Ero sivun ”Valokemia” versioiden välillä

Valokemian ilmiöillä on paljon sovelluksia. [[Optinen kirkaste|Optiset kirkasteet]] ovat aineita, jotka vastaanottavat ultraviolettisäteilyä ja lähettävät sinistä valoa. Näin erilaiset materiaalit, kuten [[kangas|kankaat]] ja [[paperi]]t, näyttävät tavallista valkoisemmilta. Valokemiaa sovelletaan myös [[valokuvaus|valokuvauksessa]] ja muissa kuvantuottomenetelmissä. Perinteisissä [[filmi|filmeissä]] on hopeahalideja ([[Hopeabromidi|AgBr]], [[Hopeakloridi|AgCl]]), joiden hopeaionit pelkistyvät valon vaikutuksesta neutraaliksi [[hopea]]ksi. [[Lääketiede|Lääketieteessä]] valoa käytetään muun muassa [[psoriaasi]]n hoitamisessa. Yksi valokemian tärkeä tutkimuskohde on [[aurinkoenergia]]n sähköksi muuttaminen ja varastointi.

 

Valokemiallisia reaktioita käytetään myös erilaisten yhdisteiden valmistamisessa. Valokemiaa sovelletaan suuren mitan [[kemianteollisuus|kemianteollisuudessa]] melko vähän, koska valon käyttö on kallista verrattuna lämpöä hyödyntäviin menetelmiin. Yksi merkittävä poikkeus on [[polymeeri]]en klooraus, jossa [[kloori]]molekyyli hajotetaan valolla ja radikaaliketjureaktioiden ansiosta kvanttisuhteen arvoksi tulee useita tuhansia. [[Puolijohdeteollisuus|Puolijohdeteollisuudessa]] käytettävä [[optinen litografia]] soveltaa myös valokemiaa. Parhaiten valokemia sopii tarkkuutta vaativaan pienten ainemäärien valmistamiseen esimerkiksi [[lääketeollisuus|lääketeollisuudessa]], sillä tällöin valon hinta voi olla murto-osa tuotteen hinnasta. Esimerkiksi [[D-vitamiini]]a teollisesti tuotettaessa ohjataan UV-säteilyä 7-dehydro[[kolesteroli]]in. Valmistusmekanismi on samanlainen kuin ihmiskehossa, jossa [[D-vitamiini]]a syntyy [[iho]]lla.<ref>Wayne 1988, s. 244&ndash;245, 250</ref>