Nolo et Rähjä oli alun perin kitaraduo, jonka muodostivat Veikko "Patu" Lyttinen ja Jukka "Pappa" Ojanen.<ref name=srtsk">{{Kirjaviite | Tekijä = Lehtonen, Esko | Nimeke = Suomalaisen rockin tietosanakirja – Osa 2 | Vuosi = 1983 | Sivu = 375–376 | Julkaisija = Fanzine Oy | Isbn = 951-9287-09-4 }}</ref> Se perustettiin [[Teisko]]n [[Aitolahti|Aitolahdessa]] vuonna [[1970]]. Nimi tuli siitä, kun Ojanen keksi kuormauskeikoillaan Sähkötyössä, että "tässä menee kuljetusliike Nolo et Rähjä".
Vuonna [[1972]] duo suureni yhtyeeksi, jossa soittivat Veikko Lyttinen (laulu), Jukka Ojanen (basso), Jarmo "Eetu" Tuominen ja Ari Nurminen (kitara). Rumpaleina vuorottelivat Juha Kaartinen ja Raimo Riikonen. Seuraavana vuonna Eetu Tuominen liittyi [[Coitus Int|Juice Leskisen Coitus Int.]] -yhtyeeseen, ja tilalle otettiin Kimmo Vehovirta.
Ensimmäinen [[LP]] ''Milarca'' julkaistiin vuonna [[1975]].<ref name=srtsk"/> Albumi nosti yhtyeen suuremman kansan tietoisuuteen, vaikka ajankohtaan nähden rohkeat sanoitukset eivät menneetkään helposti läpi radiossa. Nolo et Rähjästä tuli suosittu esiintyjä [[Pirkanmaa]]lla ja koko Etelä-Suomessa. Yhtyettä on myöhemmin pidetty [[manserock]]-ilmiöön kuuluvaksi, vaikka [[1970-luku|1970-luvulla]] yleisö tai yhtyeen jäsenet eivät olleet sitä mieltä.
Vuonna [[1977]]1978 ilmestyi toinen albumi ''Oodi'',<ref name=srtsk"/> jonka levyttämiseen yhtye oli valmistautunut huolellisesti. Epäonnistunut miksaus kuitenkin pilasi lopputuloksen.<ref>http://www.historia.tampere.fi/manserock/tyonsankarit_1.html</ref> [[1980-luku|1980-luvulle]] tultaessa yhtye perui sovitut keikat ja jättäytyi pikkuhiljaa taka-alalle.
Jukka "Pappa" Ojasen 50-vuotissyntymäpäivillä yhtye innostui taas jatkamaan. Vuonna [[1997]] julkaistiin [[kokoelmalevy]] ''Top of the Flops 1975–1997'', joka sisältää kuusi laulua yhtyeen molemmilta albumeilta sekä kaksi uutta kappaletta: "Turhaa elämää" ja "Parfyymisi tuoksu".
Kolmas albumi, ''Maanantai nainen'', ilmestyi vuonna [[2002]]. Yhtye jatkaa edelleen keikkailua ja musiikin tekemistä.
