Ero sivun ”Tove Jansson” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Käyttäjän 2001:14BB:40:7FD8:E8A2:7747:FEEC:C48A muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän Kyykaarme tekemään versioon.
Merkkaukset: rv Pikapalautus Palauta-työkalulla
Rivi 51:
Hammarsten-suvun yhteinen kesänviettopaikka oli Ängsmarnin huvila [[Blidö]]n saarella [[Tukholman saaristo]]ssa. Myös Tove vietti lapsuutensa kesät Ängsmarnissa, ja vanha puuhuvila sekä sitä ympäröinyt vehreä laakso toimivat myöhemmin esikuvina [[Muumitalo]]lle ja [[Muumilaakso]]lle.<ref>Björk, Christina: Ruotsin Muumilaakso on yhä loistossaan. Teoksessa ''Toven matkassa'', s. 25–31.</ref>
 
Omaelämäkerrassaan ''[[Kuvanveistäjän tytär]]'' (1968) Tove Jansson kuvaili lapsuuttaan impulsiivisen kuvanveistäjäisänkuvanveistäjä-isän ja käytännönläheisen piirtäjä-äidin tyttärenä. Viktor Jansson oli boheemi taiteilijaluonne, jonka ateljeessa järjestetyt juhlat saattoivat jatkua päiväkausia. Hänen lähipiiriinsä kuului useita sukupolvensa johtavia taiteilijoita, kuten [[Alvar Cawén]], [[Marcus Collin]], [[Jalmari Ruokokoski]] ja [[Tyko Sallinen]], jotka istuivat usein iltaa Janssoneilla. Nuoruudessaan Tove oli muutamien isänsä tekemien veistosten mallina. Kuuluisin näistä on ''Convolvulus'', joka voitti Helsingin kaupungin kuvanveistokilpailun vuonna 1930 ja pystytettiin [[Kaisaniemen puisto]]on.
 
Koska Viktorin kuvanveistäjäntulot olivat epäsäännölliset, perheen päivittäisestä toimeentulosta huolehti Signe Hammarsten-Jansson. Hän työskenteli [[Suomen Pankki|Suomen Pankin]] setelipainon graafikkona ja teki huomattavan uran etenkin suomalaisten [[postimerkki]]en suunnittelijana. Lisäansioita Signe hankki piirtämällä kirjankansia ja kuvittamalla suomenruotsalaisia lehtiä.<ref name="kb" />
Rivi 60:
Taiteilijaperheen tyttärenä Tove Janssonille oli lapsesta asti itsestään selvää, että hänestä tulee kuvataiteilija. Tove kävi [[keskikoulu]]n Helsingin suurimmassa ruotsinkielisessä yhteiskoulussa [[Brobergska samskolan]]issa<ref>Jansson totesi myöhemmin: ”Koulunkäynti oli ikävää ja olen suurimmaksi osaksi unohtanut sen.” Ørjasæter 1987, s. 30.</ref>. Kesken koulun äiti onnistui järjestämään Tovelle vapautuksen vaikeimmaksi osoittautuneesta kouluaineesta, [[algebra]]sta.
 
Keväällä 1930 15-vuotias Tove Jansson päätti koulunsa Helsingissä, ja saman vuoden syksyllä hän kirjautui [[Tukholma]]n taideteolliseen kouluun opiskelemaan mainospiirtämistä ja [[muotoilu]]a. HänenÄiti äitinsäSigne oli aikanaan valmistunut piirustuksenopettajaksi samasta oppilaitoksesta. Syksyllä 1931 Tove jatkoi opintojaan Tukholman Ylemmässä taideteollisuuskoulussa paino- ja taidekäsityön linjalla, kuvittaja- ja mainospiirtäjäkoulutuksessa. Jansson opiskeli Tukholmassa kolme vuotta ja asui enonsa, lääkekemian professori Einar Hammarstenin luona.<ref name="kb" /><ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Kruskopf, E | Nimeke = Boken om Ham – Tecknaren Signe Hammarsten Jansson | Vuosi = 1994 | Sivu = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Schildt | Tunniste = ISBN 978-9515006752 | Kieli = {{sv}} }}</ref><ref>Westin s.63</ref>
 
Aiemmista suunnitelmista poiketen Tove ei pyrkinytkään Tukholman kuninkaalliseen taideakatemiaan, vaan palasi 1933 Helsinkiin ja jatkoi opintojaan Ateneumissa eli [[Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulu]]ssa. Opiskeluvuodet Tukholmassa olivat vakuuttaneet hänet siitä, että hänen ominta alaansa on maalaaminen, ja Ateneumissa hän valitsi taidemaalariluokan. Ateneumissa Jansson opiskeli [[William Lönnberg]]in ja [[Uuno Alanko|Uuno Alangon]] oppilaana, mutta kummallakaan ei ollut suurta vaikutusta hänen tyyliinsä.
 
Sen sijaan ystävyys ja rakkaus kuusi vuotta vanhemman [[Sam Vanni]]n kanssa oli merkityksellinen ja vahvisti Janssonin näkemystä värien merkityksestä maalaustaiteessa.<ref name="bonelius">Bonelius, Elina: Rohkean naisen taiteilijantie. Teoksessa ''Tove Jansson. Muistonäyttely'', s. 56–71.</ref> Vuonna 1934 hän matkusti Saksan kautta Pariisiin.
 
Taidemaalariluokan oppilaat olivat tyytymättömiä Ateneumin opetukseen ja etenkin pääopettaja Lönnbergiin, ja keväällä 1936 tilanne muuttui avoimeksi kapinaksi: suurin osa taidemaalariluokan oppilaista jätti Ateneumin. Tove Jansson ja kolme muuta oppilasta, [[Runar Engblom]], Christian Sibelius ja Unto Virtanen, vuokrasivat yhteisen ateljeen [[Ullanlinna]]n Tähtitorninkadulta.<ref>Westin s.77–78</ref>
Rivi 73:
 
[[Tiedosto:Tove-Jansson-1947.jpg|thumb|right|Jansson maalaa freskoa ''Juhlat maalla'' vuonna 1947 [[Helsingin kaupungintalo]]n ravintolaan. Vieressä opiskelutoveri [[Niilo Suihko]].]]
Ostettuaan 1952 isolla pankkilainalla omakseen [[Ullanlinnankatu|Ullanlinnankadun]] 1:ssä sijaitsevan torniateljeehuoneiston, johonjossa hän oli muuttanutasunut jo 1944, lähtien,<ref>{{Verkkoviite|osoite=http://tovejansson.com/ateljee.html|nimeke=Tove Jansson {{!}} Ateljee|julkaisu=tovejansson.com|viitattu=2018-04-15|ietf-kielikoodi=fi}}</ref> <ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.meillakotona.fi/artikkelit/tove-oli-ateljeen-vuokrattuaan-onnensa-kukkuloilla-kurkista-muumien-luojan-kotiin|nimeke="Tove oli ateljeen vuokrattuaan onnensa kukkuloilla" – kurkista muumien luojan kotiin|ajankohta=2017-08-09|viitattu=2018-04-15}}</ref> velkainen Jansson teki kymmenessä vuodessa kaikkiaan 11 monumentaalityötä lasimaalauksista monimetrisiin öljymaalauksiin, muun muassa hyvinseinämaalauksia, maksettujajoista seinämaalauksiamaksettiin hyvin. Hän teki monet [[al secco]] -tekniikalla, kalkkimaalilla kuivaan seinään.
 
Hän on maalannut muun muassa [[Elsi Borg]]in suunnitteleman, 1953 valmistuneen [[Teuvan kirkko|Teuvan kirkon]] [[alttaritaulu]]n ''[[Kymmenen neitsyttä]]'' (Viisaat ja tyhmät neitsyet, 1954).<ref>{{Verkkoviite|osoite=http://www.toveteuvalla.fi/ainoa-alttaritaulu|nimeke=Harvinainen Tove Janssonin suurteos {{!}} www.toveteuvalla.fi|julkaisu=www.toveteuvalla.fi|viitattu=2018-04-15|ietf-kielikoodi=fi}}</ref> Tämä on ainoa hänen maalamansamaalaamansa alttaritaulu. [[Haminan Seurahuone]]en yläkerran Marskin salissa on kaksi hänen suurikokoista maalaustaan.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.hs.fi/kulttuuri/a1396070849435 | Nimeke=Tove Janssonin kätketty aarre | Tekijä=Ahola, Suvi | Ajankohta=30.3.2014 | Julkaisu=Helsingin Sanomat | Viitattu=5.3.2015}}</ref> Maalauksia valmistui 1945 Helsingin Pitäjänmäkeen, Strömbergin tehtaan ruokasaliin<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.hamhelsinki.fi/exhibition/tove-jansson/|nimeke=Tove Jansson - HAM|julkaisu=HAM|viitattu=2018-04-15|ietf-kielikoodi=fi-FI}}</ref>, 1947 Helsingin kaupungintalon ravintolaan, 1952 Kotkan ammattikouluun, 1953 Casa Academicaan Helsinkiin jasekä Karjaan yhteiskouluun ja 1955-1957 Auroran lastensairaalaan.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.moomin.com/fi/blog/tove-janssonin-seinamaalaukset-auroran-sairaalassa/|nimeke=Tove Janssonin seinämaalaukset Auroran sairaalassa - Moomin.com|julkaisu=Moomin.com|ajankohta=2015-09-29|viitattu=2018-04-15|ietf-kielikoodi=fi-FI}}</ref> Satuaiheisia seinämaalauksia valmistui 1949 myös Kotkaan yksityiseen lastentarhaan.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://yle.fi/uutiset/3-7109343|nimeke=Tove Janssonin kollega satuhahmoja kuvaavasta seinämaalauksesta: "Sellaista p***aa"|julkaisu=Yle Uutiset|viitattu=2018-04-15|ietf-kielikoodi=fi}}</ref><ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.moomin.com/fi/blog/tove-janssonin-maalaamat-seinamaalaukset-kotkassa/|nimeke=Tove Janssonin maalaamat seinämaalaukset Kotkassa - Moomin.com|julkaisu=Moomin.com|ajankohta=2015-10-20|viitattu=2018-04-15|ietf-kielikoodi=fi-FI}}</ref> Viimeiset julkiset öljymaalauksensa hänJansson teki 1984 porilaiseen Reima ja Raili Pietilän suunnittelemaan Taikurin hattu -lastentarhaan.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/1395|nimeke=Etusivu|julkaisu=kansallisbiografia.fi|viitattu=2018-04-15|ietf-kielikoodi=en}}</ref>
 
Erityisen merkitykselliseksi muodostui suhde pilalehti ''Garmiin'', jota Jansson oli avustanut 15-vuotiaasta lähtien. Hän työskenteli ''Garmin'' vakituisena kuvittajana viitisentoista vuotta ja piirsi siihen noin sata kansikuvaa sekä noin viisisataa muuta piirrosta. Ahkerin kausi oli 1940-luvun alussa [[Toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] aikana, jolloin Jansson oli ''Garmin'' johtava taiteilija. Hän kuvasi piirroksissaan sekä taiteilijaelämää että sota-ajan karua arkea, mutta kaikkein eniten hän nautti poliittisten pilapiirrosten tekemisestä ja siitä, että sai olla ”sikamainen [[Adolf Hitler|Hitleriä]] ja [[Josif Stalin|Stalinia]] kohtaan”.<ref>Westin 2008, s. 96.</ref> Janssonin terävä kynä johti ''Garmin'' ajoittain jopa ongelmiin esivallan kanssa.
Rivi 102:
''” – minulla ei ole varaa eikä aikaa avioitua heistä kenenkään kanssa! En ehdi ihailla ja lohduttaa. Kyllähän minä säälin heitä, kyllähän minä pidän heistä mutta en halua omistaa elämääni esitykselle jonka läpi olen nähnyt. – Miesten sota! Näen miten työni käy, jos menen naimisiin. Sillä siitä ei pääse mihinkään, että minullakin on kaikki nuo naisten taipumukset lohduttaa, ihailla, alistua, luopua itsestäni. Minusta tulisi joko huono maalari tai huono vaimo. Enkä halua synnyttää lapsia, jotka tapetaan jossakin tulevassa sodassa!”''<ref>{{Verkkoviite|osoite=http://tovejansson.com/persoona.html|nimeke=Tove Jansson {{!}} Persoona|julkaisu=tovejansson.com|viitattu=2018-04-15|ietf-kielikoodi=fi}}</ref>
 
Atos Wirtasen empiessä avioitumisen suhteen, Jansson tutustui naimisissa olevaan teatteriohjaaja [[Vivica Bandler]]iin 1946. Tästä muodostui hänen ensimmäinen homoseksuaalinen suhteensanaissuhteensa 32-vuotiaana. Tove ja Vivica ikuistuivat muumikirjoihin [[Tiuhti ja Viuhti|Tiuhtin ja Viuhtin]] muodossa (''Tofslan och Vifslan''); Jansson signeerasi töitäänkin Tofslan-nimellä.<ref>Karjalainen 2013, s. 107.</ref> Jansson ikuisti Bandlerin Helsingin kaupungin häneltä 1947 tilaamaan Juhlat kaupungissa freskoon.<ref>{{Verkkoviite|osoite=http://www.iltalehti.fi/pinnalla/201612052200034028_iq.shtml|nimeke=Toven salattu intohimoinen rakkaus paljastuu juhlaviinin etiketissä|viitattu=2018-04-15|ietf-kielikoodi=fi-FI}}</ref>Suhde kuitenkin päättyi nopeasti, mutta ystävyys säilyi loppuelämän ajan. Jansson ja Bandler myös toteuttivat useita muuminäytelmiä yhdessä.<ref>Karjalainen 2013, s. 114–115.</ref>
 
Vuodesta 1956 alkaen kuolemaansa 2001 saakka Janssonin elämänkumppani oli taidegraafikko [[Tuulikki Pietilä]], jonka kanssa hän vietti kymmenetkymmeniä kesätkesiä [[Pellinki|Pellingissä]] sijaitsevassa [[Klovaharun]]in saaressa. He kirjoittivat yhdessä kirjan ''[[Haru, eräs saari]]'' (1996), jossa he kertoivat kesistään saaressasaarella.<ref>Karjalainen 2013, s. 262.</ref> Jansson ja Pietilä asuivat ja pitivät yllä [[Taidegalleria|galleriaa]] Helsingin [[Kaartinkaupunki|Kaartinkaupungissa]] Ullanlinnankadulla. Pietilän kuvaamista [[kaitafilmi|kaitafilmeistä]] on koottu useita TV-dokumentteja, joissa on käsitelty niin heidän kesiään Klovaharunilla samoin kuin heidän matkusteluaan ympäri maailmaa. Pietilä oli Janssonin seuralainen [[Itsenäisyyspäivän vastaanotto|Presidentinlinnan itsenäisyyspäiväjuhlissa]] vuonna 1992, ehkäpä ensimmäisenä naisparina.<ref>Karjalainen 2013, s. 275.</ref> Tuulikki Pietilän piirteitä löytyy 1957 julkaistun ''[[Taikatalvi]]''-kirjan [[Tuutikki|Tuutikista]].<ref>Karjalainen 2013, s. 160.</ref>
 
=== Myöhempi elämä ja työt ===