Ero sivun ”Vatikaanin toinen kirkolliskokous” versioiden välillä

[[FileTiedosto:Second Vatican Council by Lothar Wolleh 005 cropped.jpg|thumb|300px|Vatikaanin toinen kirkolliskokous.]]

'''Kahdeskymmenesensimmäinen ekumeeninen''' eli yleinen, koko "yhdeksi”yhdeksi, pyhäksi, katoliseksi ja apostoliseksi"apostoliseksi” itsensä tunnustaman kirkon piispojen '''kirkolliskokous''' kutsuttiin koolle vuonna [[1961]] ja pidettiin vuosina [[1962]]–[[1965]] Vatikaanissa[[Vatikaani]]ssa. Sitä kutsutaan myös nimellä ''Vatikaanin toinen kirkolliskokous''.

[[ImageTiedosto:Pope Paul VI. 1967.jpg|left|thumb|150px|[[Paavali VI]], paavina 1963–1978.]]

Paavi [[Johannes XXIII]]|Johannes XXIII:n]] oli tarkoitus olla lyhyen pontifikaatin omaava väliaikaispaavi edellisen [[Pius XII]]|Pius XII:n]] pitkän pontifikaatin jälkeen. Johannes XXIII yllätti kardinaalinsa ilmoittamalla haluavansa järjestää kirkolliskokouksen. [[Kuuria]] vastusti ajatusta, sillä [[Vatikaanin ensimmäinen kirkolliskokous|edellisestä kokouksesta]] ei ollut sen mielestä kulunut pitkää aikaa.

Lopulta kuitenkin lyhyellä valmistelulla Johannes XXIII kutsui koolle kokouksen, johon osallistui 2  685 piispaa, arkkipiispaa, suurarkkipiispaa, metropoliittaa, patriarkkaa ja prelaattia sekä yli 3  000 muuta osallistujaa, kuten teologeja ja muiden kirkkojen ja yhteisöjen edustajia.{{lähde}} Ortodoksinen kirkko ei osallistunut kokoukseen.

Kokous avattiin [[11. lokakuuta]] [[1962]]. Jo syyskuussa 1962 Johannes XXIII:llä todettiinoli todettu [[mahasyöpä]], eikä hän enää voinut jatkaa kokousta. Hän kuoli seuraavana kesänä, mutta kokousta jatkettiin vielä kaksi vuotta, ja uusi paavi [[Paavali VI]] sulki kokouksen [[8. joulukuuta]] [[1965]].

Ekumenian julistuksen mukaan katolisesta kirkosta erkaantuneet seurakunnat ja yhteisöt ovat "päteviä”päteviä joiltain osin"osin”.<ref>Hägglund, s. 399</ref> Tämä mahdollisti tunnustusten lähenemisen katolilaisten ja protestanttien kesken. Katolilaiseen perinteeseen on kuulunut vahvasti näkemys siitä, ettei oikean, so. katolisen, seurakunnan ulkopuolella voi olla [[Pelastus (uskonto)|pelastusta]]. Näin ollen ekumenian edellytyksenä on ollut se, että katolisen kirkon ulkopuolella olevat seurakunnat tai niitä edustavat tunnustettiin jossain määrin oikeiksi tunnustukseltaan.

Käytännössä kirkolliskokous johti siihen, että erittäin pieni joukko perinteisen näkemyksen kannattajia katsoi Johannes XXIII:n omaksuneen toisenlaisen tunnustuksen ja näin luopuneen katolisesta uskostaan jo ennen paaviksi tuloaan, ja että siten hänestä oli tullut paavi kanonisen lain mukaan väärin perustein. Näin ollen edellytettävä piispan viran jatkumo, [[Apostolinen suksessio|suksessio]], olisi katkennut Johannes XXIII:teen eivätkä hänen seuraajansakaan olisi laillisia paaveja, vaan [[vastapaavi|vastapaaveja]].