Ero sivun ”Leivonmäki” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 47:
Leivonmäen seutu oli historiallisena aikana Itä-Hämeen asukkaiden eränkäyntialuetta. Perimätieto kertoo hämäläisten ja savolaisten välisistä yhteenotoista varsinkin Havumäen seudulla, ja näissä kahakoissa kuolleita kerrotaan haudatun varsinkin Säynätjärven Hautasaareen, josta onkin löydetty vainajien luita ja jäänteitä tuohista, joihin ruumiit oli kääritty. Myös [[lappalaiset|lappalaisten]] kerrotaan aikoinaan liikkuneen näillä seuduilla.<ref name="tarmio"/>
Hartolan pohjoisimmassa kolkassa asuneet leivonmäkeläiset saivat vuonna 1772 luvan rakentaa saarnahuoneen, joka valmistui nykyisen vanhan hautausmaan kohdalle kolme vuotta myöhemmin. Rakennus oli yhdeksän metriä pitkä ja viisi metriä leveä, ja sisäkorkeutta siinä oli tuskin miehen mitta.<ref name="tarmio"/> Leivonmäki muodostettiin Hartolan kappeliseurakunnaksi vuonna 1775 ja se itsenäistyi vuonna 1882. [[Leivonmäen kirkko|Leivonmäen nykyinen kirkko]] on järjestyksessä kolmas ja se on valmistunut vuonna 1960. Sen edeltäjä, [[Theodor Decker]]in suunnittelema, vuonna 1873 valmistunut puukirkko tuhoutui täysin
[[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] jälkeen Leivonmäelle asutettiin laatokankarjalaisen [[Harlu]]n pitäjän siirtoväkeä.<ref>''Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1951'', s. 127. Helsinki: Otava, 1950.</ref> Sotien jälkeisinä vuosina Kivisuolla toimi [[polttoturve]]tehdas vuoteen 1954 saakka. Tehtaan omistanut Leivonsuo Oy rakennutti henkilökunnalleen asuntoalueen luonnonkauniille paikalle Selänpohjaan Rutajärven rannalle. Vuodesta 1955 polttoturvetehtaan entisissä rakennuksissa toimi [[Ammattienedistämislaitos|Ammattienedistämislaitoksen]] kurssikeskus 1990-luvulle saakka. Huomattava osa Leivonmäen alueen metsistä oli valtion ja metsäyhtiöiden omistuksessa.<ref name="tarmio"/>
| |||