Ero sivun ”Tunti” versioiden välillä

: 1  h = 60  min = 3600 3 600 s.

Myös '''t''':tä käytetään joskus tunnin lyhenteenä suomen yleiskielessä, mutta h on kansainvälisestä käytetty standardisoitu tunnus tunnille.<ref>[http://www.kotus.fi/index.phtml?s=2707] Tunnit ja tonnit sekaisin, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus</ref> Käytettäessä lyhennettä t voidaan tarkoittaa myös oppituntia (yleensä 45 minminuuttia), joka ei vastaa kestoltaan SI-järjestelmän mukaista tuntia. Tunnin jakaminen 60 minuuttiin perustuu [[babylonia]]laisten käyttämään [[60-järjestelmä]]än.

Tunti aikayksikkönä oli käytössä jo 40004&nbsp;000 vuotta sitten [[Babylonia]]ssa. Aluksi vain [[päivä]] jaettiin 12 tuntiin, myöhemmin samoin myös [[yö]]. Tämän vuoksi päivän ja yön tunnit olivat eri vuodenaikoina eri pituiset. Vanhalla ajalla tunneista käytettiin järjestysnumeroita siten, että päivän ensimmäinen tunti alkoi aina [[auringonnousu]]sta ja yön ensimmäinen [[auringonlasku]]sta. Käytäntö tunnetaan muun muassa [[Raamattu|Raamatusta]], jossa esimerkiksi ''kuudes tunti'' ([[Vanha kirkkoraamattu|vanhemmassa käännöksessä]] ''kuudes hetki'') tarkoittaa [[keskipäivä]]ä edeltävää tuntia, nykyisen laskutavan mukaan noin klokello 11-1211–12.

Mekaanisissa kelloissa käytettiin aluksi 24 tunnin kellotaulua, mutta 1500-luvulla vakiintui käyttöön 12-tuntinen, jolloin tuntiviisari tekee kaksi kierrosta vuorokaudessa.<ref name=Oja /><ref name=kellomuseo>http://www.kellomuseo.fi/aikaisempia/24h.html</ref>. Tämän mukaisesti kelloajoista alettiin käyttää numeroita siten, että tuntien numerointi alkaa keskiyön jälkeen 1:stä, kunnes keskipäivällä on kello 12, ja sen jälkeen uudestaan 1:stä, kunnes keskiyöllä on jälleen kello 12. Tarvittaessa aamu- ja iltapäivän tunnit erotettiin toisistaan käyttämällä kelloajan yhteydessä sopivia lyhenteitä, suomessa tavallisimmin ''ap'' (aamupäivällä) tai ''ip'' (iltapäivällä), joskus myös ''epp'' (ennen puoltapäivää) tai ''jpp'' (jälkeen puolenpäivän). Monissa maissa on käytetty [[latina]]an perustuvia lyhenteitä ''AM'' (''ante meridiem'', ennen puoltapäivää) ja ''PM'' (''post meridiem'', jälkeen puolenpäivän).

Vanhan 12 tunnin aikajärjestelmän mukaisia kelloaikojen ilmaisuja käytetään yhä yleisesti puhekielessä, ja muutamissa maissa se on edelleen virallisessakin käytössä. Useimmissa maissa siirryttiin kuitenkin 1900-luvun alkupuolella nykyiseen merkitsemistapaan, jossa iltapäivän tunneille käytetään lukuja 13-2313–23, keskiyölle vaihdellen lukua 0 tai 24. Esimerkiksi merkintä 15.20 tarkoittaa hetkeä, jolloin vuorokauden alusta on kulunut 15 tuntia 20 minuuttia; vanhan 12-tuntisen järjestelmän mukaan tämä vastaa aikaa 3.20 ip (puhekielessä ''kahtakymmentä yli kolme''). Suomessa [[24 tunnin kello]]aikajärjestelmä tuli käyttöön virallisesti ensin [[rautatie|rautateillä]] sekä [[posti]]laitoksessa Kulkulaitosministeriön päätöksellä vuonna [[1928]].<ref>http://www.kellomuseo.fi/aikaisempia/24h.html</ref>