Ero sivun ”Kaarina Kailo” versioiden välillä

[katsottu versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Julkaisemattomuus ei tee tutkijasta entistä
KaajeK (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1:
'''Mervi Kaarina Elisabet Kailo''' (s. [[31. elokuuta]] [[1951]] [[Helsinki]])<ref>Kuka kukin on 2007, Otava 2006</ref> on suomalainen tutkija, dosentti ja kansalaisaktivisti. Hän toimi [[Oulun yliopisto]]n [[naistutkimus|naistutkimuksen]] [[professori]]na ennen kuin oppituoli lakkautettiin. Tätä ennen Kailo toimi yliopisto-opettajana ja apulaisprofessorina usean vuoden ajan [[Kanada]]ssa. Kailo väitteli vuonna 1990 [[Toronto]]ssa [[yleinen kirjallisuustiede|kirjallisuustieteestä]]. Myöhemmin hän toimi [[Montreal]]issa muun muassa [[Simone de Beauvoir -instituutti|Simone de Beauvoir -instituutissa]] määräaikaisena johtajana.
[[Tiedosto:Kaarina Kailo.jpg|thumb]]
Kailon on tutkinut erilaisia naisten kysymyksiä, muun muassa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, [[kunniamurha|kunniamurhia]], [[saamelainen|saamelais]]- ja [[intiaani]]naisten kysymyksiä, [[rasismi]]a, [[kestävä kehitys|kestävää kehitystä]], luontosuhdetta sekä [[teknologia|tekniikka]]a ja [[tietoyhteiskunta]]a ja niin sanottua [[huolenpitotalous|huolenpitotaloutta]]. Hän on toimittanut kokoomateoksia myös [[globalisaatio|maapalloistumisen]] sukupuolivaikutuksista, pohjoisesta naistutkimuksesta, [[segregaatio]]n purkamisesta ja kulutusyhteiskunnalle vaihtoehtoisesta suomalaisesta saunafilosofiasta, karhunpeijaisista ja performanssitaiteesta, naisten terveyskysymyksistä, työuupumuksesta ja vapaaehtoistyöstä sekä kansainvälisestä [[feminismi|naisliikkeestä]].
 
Kailo on toiminut useissa kansalaisjärjestöissä, muun muassa [[FemAttacin]] koordinaattorina. Hän on jäsenenä useissa kansainvälisissä nais- ja rauhanjärjestöissä, muun muassa [[Feminists for a Gift Economy]] -ryhmässä ja on toiminut kansainvälisen [[Helen Prize for Women]] -järjestön Euroopan puheenjohtajana.
 
Kaarina Kailo on kosmopoliitti suomalainen kulttuurialan ja sukupuolentutkimuksen ammattilainen, Oulun yliopiston dosentti, kunnallispoliitikko ja ITE-taiteilija. Hän on myös toiminut kansalaisaktivistina monissa yhteiskunnallisissa kysymyksissä (tasa-arvo, yhdenvertaisuus, luontosuhde, vanhusten oikeudet, perinnetieto, ekopsykologia).
Kailo on osallistunut 2000-luvulla aktiivisesti [[Vasemmistoliitto|Vasemmistoliiton]] toimintaan. Hän oli puolueen ehdokkaana [[Oulun vaalipiiri]]ssä [[Eduskuntavaalit 2007|vuoden 2007 eduskuntavaaleissa]]. Kailo sai 616 ääntä.<ref>[http://tulospalvelu.vaalit.fi/E2007/s/tulos/ehdvptulos_ouluvp.html Ehdokkaiden äänet / Oulun vaalipiiri] (Oikeusministeriö 21.3.2007)</ref> [[Kunnallisvaalit 2008|Kunnallisvaaleissa 2008]] Kailo valittiin [[Kiiminki|Kiimingin]] kunnanvaltuustoon.<ref>[http://tulospalvelu.vaalit.fi/K2008/s/valitut/kiiminkival.htm Valitut ehdokkaat / Kiiminki] (Oikeusministeriö 17.11.2008)</ref> [[Kunnallisvaalit 2012|Kunnallisvaaleissa 2012]] hänet valittiin Kiimingin yhdistyessä Ouluun Oulun kaupunginvaltuustoon. Hän oli [[Vasemmistonaiset|Vasemmistonaisten]] varapuheenjohtaja vuosina 2007–2010.
 
Kailo väitteli vuonna 1990 Toronton yliopistossa vertailevassa kirjallisuustieteestä. Hän asui Kanadassa siirtolaisena l7 vuotta ennen paluutaan Suomeen, toimien Toronton yliopistossa yliopisto-opettajana ja apulaisprofessorina Quebecin yliopistossa, Chicoutimissa (psykologian, englannin kielen ja kirjallisuuden virka). Hän sai vakituisen viran myös Concordian yliopistossa, Montrealissa, Simone de Beauvoir-Instituutissa toimien mm. instituutin määräaikaisena johtajana (vuodesta l992 vuoteen l999). Kailo palasi Suomeen ja toimi Oulun yliopiston naistutkimuksen professorina l999-2004 ja sen jälkeen Suomen Akatemian varttuneena tutkijana 2005-2007. Kailo on julkaissut kirjoja suomeksi ja englanniksi, ja tiedeartikkeleita myös ranskaksi. Hänen kirjoituksiaan on käännetty ruotsin, espanjan ja italian kielille. Kailoa on kutsuttu pari kertaa vuodessa ulkomaille (lähinnä Kanada, Italia, Saksa, Espanja, aiemmin Japani) luennoimaan sekä osallistumaan seminaareihin tai konferensseihin. Hänen tärkein tutkimusverkostonsa vuodesta 2001 on the International Network of Feminists for a Gift Economy (www.gift-economy.com). Kailo on myös Quebecin Montrealin yliopiston Le Nord imaginaire- tutkimusverkoston ja -laitoksen jäsen (fellow). Kailon aktivismista mainittakoon Berit Åsin perustaman Kvinneuniversitet Norden- pohjoismaisen naisten yliopiston hallituksen muutaman vuoden jäsenyys sekä Ylikiimingin kivikautisen Kierikkikeskuksen tukiyhdistyksen hallituksen varapj. monien muiden luottamustehtävien ohella.
 
Kailo on tutkinut erilaisia nais- ja gender- tutkimuksen kysymyksiä, muun muassa vertailevaa mytologiaa, suomensukuisten naisten mytologiaa ja kansanuskoa, perinne-ekologista tietoa, alkuperäiskansojen teorioita, tietojärjestelmiä ja kolonialistisia kokemuksia, erityisesti saamelais- ja intiaaninaisten kysymyksiä, rasismia, naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, kunniamurhia, kestävää kehitystä, luontosuhdetta sekä naisnäkökulmaa tekniikkaan ja tietoyhteiskuntaan ja niin sanottua huolenpitotaloutta. Hän on toimittanut kokoomateoksia, mm. pohjoisista tarinoista ja tutkimuksesta koskien karhunpeijaisia ja naisten suhdetta karhuun, suomalaisesta saunafilosofiasta, karhunpeijaisista, naisten terveyskysymyksistä, ekofeminismistä, lahjataloudesta, kansainvälisestä naisliikkeestä ja maapalloistumisen sukupuolivaikutuksista. Hän on keskittynyt viime vuodet nimenomaan poikkitieteelliseen kulttuurintutkimukseen ja folkloristiikkaan aiheinaan naisnäkökulma lahjatalouteen, matriarkaalisiin teorioihin, saunaan, Kalevalan ja kansanrunouden naishahmoihin ja Pohjolan ”Terra Feminarum”- myyttiin. Kailon viimeisin tuotos on englanninkielinen teos Finnish Goddess Mythology and the Golden Woman Climate Change, Earth-based Indigenous knowledge and the Gift.
 
Kailo on tutkinut erilaisia nais- ja gender- tutkimuksen kysymyksiä, muun muassa vertailevaa mytologiaa, suomensukuisten naisten mytologiaa ja kansanuskoa, perinne-ekologista tietoa, alkuperäiskansojen teorioita, tietojärjestelmiä ja kolonialistisia kokemuksia, erityisesti saamelais- ja intiaaninaisten kysymyksiä, rasismia, naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, kunniamurhia, kestävää kehitystä, luontosuhdetta sekä naisnäkökulmaa tekniikkaan ja tietoyhteiskuntaan ja niin sanottua huolenpitotaloutta. Hän on toimittanut kokoomateoksia, mm. pohjoisista tarinoista ja tutkimuksesta koskien karhunpeijaisia ja naisten suhdetta karhuun, suomalaisesta saunafilosofiasta, karhunpeijaisista, naisten terveyskysymyksistä, ekofeminismistä, lahjataloudesta, kansainvälisestä naisliikkeestä ja maapalloistumisen sukupuolivaikutuksista. Hän on keskittynyt viime vuodet nimenomaan poikkitieteelliseen kulttuurintutkimukseen ja folkloristiikkaan aiheinaan naisnäkökulma lahjatalouteen, matriarkaalisiin teorioihin, saunaan, Kalevalan ja kansanrunouden naishahmoihin ja Pohjolan ”Terra Feminarum”- myyttiin. Kailon viimeisin tuotos on englanninkielinen teos Finnish Goddess Mythology and the Golden Woman Climate Change, Earth-based Indigenous knowledge and the Gift.
 
 
 
==Lähteet==