Ero sivun ”Uusikartano” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Täyd. Sahlberg-sukuisista omistajista, joista on artikkeleita
lissää sahlbergeista
Rivi 3:
 
==Kartano==
Uudenkartanon kirjallisesti tunnetuimman ytimen muodostaa varhaiskeskiaikainen suurehko Polviniemen tila Yläneenjoen varressa Yläneellä. Vaasasuvun poliittisessa talouspelissä keskiaikainen tila merkittiin kartanon luontoiseksi, jolloin se kyettiin siirtämään aatelistolle. Aikanaan Uudenkartanon alue tuli liitetyksi Yläneen kartanoon. Kartano on tavallaan erotettu [[Yläneen kartano]]sta vuonna 1809. Tällöin valtaosa Yläneen kartanon [[lampuoti]]tiloista erotettiin uudeksi tilaksi, joka sai tämän jälkeen nimen Uusikartano.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=173 | Nimeke = Yläneen Vanhakartano ja viljelymaisema| Tekijä = | Julkaisu = Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (RKY) | Ajankohta = 22.12.2009| Julkaisija = Museovirasto | Viitattu = 10.9.2010}}</ref> Tila oli siis merkitty vanhaksi rälssiksi, minkä omistajaksi pääsi aikanaan majuri [[Isak Reinhold Sahlberg]] Eurasta, joka sai aatelittomuudestaan huolimatta luvan ostaa Uudenkartanon osuuden Yläneenkartanosta.<ref name="SMT_III"/> Häntä seurasivat Uudenkartanon omistajina poika, luonnontieteilijä ja entomologi, Turun yliopiston professori [[Carl Reinhold Sahlberg]], pojanpoika, luonontieteilijä ja entomologi [[Reinhold Ferdinand Sahlberg]] ja tämän poika Valter Reinhold Sahlberg. Uudessakartanossa asui lapsuudessaan ja nuoruudessaan myös Carl Reinhold Sahlbergin poika, hyönteistieilijä [[John Sahlberg]].<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Jutikkala, Eino & Gabriel Nikander | Nimeke = Suomen kartanot ja suurtilat II | Vuosi =1941 | Luku = | Sivu = 509-510 | Selite = | Julkaisupaikka =Helsinki | Julkaisija =Kivi | Suomentaja = | Tunniste = | Isbn = | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 17.8.2018 | Kieli = }}</ref><ref>{{Kansallisbiografia|id=3616|nimi=Sahlberg, Carl Reinhold (1779 - 1860)}}</ref><ref>{{Kansallisbiografia|id=5415|nimi=Sahlberg, Reinhold Ferdinand (1811 - 1874)}}</ref><ref>{{Kansallisbiografia|id=6377|nimi=Sahlberg, John (1845 - 1920)}}</ref> Sahlbergin suvun omistuksessa kartano oli vuoteen 1890, jolloin kartanon omistajaksi tuli taloustirehtööri [[F. F. Björni]]. Vuonna 1910 tilan maista noin 5&nbsp;500 hehtaaria myytiin valtiolle asutustarkoituksiin. Valtiolle myydyille alueille perustettiin 126 uutta, itsenäistä tilaa.<ref name="SMT_III">{{Kirjaviite | Tekijä = Felix Johansson, Akseli Kivialho & K. Kivialho (toim.) | Nimeke = Suomen maatilat III | Vuosi = 1932 | Julkaisupaikka = Porvoo | Julkaisija = WSOY | www = http://sukutilat.sarka.fi/| www-teksti = Kirjan tietojen haku sukutilat.sarka.fi -palvelussa | Viitattu = 10.9.2010}}</ref>
 
Björni myi vuonna 1913 Uudenkartanon pojalleen Sulho Björnille (Rantasalo). Vuonna 1924 tilan osti häneltä Kaarlo Selin joka sitten myi sen 1929 Yläneen kunnalle. Kartanon entiseen päärakennukseen perustettiin [[kunnalliskoti]] mutta rakennus tuhoutui 27. tammikuuta 1938 (ehkä) erään mielisairaan hoidokin sytyttämässä tulipalossa. Palossa kuoli 10 henkilöä. Uudenkartanon peltomaisemat edustavat edelleen komeinta suomalaista ikivanhaa peltokulttuuria, toiseksi vanhinta nykyisellä Pöytyällä heti Yläneenkartanon ydinpeltojen jälkeen.<ref>[http://www.uudenkartanonkylayhdistys.fi/taikinamarja/sites/kylayhdistys.fi.taikinamarja/files/files/Uudenkartanon_kylasuunnitelma_2004.pdf Uudenkartanon kyläsuunnitelma III, toim. Heli Nukki ja Johanna Thessler. Pyhäjärvi-instituutin julkaisuja Sarja B nro 8, Eura 2004, Uudestakartanosta s. 4]</ref>