Ero sivun ”Humala” versioiden välillä

Humalan emikasvia on käytetty [[olut|oluen]] ja [[sima]]n valmistamiseen hyvin pitkään.<ref name = "ÅLANDS">Ålands flora 2010, s. 130–131.</ref> Keskiajalla oluen mausteena käytettiin useammin [[gruit]]-mausteseosta, mutta gruit vaihtui kaikkialla Euroopassa humalaan 1100-1500-luvuilla.<ref> {{verkkoviite | Osoite = https://www.academia.edu/28640210/The_Reformation_had_some_help_from_hops | Nimeke = The Reformation had some help from hops | Tekijä = Mika Rissanen | Viitattu = 21.9.2016 }} </ref> Suomessa ensimmäiset maininnat humalan käytöstä ovat 1300-luvulta. Jo keskiajalla tilalliset olivat sakon uhalla velvoitettuja ylläpitämään humalatarhaa. Aina vuoteen 1915 Suomessa oli laissa määrätty, kuinka monta humalasalkoa kussakin talossa tuli olla.{{Lähde|Eikö alla mainitusti määrätä edelleen?}} Ennen oluen teollisen valmistuksen alkamista humalaa kasvatettiinkin hyvin yleisesti, ja humalasalot olivat tyypillinen näky maalaistalojen ja torppien pihoissa.<ref name = "ÅLANDS"/><ref name = "HELSINGIN">Helsingin kasvit 1998, s. 32.</ref><ref name = "SUOMEN">Suomen terveyskasvit 1982, s. 97.</ref> Kartanoissa humalankasvatus saattoi olla hyvin laajamittaista. Esimerkiksi [[Herttoniemen kartano]]n humalisto sisälsi 1820-luvulla 200 humalasalkoa. Humalanviljelyn laajuudesta kertovat myös monet paikanimet, kuten [[Helsinki|Helsingissä]] esiintyvät nimet Humallahti ja Humalistonlahti.<ref name = "HELSINGIN"/> Humalanviljely loppui vähitellen 1800-luvun kuluessa, kun panimoteollisuus siirtyi käyttämään tuontihumalaa.<ref name = "HYÖTYKASVIT"/> Nykyään Suomen panimoissa käytetty humala on pääasiassa tšekkiläistä tai saksalaista alkuperää.<ref name = "ÅLANDS"/>