Ero sivun ”Olavi Virta” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Tureku (keskustelu | muokkaukset)
Tureku (keskustelu | muokkaukset)
Rivi 63:
Pian myös hänen perheensä hajosi, kun Irene Virta otti [[avioero]]n ja matkusti perheen tyttärien kanssa elokuussa 1959 [[Tukholma]]an, jonne myös poika [[Pauli Virta|Pauli]] seurasi saman vuoden joulun alla. Tosiasiassa avioliiton viimeiset vuodet olivat olleet vain muodollista yhdessäoloa. Olavi Virta oli ollut suurimman osan ajasta poissa kotoa ja Irene Virta tiesi, että hänen miehellään oli toisia naisia. Kaikki hänen yrityksensä saada miehensä muuttamaan elämäntapojaan olivat valuneet hiekkaan. Irenen kysymyksiin miehensä naisseikkailuista Olavi vastasi mykkäkoululla ja ovia paiskomalla.<ref>Erola 2005, s. 146–147.</ref> Tunnetuin ja pitkäaikaisin avioliiton ulkopuolinen suhde Virralla oli ollut malli ja näyttelijä [[Ruth Johansson]]iin, joka oli ollut hänen vastanäyttelijänsä ''[[Pekka Puupää kesälaitumilla]]'' -elokuvassa.<ref> Erola 2005, s. 102.</ref> Ilomantsin tapahtumien jälkeen Virran kotiin alkoi tulla uhkauskirjeitä ja häiriösoittoja, ja Irene Virta alkoi pelätä lastensakin puolesta. Sattumoisin samana päivänä, jolloin Irene Virta ja perheen tyttäret lähtivät Ruotsiin, Pauli Virta oli liki 25&nbsp;000 muun nuoren tavoin [[Linnanmäki|Linnanmäellä]] seuraamassa kansainvälisen nuorisoidolin, Suomessa vierailleen kanadalaisen [[Paul Anka]]n konserttia. Rahat pääsylippuun poika pihisti isänsä taskusta.<ref> Erola 2005, s. 146.</ref>
 
Skandaalin taustoja selvittämään ryhtyneille musiikkiliikkeiden tavarantoimittajille paljastui viimeistään nyt, että Olavi Virta oli edellissyksynä saanut potkut Levytukusta ja Niilo Saarikko oli katkaissut luototuksensa Virralle. Nämä pelästyivät omien saataviensa puolesta ja alkoivat karhuta niitä Virralta, ja lopulta huhumylly tiesi jo kertoa Virran varmasta konkurssista. Tässä tilanteessa päättyi Olavi Virran musiikkikauppojen liiketoiminta, josta lähinnä Irene Virta oli huolehtinut. Pääliike sijaitsi vuosina 1957-1959 Mannerheimintiellä Vanhaa Ylioppilastaloa vastapäätä. Näyteikkunan yläpuolella luki vihrein valokirjaimin OLAVI VIRTA. Virallisesti Oy Olavi Virta & Co Ab luovutettiin konkurssiin 28.1.1964, mutta konkurssi raukesi varojen puutteessa.<ref> Erola 2005, s. 144–146.</ref>
Olavi Virta ei pystynyt koskaan unohtamaan perheensä hajoamisen ja taloutensa romahtamisen aiheuttamaa tuskaa, vaikka hän toisille ja itselleen ehkä muuta uskottelikin. Viitaten velkojiinsa ja ulosottoviranomaisiin Virta saattoi julistaa tuttaviensa kesken uhmakkaasti: ”Kaiken muun ne voivat minulta viedä, mutta ääntäni eivät.” Loppuvuoden 1959 ja alkuvuoden 1960 hän pysytteli täysin poissa julkisuudesta. Läheisilleen Virta tunnusti myöhemmin harkinneensa useaan kertaan [[itsemurha]]a häneen kohdistuneen ajojahdin ollessa kiivaimmillaan.<ref> Erola 2005, s. 146.</ref>