Ero sivun ”Trianonin rauha” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 1:
{{Rauhansopimus
| nimi = Trianonin
| kuva = Österreich-Ungarns Ende.png
| kuvateksti = Entinen Itävalta-Unkari ja Pariisin rauhankonferenssissa vedetyt uudet rajat kartalla.
| päivämäärä = [[4. kesäkuuta]] [[1920]]
| voimaan =
| sijainti = [[Trianon-palatsi]]<br>[[Versailles]], [[
| osapuoli1 = [[Unkari]]
| osapuoli2 = [[
| kielet =
}}
'''Trianonin rauha''' oli [[ensimmäinen maailmansota|ensimmäisen maailmansodan]] jälkeen [[Ympärysvallat|ympärysvaltojen]] ja [[Unkari]]n välillä solmittu rauhansopimus, joka allekirjoitettiin [[4. kesäkuuta]] [[1920]]. Unkari menetti rauhan nojalla kaksi kolmannesta entisestä pinta-alastaan ja uusien rajojen ulkopuolelle jäi 3 miljoonaa etnistä [[unkarilaiset|unkarilaista]]. Alueita saivat [[Itävalta-Unkari]]ta itsenäistynyt [[Tšekkoslovakia]], yhdistynyt eteläslaavien [[Jugoslavia]] ja Unkarin naapurimaat [[Romania]] ja [[Itävalta]]. Rauha rajoitti myös Unkarin armeijan kokoa ja velvoitti sen maksamaan myöhemmin määrättävän summan sotakorvauksia. Rauhan koettu vääryys määritteli Unkarin sisä- ja ulkopolitiikkaa vielä kauan sen solmimisen jälkeen.
==Tausta==
===Ensimmäinen maailmansota ja kaksoismonarkia===
[[Tiedosto:Ethnographic map of hungary 1910 by teleki carte rouge.jpg|thumb|vasen|Unkarilaisen rauhanneuvotteluihin osallistuneen lähetystön teettämä Unkarin etninen kartta perustuen tilanteeseen vuonna 1910]]
[[Ensimmäinen maailmansota|Ensimmäisen maailmansodan]] aikana vuonna 1916 [[Itävalta-Unkari]]ssa valtaan noussut uusi hallitsija [[Kaarle I (Itävalta)|Kaarle I]] teki ensimmäiset tunnustelut [[ympärysvallat|ympärysvaltojen]] kanssa liittolaisensa [[Saksan keisarikunta|Saksan]] selän takana. Ympärysvallat määrittelivät sodanpäämääränsä Itävalta-Unkaria koskien ensi kertaa tammikuussa 1917. Ympärysvallat vaativat kansallisuusperiaatteeseen vedoten kaksoismonarkian eri kansojen vapauttamista "vieraasta herrudesta". Vaatimus kuulosti uhkaavalta, mutta sitä saattoi tulkita monella tapaa. Tärkeintä ympärysvalloille oli löytää nopein reitti Itävalta-Unkarin irrottamiseksi sodasta. Julistus innosti kuitenkin maan vähemmistökansalaisuuksia, joita oli innottanut myös [[Helmikuun vallankumous|Venäjän vallankumous]] maaliskuussa 1917. Venäjänmväliaikaishallinto vaati ympärysvalloista ensimmäisenä Itävalta-Unkarin pirstomista itsenäiseen [[Tšekkoslovakia]]an ja eteläslaavien yhteiseen valtioon. [[Yhdysvallat|Yhdysvaltain]] presidentti [[Woodrow Wilson]]in tammikuussa 1918 julkaistu 14 kohdan rauhanohjelma vaati samaan tapaan [[Balkan]]in ja [[Italia]]n rajojen vetämistä uudelleen kansallisuusperiaatteen mukaisesti. [[Serbia]]n tuli saada meriyhteys, mutta vähemmistökansalaisuuksien itsenäistyyteen ei viitattu. Sen sijaan vaadittiin niiden "autonomista kehitystä". Itävalta-Unkarissa syntyikin ajatus kaksoismonarkian muuttamisesta liittovaltioksi.<ref name="Huotari ja Vehviläinen 2004, s. 194-196">Huotari ja Vehviläinen 2004, s. 194-196</ref>
Venäjän bolševikkihallituksen kanssa tehdyn [[Brest-Litovskin rauha]]n jälkeen Itävalta-Unkarille jäi vain kaksi rintamaa Balkanilla ja Pohjois-Italiassa. Sotilaallinen tilanne oli kohentunut, mutta maalla oli vakavia taloudellisia ja sisäisiä ongelmia. Teollinen tuotanto ja maatalous ei enää kyennyt vastaamaan maan ja väestön tarpeisiin. [[Lokakuun vallankumous]] innoitti työväenliikkeen vallankumousaatetta. Huhtikuussa 1918 Roomassa järjestettiin kongressi, jossa [[Jugoslavia]]n, Tšekkoslovakian ja [[Puola]]n kansalliskomiteat, sekä maanpaossa eläneet serbien ja romanialaisten edustajat vaativat täydellistä itsenäisyyttä. Lisäksi erillisrauhan mahdollisuudesta luopuneet ympärysvallat ilmoittivat kesäkuussa, että Puolan ja Tšekkoslovakian itsenäisyys kuului niiden sodanpäämääriin. 4. lokakuuta 1918 Itävalta-Unkari pyysi aselepoa ja rauhanneuvotteluiden aloittamista. Neuvottelut haluttiin aloittaa Wilsonin 14 kohdan ohjelman pohjalta, mutta Yhdysvallat ilmoittikin nyt, että kaksoismonarkain kansojen tuli itse päättää kohtalostaan. 28. lokauuta tšekit julistautuivat itsenäiseksi ja kaksi päivää myöhemin heihin liittyivät slovakit. Kroatian maapäivät päätti puolestaan eroavansa Unkarista. Unkarissa käynnistyi lokakuussa niin sanottu [[krysanteemivallankumous]]. Monarkian tunnukset asuistaan irti repineet vallankumoukselliset sotilaat miehittivät pääkaupungin avainkohdat. Kaksoismonarkian viimeiseski merkittäväksi eleeksi jäi aselevon allekirjoitaminen [[Padova]]ssa 3. marraskuuta. Kaarle IV luopui vallasta 11. marraskuuta ja 16. marraskuuta istuntoon kokoontunut kansallisneuvosto julisti Unkarin itsenäiseksi tasavallaksi.<ref name="Huotari ja Vehviläinen 2004, s. 194-196" />
===Unkarin itsenäistyminen===
Unkarin uudeksi pääministeriksi noussut [[Mihály Károlyi]] elätteli vielä toiveita yhtenäisestä Unkarista. Ajatus ei kuitenkaan kelvannut vähemmistökansalaisuuksille tai ympärysvalloille. Etenkin Ranska halusi uusista maista liittolaisia Saksan uuden nousun mahdollisuuden varalta. Itä-Euroopan vastaitsenäistyneiden valtioiden ''cordon sanitaire'' muodostaisi myös Neuvosto-Venäjän eristävän turvallisuusvyöhykkeen. Kenraali [[Franchet d'Esprey]] ilmoittikin unkarilaisille neuvottelijoille [[Belgrad]]issa ”''Unkarilaiset olivat taistelleet saksalaisten rinnalla, ja yhdessä he saavat siitä maksaa''”. Károlyin hallitus oli voimaton, kun serbien joukot miehittivät [[Bácska]]n ja [[Baanaatti|Baanaatin]]. Romanialaiset marssivat puolestaan [[Transsilvania]]an ja liittivät sen maahansa yksipuolisesti tammikuussa 1919. Tšekkijoukot olivat puolestaan edenneet Slovakiaan ja hieman myöhemmin myös [[Karpaatto-Ukraina]]an. 22. joulukuuta Tšekkoslovakian ja Unkarin välille liittoutuneiden piirtämästä demarkaatiolinjasta muodostui maiden sittempi raja. Károlyin hallitus kaatui maaliskuussa 1919. [[Pariisin rauhankonferenssi]]ssa kokonuneet suurvallat halusivat muodostaa Romanian selustan takaavan puolueettoman vyöhykkeen Unkarin ja Romanian rajalle valmisteluna suunniteltua interventiota Neuvosto-Venäjää vastaan. 20. maaliskuuta ympärysvaltojen ranskalainen valtuutettu Budapestissä vaati Unkarin joukkoja vetäytymään Romanian vastaiselta rajalta. Tähän ei suostuttu vaan hallitus erosi. 21. maaliskuuta Károlyi luovutti hallitustehtävät sosiaalidemokraattien ja kommunistien muodostamalle hallitusneuvostolle, joka julisti [[Unkarin neuvostotasavalta|Unkarin neuvostotasavallaksi]].<ref>Huotari ja Vehviläinen 2004, s. 198-199</ref>
Unkarin tapahtumat herättivät suurta hämmennystä Pariisissa. Vallankumouksen pelättiin nyt leviävän Unkarista Itävaltaan ja Saksaan. Woodrow Wilson ja Britannian [[David Lloyd George]] arvostelivat Ranskaa unkarilaisten ajamisesta epätoivoon liiallisilla vaatimuksilla. Tšekit ja romanialaiset päättivät vastata Unkarin tapahtumiin lähettämällä maahan joukkojaan. Samalla ne saattoivat pönkittää aluevaatimuksiaan. Romanialaiset joukot ylittivät rajan 16. helmikuuta Unkarin neuvostohallitus erosi 1. elokuuta ja romanialaiset joukot valtasivat Budapestin. Kaaoksen jälkeen uudeksi voimatekijäksi Unkarissa nousi [[Miklós Horthy]]n kansallinen armeija, joka marssi Budapestiin romanialaisten joukkojen vetäydyttyä 16. marraskuuta. Kristillissosiaalisen puolueen [[Károly Huszár]]in onnistui muodostaa demokraattinen hallitus, jonka kanssa liittoutuneet saattoivat tehdä lopullisen rauhansopimuksen. Huszárin hallitus järjesti myös uudet vaalit, jonka voittaneet puolueet kannattivat kuningaskuntaa. Liittoutuneet ja Unkarin naapurivaltiot vastustivat, jolloin kompromissiratkaisuna kuningaskunta ei saanut kuningasta, vaan Miklós Horthystä tehtiin 1400-luvun tapaan valtionhoitaja.<ref>Huotari ja Vehviläinen 2004, s. 200-202</ref>
==Rauhansopimus==
[[Tiedosto:Signature de la Paix avec la Hongrie, départ des délégués hongrois (sur les marches du perron).jpg|thumb|Unkarilainen lähetystö poistuu allekirjoitustilaisuudesta Versaillesissa 4. kesäkuuta 1920.]]
Suurvallat ja niiden pienet liittolaiset kokonntuivat tammikuussa 1919 rauhankonferenssiin Pariisissa. Konferenssin eniten huomiota saaneet kohdat olivat rauhansopimus Saksan kanssa ja [[Kansainliitto|Kansainliiton]] peruskirja. Unkarista olivat kiinnostuneet vain Ranska ja Unkarin naapurimaat.Unkarin rauhanehtoja valmisteli kaksi komissiota, joista toinen käsitteli Tšekkoslovakian ja toinen Romanian ja Jugoslavian vaatimuksia. Ranska tuki maiden pyrkimyksiä, mutta kaikkia vaatimuksiaan ne eivät saaneet kuitenkaan läpi. Hylättyihin ehdotuksiin kuuluivat esimerkiksi niin sanottu [[Burgenland]]in käytävä Tšekkoslovakian ja Jugoslavian välille, [[Pécs]]in kivihiilikentän liittäminen Jugoslaviaan ja Romanian vaati,mukset rajan vetämisestä [[Tisza]]lle. Komissioiden ehdotukset olivat valmiita ennen Károlyin hallituksen eroa ja ne hyväksyttiin rauhankonferenssin korkeimmassa neuvostossa toukokuussa.<ref name="Huotari ja Vehviläinen 2004, s. 202-204">Huotari ja Vehviläinen 2004, s. 202-204</ref> Neuvostohallituksen muodostaminen ja romanialaisten Budapestin miehitys lykkäsivät kuitenkin rauhanehdotuksen tarjoamista unkarilaisille.<ref name="brit">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.britannica.com/event/Treaty-of-Trianon | Nimeke = Treaty of Trianon | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Encyclopaedia Britannica | Viitattu = 17.9.2018 | Kieli = {{en}} }}</ref>
Unkari sai kutsun rauhankonferenssiin Huszárin hallituksen muodostamisen jälkeen. Unkarilaiset lähettivät konferenssiin valtuuskunnan, jonka puheenjohtajana toimi kreivi [[Albert Apponyi]].<ref name="Huotari ja Vehviläinen 2004, s. 202-204" /> Unkarilaiset saivat rauhansopimuksen luonnoksen [[Neuilly]]ssä lähellä Pariisia 16. tammikuuta 1920.<ref name="brit" /> Apponyi tuhaan pyrki esittämään ehtoja vastaan taloudellisia, historiallisia ja oikeudellisia näkökohtia. Unkarilaiset yrittivät turhaan myös kiistää Unkarin syyllisyyden sotaan.<ref name="Huotari ja Vehviläinen 2004, s. 202-204" /> Lopulta 4. kesäkuuta 1920 unkarilaiset allekirjoittivat rauhansopimuksen [[Trianon-palatsi]]ssa [[Versailles]]issa.<ref name="brit" /> Poliittisen vastuun sopimuksesta Unkarissa otti [[Pál Telek]]in hallitus.<ref name="Huotari ja Vehviläinen 2004, s. 202-204" />
Trianonin rauhan nojalla Unkari kutistui pinta-alaltaan kolmasosaan entisestä Entisestä 18 miljoonasta asukkaasta uusien rajojen sisällä oli vain 8 miljoonaa. Rajojen ulkopuolelle jäi 3 miljoonaa etnistä unkarilaista. Heistä noin miljoona jäi Tšekkoslovakian puolelle, puolitoistamiljoonaa Romaniaan ja puolimiljoonaa Jugoslaviaan. Ennen hallitsemistaan alueista Unkari menetti Slovakian, Rutenian, Transsilvanian, Banaatin ja Kroatian. Lisäksi Burgenland oli liitetty Itävaltaan ja Italia oli vallannut ennen Unkarille kuuluneen [[Fiume]]n satamakaupungin.<ref name="Huotari ja Vehviläinen 2004, s. 202-204" /> Alueiden siirrot tehtiin pääsääntöisesti ilman kansanäänestyksiä, joita järjestettiin vain kahden pienen alueen kohtalosta.<ref name="brit" /> Aluemenetysten lisäksi rauhansopimus kielsi asevelvollisuuden Unkarissa ja rajasi armeijan enimmäisvahvuuden 35 000:n mieheen Unkari määrättiin myös maksamaan sotakorvaukset, joiden määrä määriteltäisiin myöhemmin.<ref name="Huotari ja Vehviläinen 2004, s. 202-204" />
Trianonin rauha oli valtava isku unkarilaisille. Rauhan allekirjoittamista seurasi kolmipäiväinen maansuru ja lipputankoihin nostettiin mustia lippuja. Unkarilaisten asenne tiivistyi iskulauseeseen ''Nem, nem, soha'' eli ei, ei koskaan. Unkarin tulevassa ulkopolitiikassa Trianonin rauhan koettujen vääryyksien korjaaminen muodosti avainasian. Sisäpolitiikassa rauhaan vetoaminen tarjosi syyn kiinnittää huomio muista ongelmista muualle.<ref name="Huotari ja Vehviläinen 2004, s. 202-204" />
==Lähteet==
*{{Kirjaviite | Tekijä = Juhani Huotari ja Olli Vehviläinen | Nimeke = Unkari - Maa, kansa, historia | Vuosi = 2004 | Luku = | Sivu = | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Suomalaisen Kirjallisuuden Seura | Tunniste =ISBN 951-746-252-2 }}
===Viitteet===
{{Viitteet}}
| |||