Versio 14. lokakuuta 2006 kello 16.12 muokkaa 130.234.196.241 (keskustelu) Ei muokkausyhteenvetoa ← Vanhempi muutos		Versio 16. lokakuuta 2006 kello 01.31 muokkaa kumoa 62.220.233.21 (keskustelu) Ei muokkausyhteenvetoa Uudempi muutos →
Rivi 1: '''Soinnutus''' tarkoittaa [[sointu]]jen lisäämistä [[melodia]]n säestykseksi. Se on eräs[[musiikki\|musiikin]] säveltämisen ja toisinaan myös esittämisen tekniikka. Soinnutus pohjautuu [[harmonian]] käsitteeseen, jonka mukaan kaksi tai useampiä yhtä aikaa soivaa ääntä (stemmaa) voivat soida yhteen joko sopusointuisesti (konsonanssi) tai ristiriitaisesti (dissonanssi). Harmonian ajassa tapahtuva musiikillinen liike perustuu sointujen tonaalisiin tehoihin eli niiden erilaiseen purkautumiseen toinen toiseensa. '''Soinnutus''' on yksi [[musiikki\|musiikin]] säveltämisen ja toisinaan myös esittämisen tekniikka. Soinnutus voi perustua [[melodia]]an taikka [[sointu\|soinnuista]] voidaan muodostaa sarja, johon rakennetaan – yleensä [[harmonia\|harmonisiin]] periaatteisiin perustuva – melodia. Koska tietty [[sävel]] tai sävelkulku, voi esiintyä monissa erilaisissa soinnuissa tahi [[sävelasteikko\|sävelasteikoissa]], on soinnutukseen olemassa hyvin moniaita vaihtoehtoja. Traditionaalisesti musiikkikappale tehdään osina, joissa [[sävellaji]] pysyy samana. Tällöin soinnutuksessa on käytettävä pääasiassa sointuja, joiden sävelet kuuluvat vastaavaan asteikkoon. Yleinen poikkeus on [[molli]]in perustuvissa kappaleissa esiintyvä 5. asteen duuriseptimi, jonka käyttö [[kadenssi]]ssa on niin yleistä, että tietyn tyylisissä kappaleissa se esiintyy jokaisen osan lopussa tehden täten kappaleiden säestämisestä helpompaa. Esimerkiksi C-duurissa kulkevalle melodialle voidaan varsin helposti käyttää nelisointuja C(maj7), F(maj7), G(7), Am(7), Dm(6) ja Em(7) sekä vähennettyä sointua H<sup>o</sup>, jota klassisessa sävellystyössä karsastetaan sen vaatiman [[tasaviritys\|tasavireisyyden]] johdosta. Eräät [[jazz]]in tyylisuunnat pyrkivät tarkoituksellisesti hajottamaan soinnutuksesta tavallisesti syntyvät soinnulliset harmoniat käyttämällä eri sävellajeihin kuuluvia sointuja.▼ Se, miten nopeasti melodian eri äänet seuraavat toisiaan, muodostaa melodiarytmin ja se, miten nopeasti eri soinnut seuraavat toisiaan, puolestaan muodostaa sointurytmin. Useimmiten melodiarytmi on nopeampi kuin sointurytmi. Kun melodia-ja sointurytmi ovat yhtä nopeat, kyseessä on vertikaalisoinnutus. Soinnutus voi toimia hetken ajan itsenäisenä musiikkina myös ilman melodiaa (esimerkiksi sävellyksen alkusoitossa eli introssa). ▲'''Soinnutus''' on yksi [[musiikki\|musiikin]] säveltämisen ja toisinaan myös esittämisen tekniikka. Soinnutus voi perustua [[melodia]]an taikka [[sointu\|soinnuista]] voidaan muodostaa sarja, johon rakennetaan – yleensä [[harmonia\|harmonisiin]] periaatteisiin perustuva – melodia. Koska tietty [[sävel]] tai sävelkulku, voi esiintyä monissa erilaisissa soinnuissa tahi [[sävelasteikko\|sävelasteikoissa]], on soinnutukseen olemassa hyvin moniaita vaihtoehtoja. Traditionaalisesti musiikkikappale tehdään osina, joissa [[sävellaji]] pysyy samana. Tällöin soinnutuksessa on käytettävä pääasiassa sointuja, joiden sävelet kuuluvat vastaavaan asteikkoon. Yleinen poikkeus on [[molli]]in perustuvissa kappaleissa esiintyvä 5. asteen duuriseptimi, jonka käyttö [[kadenssi]]ssa on niin yleistä, että tietyn tyylisissä kappaleissa se esiintyy jokaisen osan lopussa tehden täten kappaleiden säestämisestä helpompaa. Esimerkiksi C-duurissa kulkevalle melodialle voidaan varsin helposti käyttää nelisointuja C(maj7), F(maj7), G(7), Am(7), Dm(6) ja Em(7) sekä vähennettyä sointua H<sup>o</sup>, jota klassisessa sävellystyössä karsastetaan sen vaatiman [[tasaviritys\|tasavireisyyden]] johdosta. Eräät [[jazz]]in tyylisuunnat pyrkivät tarkoituksellisesti hajottamaan soinnutuksesta tavallisesti syntyvät soinnulliset harmoniat käyttämällä eri sävellajeihin kuuluvia sointuja. == Katso myös ==

Ero sivun ”Soinnutus” versioiden välillä