Ero sivun ”Gustav Kirchhoff” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Elämä: Korjattu pieni oikeinkirjoitusvirhe. |
|||
Rivi 7:
Vuonna 1845 vielä opiskellessaan Königsbergissä Kirchhoff julkaisi ohuiden, erityisesti pyöreiden, levyjen sähkönjohtamiskyvystä artikkelin. Siinä hän esitteli kaksi tärkeää teoreemaansa, jotka nykyään tunnetaan [[Kirchhoffin piirilait|Kirchhoffin lakeina]]. Nämä lait mahdollistivat monimutkaisempien sähköpiirien sähkövirtojen, jännitteiden ja resistanssien laskemisen. Lait seurasivat [[Ohmin lait|Ohmin laeista]], mutta Kirchhoff osoitti ilmiömäistä matemaattista taitoa tavalla, jolla hän yleisti asian. Tässä vaiheessa hän ei ollut tietoinen Ohmin lämmön virtauksen ja sähkön virtauksen välisestä analogiasta, mikä johti väärään käsitykseen sähkövirroista. Koska lämpöä ei siirtynyt aineeseen tasaisessa lämmössä, uskottiin, että [[tasavirta]]a ei voi olla johtimessa. Kirchhoff ymmärsi lopulta tämän virheen ja esitti, kuinka sähkövirtojen ja elektrostatiikan teoriat tulisi yhdistää.<ref name="MAC"/>
4. syyskuuta Kirchhoff valmistui Königsbergin yliopistosta ja muutti [[Berliini]]in myöhemmin samana vuonna. Hän ajoitti muuttamisensa huonosti, sillä työttömyys ja katovuodet olivat aiheuttaneet tyytymättömyyteen ja levottomuuksiin. Saksan liiton valtioissa oli lukuisia vallankumouksia, ja Ranskan viimeisen kuninkaan [[Ludvig Filip I|Ludvig Filip I:n]] syökseminen vallasta [[Euroopan hullu vuosi|Euroopan hulluna vuonna]] 1848 lisäsi levottomuuksien määrää Saksan liitossa.<ref name="MAC"/> Keväällä 1848 Kirchhoffin kuitenkin onnistui aloittaa ammattilaisuransa ''Privat-Docentina'', sillä ympäröivän maailman tapahtumilla ei juurikaan ollut vaikutusta häneen. Berliinissä Kirchhoff opetti palkattomasti 1848–1850 samalla korjaten yleistetyn käsityksen sähkövirroista ja elektrostatiikasta. Berliinistä hän lähti Breslaun kaupunkiin (nykyinen [[Wrocław]]) vuonna 1850, jolloin hän ratkaisi elastisten levyjen muodonmuutoksen ongelman. Teorian alkuperäisen muodon olivat kehittäneet ranskalaiset [[Sophie Germain]] ja [[Siméon Denis Poisson]], mutta yhtä lailla ranskalainen [[Claude-Louis Navier]] oli keksinyt oikeat [[differentiaaliyhtälö]]t pari vuotta myöhemmin. Ongelmat säilyivät, mutta Kirchhoff onnistui ratkaisemaan ne käyttämällä [[variaatiolaskenta]]a. Breslaussa Kirchhoff tapasi [[Robert Bunsen]]in 1851 ja ystävystyi hänen kanssaan. Vuonna 1854 [[Heidelberg]]issä työskentelevä Bunsen rohkaisi Kirchhoffia muuttamaan sinne, ja Kirchhoff hyväksyikin fysiikan professuurin sieltä. Kaksikko aloitti hedelmällisen yhteistyön. Vuonna 1861 he tarkkailivat Auringon [[spektri]]ä ja pystyivät tunnistamaan Auringon ilmakehän alkuaineet. He löysivät myös kaksi uutta alkuainetta, [[cesium]]in ja [[rubidium]]in. Kirchhoffin selitys siitä, että Auringon emissiospektrin mustat viivat johtuvat absorptiosta tietyillä aallonpituuksilla valon kulkiessa
[[Tiedosto:Kirchhoffs first spectroscope.jpg|thumb|Kirchhoffin ensimmäinen [[spektroskooppi]].]]
|