Ero sivun ”Mohácsin taistelu” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p →Ottomaanit: muutamien lauseiden parantelua |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 1:
{{Taistelu
| kuva = 1526-Suleiman the Magnificent and the Battle of Mohacs-Hunername-large.jpg
▲ | lopputulos = Ratkaiseva ottomaanien voitto
▲ | taistelija1 = [[Ottomaanien valtakunta]]
▲ | taistelija2 = [[Unkari]]
| vahvuus1 = noin 45 000
▲ | komentaja1 = [[Suleiman Suuri]]
▲ | komentaja2 = [[Ludvig II (Unkari)|Ludvig II]], Unkarin kuningas<br>[[Pál Tomori]]<br>
| muut_taistelut =
▲ | vahvuus2 = 25 000–30 000 miestä
▲ | tappiot1 = 1 600 miestä
▲ | tappiot2 = 23 000 miestä
}}
'''Mohácsin taistelu''' oli [[29. elokuuta]] [[1526]] käyty taistelu [[Unkarin kuningaskunta|Unkarin kuningaskunnan]] ja [[Osmanien valtakunta|Osmanien valtakunnan]] välillä lähellä [[Mohács]]in kylää nykyisen Unkarin etelärajalla. Taistelu päättyi unkarilaisten ratkaisevaan tappioon ja kansalliseen onnettomuuteen. Surmansa sai esimerkiksi maan kuningas [[Ludvig II (Unkari)|Ludvig II]] ja 20 000 muuta unkarilaista. Osmanisulttaani [[Suleiman Suuri|Suleimanille]] voitto oli yksi hänen uransa suurimmista. Mohácsin taistelun jälkeen osmanit valtasivat Unkarin tasangon muun Unkarin jakautuessa [[Habsburgit|Habsburgien]] hallitsemaan länsi- ja pohjoisosaan, sekä osmanien suojelemaan [[Transsilvanian ruhtiaskunta]]an.
[[Tiedosto:Tomori pál.jpg|thumb|vasen|Arkkipiispa [[Pál Tomori]] kultaisessa haarniskassaan.]]
15600-luvun alussa [[Unkarin kuningaskunta|Unkarin]] valtaistuimelle oli noussut kuningas [[Ludvig II (Unkari)|Ludvig II]] ja [[Osmanien valtakunta|Osmanien valtakunnan]] hallitsijaksi oli kohonnut sulttaani [[Suleiman Suuri|Suleiman]]. Osmanien sulttaani hallitsi 12–13 miljoonaa alamaista, kun taas Unkarin väkiluku oli noin 4 miljoonaa. Unkaria vaivasi arvovaltaisen johdon puuttuminen ja sitä seurannut eri ryhmittymien keskinäinen kilpailu, kun taas vastaavasti Osmanien valtakunnalla oli tehokas hallintokoneisto. Osmaneilla oli myös suuri ja kurinalainen armeija. Unkari oli puolestaan sotilaallisesti valmistautumaton suureen yhteenottoon, vaikkakin maiden välisellä rajaseudulla tapahtui jatkuvia kahakoita ja tehtiin ryöstöretkiä. Osmanit kokivat Unkarin uhkana etenkin, koska maan [[Habsburgit|Habsburgihallitsijoilla]] oli läheiset suhteet osmanien päävastustajana pidetyn [[Espanja]]n kuningas ja [[Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta|Saksan keisari]] [[Kaarle V (keisari)|Kaarlen]] kanssa. Unkarin tasanko oli myös portti hyökkäykselle [[Itävalta]]an.<ref name="unkari">{{Kirjaviite | Tekijä = Juhani Huotari ja Olli Vehviläinen | Nimeke = Unkari - Maa, kansa, historia | Vuosi = 2004 | Luku = | Sivu = 72–74 | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Suomalaisen Kirjallisuuden Seura | Tunniste =ISBN 951-746-252-2 }}</ref>
Osmanit olivat ottaneet [[Čalderanin taistelu|tärkeän voiton]] [[Persia]]sta vuonna 1514, mikä vapautti heidän voimavaransa toimintaan lännessä. Unkarin etelärajaa oli turvannut pitkään linnoitusten ketju, joka kuitenkin murtui 1520-luvun alussa. Unkarilaiset olivat kieltäytyneet jatkamasta maiden välistä aselepoa vuonna 1520 ja seuraavana vuonna eteläisen linnoitusketjun tärkeän osan muodostanut [[Belgrad]] [[Belgradin piiritys (1521)|menetettiin]] osmaneille.<ref name="unkari" /> Toisaalla osmanit valtasivat [[Rodoksen piiritys (1522)|Rodoksen]] vuonna 1522, jota seurasi toimeton kausi. Pääasiassa ryöstösaaliilla eläneet [[janitsaarit]] kapinoivat vuonna 1525 toimettomuuden takia. Suleiman tukahdutti kapinan ja alkoi 1. joulukuuta koota joukkoja uutta sotaretkeä varten.<ref name="thw100">{{Kirjaviite | Tekijä = Richard Overy | Nimeke = History of war in a hundred battles | Vuosi = 2014 | Luku = | Sivu = 53-56 | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Oxford University Press | Suomentaja = | Tunniste = ISBN 978-0-19-939071-7 | Isbn = | Kieli = {{en}} }}</ref> Ajankohta oli maailmanpoliittisesti otollinen sotaretkelle. Unkarin liittolainen keisari Kaarle oli sodassa [[Ranska]]a vastaan ja osmanit olivat hieman aiemmin solmineet rauhansopimuksen [[Puola]]n kanssa. Unkari jäi näin ilman liittolaisia.<ref name="unkari" />
▲== Tausta ==
Suleiman lähti joukkoineen ja [[suurvisiiri]] [[Pargalı Ibrahim pašša|Ibrahim paššan]] kanssa [[Konstantinopoli]]sta 23. huhtikuuta 1526. Osmanien armeijaan kuului noin 100 000 miestä ja 300 tykkiä. Matka Belgradiin kesti lähes kolme kuukautta.<ref name="thw100" /> Osmanien joukkojen keskitys ei jäänyt unkarilaisilta huomaamatta, mutta heidän omien joukkojensa kokoaminen oli hidasta. Osmanit etenivät Unkariin [[Tonava]]n länsirantaa pitkin huoltaen joukkojaan joen kautta.<ref name="unkari" /> Arkkipiispa [[Pál Tomori]]n johtamat unkarilaiset vetäytyivät osmanien tieltä Unkarin tasangolle.<ref name="thw100" /> Unkarilaiset päättivät asettua puolustukseen hieman nykyisen Unkarin etelärajan pohjoispuolella sijaitsevan [[Mohács]]in kylän luona. Paikan puolustaminen merkitsi sitä, että unkarilaiset apujoukot Kroatiasta ja Transsilvaniasta eivät ehtisi paikalle, mutta vetäytyminen merkitsisi Etelä-Unkarin jättämistä vihollisen armoille.<ref name="unkari" /> Unkarilaisen armeijan koosta Mohácsissa on esitetty hieman toisistaan poikkeavia arvioita, mutta tavallisesti niiden suurudeksi on esitetty 25 000–30 000. Mukana oli kuningas Ludvig ja suuri osa Unkarin ylimystöstä.<ref name="thw100" /> Armeija käsitti eri paronien yksityisarmeijoita ja suuri osa unkarilaisista oli ratsuväkeä. Jalkaväki koostui palkkasotureista.<ref name="unkari" /> Unkarilaisen armeijan leiri perustettiin vetiselle tasangolle hieman Mohácsista etelään. Tasangolla oli leveyttä noin 10 kilometriä ja tasanko päättyi metsäisille kukkuloille.<ref name="thw100" />
[[Tiedosto:Than Mór Mohácsi csata.jpg|thumb|vasen|Taistelu [[Mór Than]]in maalauksessa vuodelta 1856.]]
[[Tiedosto:2lajos.jpg|thumb|vasen|Unkarilaiset sotilaat löytävät turkkilaisilta kätketyn kuninkaan ruumiin taistelun jälkeen [[Bertalan Székely]]n romantisoidussa maalauksessa vuodelta 1860.]]
Taistelu Mohácsissa käytiin 29. elokuuta. Suleimanin armeija saapui lopulta metsäisille kukkuloille Mohácsin tasangon laidalle. Unkarilainen ylimystö uskoi raskain haarniskoin varustetun ratsuväen vievän voiton osamnien joukoista. Tarkoituksena oli, että raskas ratsuväki murskaisi painollaan tiensä läpi etenevien osmanijoukkojen ja ylimystö taivutteli kuningas Ludvigin käymään taisteluun. Osmanien puolella kevyiden [[akıncı]]-joukkojen komentaja neuvoi sulttaania ottamaan unkarilaisen ratsuväen hyökkäyksen vastaan antamalla osmanien linjan taipua hyökkäyksestä taaksepäin, jolloin kaartuneen linjan sivustat hyökkäisivät unkarilaisten sivustaan ja piirittäisivät vihollisen. Itse taistelukentällä osmaneja oli ehkä noin 45 000. Heidän määräänsä on usein liitoiteltu etenkin myöhemmissä kristityissä lähteissä.<ref name="thw100" />
Molemmat osapuolet valmistautuivat ensin taisteluun ja unkarilaisten aloittama hyökkäys koitti lopulta keskipäivällä. Raskaan ratsuväen rynnäkköä johti kultaiseen haarniskaan sonnustautunut Pál Tomori. Taistelun yksityiskohdat vaihtelevat hieman eri lähteiden mukaan.<ref name="thw100" /> Tomorin ratsuväen onnistui ensin murtaa turkkilaisten rintama.<ref name="unkari" /> Ennen hyökkäyksen pysähtymistä ratsuväki oli miltei saavuttaa taistelukentällä olleen sulttaani Suleimanin. Turkkilaisten lähteiden mukaan suurvisiirin onnistui kuitenkin johtaa vetäytymistä hallitusti. Samalla kun unkarilaisten ensimmäinen rynnäkkö kului lopulta loppuun, osmanien rintaman taipumisesta innostuneet kuningas Ludvigin johtamat muut unkarilaiset kävivät omaan rynnäkköönsä. Osmanien ratsu- ja jalkaväki saarsi hyökänneet unkarilaiset samalla, kun osmanien tykistö avasi tulen.<ref name="thw100" /> Saarretut unkarilaiset oli voitettu kaksi tuntia myöhemmin.<ref name="unkari" />
==Seuraukset==
[[Tiedosto:
Unkarilaisille Mohácsin taistelu oli kansallinen onnettomuus. Arkkipiispa, kuusi prelaattia ja 28 paronia olivat saaneet surmansa taistelussa. Kuningas Ludvig oli yrittänyt paeta, mutta hänhukkui kesäsateiden jälkeen tulvineeseen [[Csele]]-jokeen. Surmansa oli saanut myös lähes koko unkarilainen ratsu- ja jalkaväki.<ref name="unkari" /> Yhteensä unkarilaisia oli saanut surmansa noin 20 000. Vankeja ei osmanien puolella otettu.<ref name="thw100" /> Heidän tappionsa olivat arviolta vain noin 2 000.<ref name="brit">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.britannica.com/event/Battle-of-Mohacs | Nimeke = Battle of Mohács | Tekijä = Tony Bunting | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Encyclopædia Britannica | Viitattu = 17.9.2018 | Kieli = {{en}} }}</ref>
Sultaanille voitto Mohácsissa oli ehkä hänen uransa loistavin. Taistelun jälkeen osmanit valtasivat ensin [[Pest (kaupunki)|Pestin]] ja muutamaa päivää myöhemmin myös [[Buda]]n.<ref name="unkari" /> Budan asukaat olivat luovuttaneet kaupungin avaimet sulttaanille ja kaupunki oli aluksi tarkoitus säästää. Ryöstösaalista havitelleet janitsaarit eivät kuitenkaan olleet hallittavissa ja molemmat kaupungit poltettiin.<ref name="thw100" /> Huollon takia osmanit jpoutuivat vetäytymään Unkarista ennen talven tuloa. He järttivät kuitenkin varuskuntia valtaamiinsa tärkeisiin unkarin etelärajan linnoituksiin. Vetäytyvien joukkojen mukana vietiin myös 150 000 unkarilaista vankia.<ref name="unkari" /> Osmanit palasivat kolme vuotta myöhemmin.<ref name="thw100" /> Entinen Unkari oli jakautunut nyt kolmeen osaan, Habsburgien hallitsemaan länsi- ja pohjoisosaan, osmanien hallitsemaan Unkarin tasankoon ja heidän suojeluksessaan olleeseen [[Transsilvanian ruhtinaskunta|Transsilvanian ruhtinaskuntaan]].<ref name="unkari" />
▲== Taistelu ==
==
{{viitteet}}
▲[[Tiedosto:Mohacs_Monument_at_the_Battlefield_2004.JPG|thumb|left|Taistelun muistomerkki Mohácsissa]]
[[Luokka:1526]]
[[Luokka:Osmanien valtakunnan taistelut]]
| |||