Ero sivun ”Peruskoulu Suomessa” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Lisäsin tekstiä opetussuunnitelmaa koskevaan osioon sekä opettaja-osioon. Lisäksi poistin toistoja. Muutama lähde lisää. |
Peruskoulu-uudistus osioon ja Peruskoulun hallinnollinen uudistusosioon lisää tekstiä. |
||
Rivi 12:
[[Kansakoulu]] levisi Suomeen 1860-luvulta alkaen, mutta se oli vapaaehtoinen. Oppivelvollisuus syntyi vuoden 1921 ''oppivelvollisuuslailla'', joka sääti kaikille kansalaisille pakolliseksi kuusivuotisen [[kansakoulu]]n, joka aloitettiin seitsenvuotiaana (tosin [[oppikoulu]]un pyrittiin jo 4. luokan jälkeen). Kansakoulun jatkoksi kehittyi 1940-luvulla kaksi vapaaehtoista jatkoluokkaa sisältänyt [[kansalaiskoulu]], joka valmisti oppilasta [[ammattikoulu]]un. Valtiolliset ja yksityiset oppikoulut huolehtivat korkeammasta [[Yleissivistävä koulutus|yleissivistävästä opetuksesta]], mutta näiden kehittäminen muodostui [[1930-luvun lama]]n ja [[toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] aiheuttaman katkoksen vuoksi luonteeltaan satunnaiseksi. 1950-luvulle tultaessa Suomen koulujärjestelmä olikin selvästi vanhanaikaisempi kuin Länsi-Euroopassa. Yksi ongelma rinnakkaiskoulujärjestelmässä oli sen vahvistama [[yhteiskunnallinen epätasa-arvo]]. Työläisen tai maanviljelijän lapsen oli hankalaa päästä maksulliseen oppikouluun. Kaikki halukkaat eivät päässeet oppikouluun senkään takia, että niitä oli vähän. Tätä puutetta korjaamaan syntyi aktiivisten vanhempien aloitteesta 1950-luvulla kymmeniä yksityisiä oppikouluja.
===
Kouluhallituksen pitkäaikainen pääjohtaja [[Oskari Mantere]] hahmotteli 1930-luvulla kaikille lapsille yhteistä kuusivuotista peruskoulua. Idealla on kuitenkin monta rinnakkaista esittäjää ja samoin koulumuodolle esitettyjä nimiä: pohjakoulu, [[yhtenäiskoulu]] ja peruskoulu.<ref name=k />
1950-luvun lopulla alkoi komiteatyö, joka tuotti lopputuloksenaan lainsäädännön [[yhtenäiskoulu]]ajatukseen perustuvaan peruskoulujärjestelmään siirtymisestä. 1960-luvun alkupuolella eduskunnalta tuli aloite yhtenäiskoulun perustamiselle. Yhtenäiskoulun oli tarkoitus vastata kansakoulua paremmin yhteiskunnan tarpeisiin ja sen avulla haluttiin kohottaa kansalaisten yleissivistyksen tasoa. Vuonna 1964 yhtenäiskoulua nimitettiin ensimmäisen kerran peruskouluksi ja sen perustamista varten muodostettiin peruskoulukomitea.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Kettunen, Pauli & Simola, Hannu (toim.)|Nimeke=Tiedon ja osaamisen Suomi. Kasvatus ja koulutus Suomessa 1960-luvulta 2000-luvulle|Vuosi=2012|Sivu=|Sivut=25-62|Julkaisupaikka=Helsinki|Julkaisija=Suomalaisen Kirjallisuuden Seura|Isbn=978-952-222-177-3}}</ref> Keskeisimpänä mallina uudistuksessa oli [[Ruotsi]], mutta vaikutteita otettiin eri puolilta Eurooppaa. Komiteatyön tärkeimmät vaiheet olivat:
# [[Reino Oittinen|Reino Oittisen]] ''Kouluohjelmakomitea'' ehdotti vuonna 1958 yhtenäiskoulua, jonka 3-vuotinen yläaste olisi linjajakoinen.
# Myöhempi Oittisen johtama ''Peruskoulukomitea'' keskittyi uuden järjestelmän talous- ja hallintokysymyksiin.
# [[Arvi Poijärvi|Arvi Poijärven]] johtama ''Koulunuudistustoimikunta'' sai 1964 tehtäväkseen täsmentää uuden koulun opetussuunnitelman. Se ehdotti samaa opetusta kaikille oppilaille myös yläasteella, paitsi vieraan kielen ja matematiikan osalta, joissa olisi erilaajuiset oppikurssit eri tasoisille oppilaille.<ref name=k>{{Lehtiviite | Tekijä = Itälä, Jaakko| Otsikko = Koulutuksen historia kuin hyvä hääpuku| Julkaisu = Kanava-lehti| Ajankohta = 2013| Numero = 5| Sivut = 15-19| Julkaisupaikka = Forssa| Julkaisija = Otavamedia| Issn = 0355-0303}}</ref>
Peruskoulua koskien on 1960-luvun loppupuolelta lähtien käynnistynyt neljä uudistuksellista suuntausta suunnilleen samanaikaisesti. Näitä suuntauksia ovat:
# Oppilaan yksilöllistyminen
# Opettajuuden tieteenalaistuminen
# Opetussuunnitelman tavoiterationalisoituminen
# Koulun dekontekstualisoituminen
Oppilaan yksilöllistyminen nousi ensimmäisen kerran esille peruskoulun opetussuunnitelmissa yksilön hyvän noustessa yhteisön hyvän edelle. Uusien opetussuunnitelmien myötä myös opettajien ammatti muuttui ryhmäkeskeisestä yksilökeskeiseksi. Tämä vaikutti ammatti-identiteettien selkiytymiseen, sillä yksilöllistymisen myötä opettajann rooli koulun uudistajana siirtyi virkamiehille ja tutkijoille. Opettajankoulutuksen tieteenalaistumisella tarkoitetaan muutoksia ammatillisissa tietojärjestelmissä. 1967 vuodesta eteenpäin kasvatustieteet nousivat opettajien tietoperustan pohjaksi. 1990-luvulta lähtien taas opettajankoulutuksien päärooliin nousivat [[didaktiikka]] ja filosofia. Didaktiikka ja filosofia hallitsevat asiantuntijapuheita edelleen.
Opetussuunnitelman tavoiterationalisoitumisella tarkoitetaan tavoitejärjestelmien muuttumista opetussuunnitelmien perustaksi. Peruskoulua edeltävissä opetussuunnitelmissa tavoitteet olivat koulutyölle suuntaa-antavia arvopäämääriä. Peruskoulun opetussuunnitelmissa taas tavoitteet kohdistuivat oppimiseen ja ne olivat aikaisempaa täsmällisempiä. Koulun dekontekstualisoitumisella tarkoitetaan koulukontekstin katoamista asiantuntijakeskusteluista. 1970-luvulta lähtien koulu muuttui puheessa [[Abstrakti|abstrakteiksi]] [[Visio|visioiksi]], toiveiksi ja [[Utopia|utopioiksi]]. Koulu sana alkoi vähitellen korvautua oppimisen käsitteellä. Tämä näkyi muun muassa opetussuunnitelmissa siten, ettei oppivelvollisilta enää vaadittu konkreettisesti koulun käyntiä.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Simola, Hannu|Nimeke=Koulutusihmeen paradoksit. Esseitä suomalaisesta koulutuspolitiikasta|Vuosi=2015|Sivu=|Julkaisupaikka=Tampere|Julkaisija=Vastapaino|Isbn=978-951-768-521-4}}</ref>
===Toteutus===
Rivi 25 ⟶ 37:
=== Opetuksen järjestäjä ===
{{pääartikkeli|[[Opetuksen järjestäjä]]}}
[[Valtioneuvosto]] antaa luvan opetuksen järjestäjälle eli koulun ylläpitäjälle. Suomessa kaikki [[kunta|kunnat]] ovat opetuksen järjestäjiä. Ne voivat toteuttaa perusopetuksen joko itse,
Peruskoulujärjestelmään siirryttäessä kunnallistettiin valtiolliset oppikoulut ([[normaalikoulu]]ja lukuun ottamatta) ja suurin osa yksityisistä oppikouluista. Muutamat yksittäiset oppikoulut (kuusi Helsingissä, kaksi muualla maassa) saivat luvan toimia ''peruskoulua korvaavina kouluina''. Tästä termistä on nykyisin luovuttu, koska opetuksen järjestäjä -käsite sisältää myös korvaavat koulut.
Rivi 36 ⟶ 48:
Perusopetus on oppilaille maksutonta. Tämä tarkoittaa, että oppilaalta ei saa periä mitään kuluja tai maksuja opetukseen tai koulun järjestämiin tapahtumiin osallistumisesta, oppikirjoista tai opetusmateriaalista ja -välineistä. Lisäksi jokaisella oppilaalla on oikeus saada joka päivä [[kouluruokailu|maksuton, täysipainoinen ateria]]. Oppilaalla on myös oikeus ilmaiseen [[kouluterveydenhuolto]]on, muuhun [[oppilashuolto]]on ja pitkämatkaisten maksuttomiin koulumatkoihin. Mikäli oppilaan päivittäinen koulumatka lähikouluunsa käy liian pitkäksi, hänellä on oikeus täysihoitoon koulun [[oppilasasuntola]]ssa. Näiden opintososiaalisten etujen järjestäminen on opetuksen järjestäjän vastuulla, mikä asettaa yksityiskouluille raskaan taloudellisen taakan. Yksityinenkään peruskoulu ei saa periä lukukausimaksuja. Sen on päinvastoin otettava oppilaaksi omalta oppilasalueeltaan kaikki lapset.
===
Perusopetuksen rahoituksesta vastaavat [[Suomen valtiovarainministeriö|valtiovarainministeriö]] sekä [[Suomen opetus- ja kulttuuriministeriö|opetus- ja kulttuuriministeriö]]. Valtiovarainministeriön perusopetuksen rahoitusosuus on yhdistetty kuntien muiden peruspalveluiden rahoitukseen. Peruspalveluiden rahoitus lasketaan kunnan asukkaiden mukaan ikäluokkakohtaisesti. Lisäksi rahoitukseen vaikuttavat olosuhteisiin (kuten työttömyyteen ja sairastuvuuteen) perustuvat lisäosat. Opetus- ja kulttuuriministeriö rahoittaa sitä perusopetuksen toiminnan osuutta, jota valtion rahoitus ei kata. Tällaista toimintaa ovat muun muassa lisäopetus, maahanmuuttajien valmistava opetus ja yksityisen opetustoiminnan aloituksen rahoitus.<ref name=":3" />
Peruskoululaisen koulu on pääsääntöisesti lähikoulu, jonka kunta osoittaa lapsen asuinalueen perusteella. Jos oppilas on erityisluokalla (esimerkiksi musiikkiluokka) tai lukee harvinaista kieltä, tämä voi määrätä lähikoulun. Oppilaalla on aina oikeus päästä lähikouluunsa. Hänellä on oikeus hakea haluamaansa muuhun kouluun, jonne hän voi päästä, jos opetuksen järjestäjällä on osoittaa hänelle tilaa. Tämä on mahdollistunut 1990-luvun lopulta kouluvalintapolitiikan myötä<ref name=":2">{{Kirjaviite|Tekijä=Kosunen, Sonja|Nimeke=Families and the social space of school choice in urban Finland|Vuosi=2016|Sivu=|Julkaisupaikka=Helsinki|Julkaisija=Unigrafia|Isbn=978-951-51-0322-2|www=https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/158936/families.pdf?sequence=1}}</ref>. Mikäli halukkaita on enemmän kuin paikkoja, oppilaat on valittava käytännössä arvalla, jos kyseessä ei ole taiteellista lahjakkuutta vaativa erityislinja. Oppilasta ei saa osoittaa ilman [[huoltaja]]n suostumusta kouluun, joka noudattaa erityistä kasvatusopillista tai maailmankatsomuksellista järjestelmää.▼
===Oppivelvollisuus===
Oppivelvollisuus alkaa sinä vuonna, jolloin oppilas täyttää seitsemän vuotta.<ref name="Perusopetuslaki">[http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19980628 Perusopetuslaki 21.8.1998/628 25 §]</ref> Useimmilla on taustalla [[päiväkoti]] ja [[esikoulu]]. Oppilaalla on lisäksi oikeus aloittaa koulu kuusivuotiaana, jos hänen katsotaan kykenevän siihen. Tarvittaessa opetus voidaan aloittaa myös vasta kahdeksanvuotiaana. Mikäli oppilas on vammaisuuden tai sairauden vuoksi otettava [[erityisopetus|erityisopetukseen]], hänen oppivelvollisuutensa alkaa jo kuusivuotiaana ja kestää yksitoista vuotta.<ref name="Perusopetuslaki" /> Oppilas, joka ei ole oppilaana perusopetuksessa, osoittaa kunnan määräämällä tavalla suorittavansa perusopetuksen oppimäärän. Oppivelvollisuus päättyy, kun perusopetuksen oppimäärä on suoritettu tai kun oppivelvollisuuden alkamisesta on kulunut 10 vuotta.<ref name="Perusopetuslaki" /> Peruskoulun jälkeen on suoritettavissa myös vapaaehtoinen ”kymmenes luokka”, joka on tarkoitettu niille oppilaille, jotka haluavat parantaa peruskoulun päättötodistuksen arvosanojaan. Kaikki kunnat eivät taloudellisista syistä toteuta tätä mahdollisuutta.
===Oppilaaksi pääseminen===
▲Peruskoululaisen koulu on pääsääntöisesti lähikoulu, jonka kunta osoittaa lapsen asuinalueen perusteella. Jos oppilas on erityisluokalla (esimerkiksi musiikkiluokka) tai lukee harvinaista kieltä, tämä voi määrätä lähikoulun. Oppilaalla on aina oikeus päästä lähikouluunsa. Hänellä on oikeus hakea haluamaansa muuhun kouluun, jonne hän voi päästä, jos opetuksen järjestäjällä on osoittaa hänelle tilaa. Tämä on mahdollistunut 1990-luvun lopulta kouluvalintapolitiikan myötä<ref name=":2">{{Kirjaviite|Tekijä=Kosunen, Sonja|Nimeke=Families and the social space of school choice in urban Finland|Vuosi=2016|Sivu=|Julkaisupaikka=Helsinki|Julkaisija=Unigrafia|Isbn=978-951-51-0322-2|www=https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/158936/families.pdf?sequence=1}}</ref>. Mikäli halukkaita on enemmän kuin paikkoja, oppilaat on valittava käytännössä arvalla, jos kyseessä ei ole taiteellista lahjakkuutta vaativa erityislinja. Oppilasta ei saa osoittaa ilman [[huoltaja]]n suostumusta kouluun, joka noudattaa erityistä kasvatusopillista tai maailmankatsomuksellista järjestelmää.
===Kurinpito===
Rivi 164 ⟶ 179:
*{{Kirjaviite|Tekijä=Varjo, Janne ym.|Nimeke=Arvioida ja hallita. Perään katsomisesta informaatio-ohjaukseen suomalaisessa koulupolitiikassa|Vuosi=2016|Sivu=|Julkaisupaikka=Turku|Julkaisija=FERA|Isbn=978-952-5401-72-1}}
*{{Kirjaviite|Tekijä=Kosunen, Sonja|Nimeke=Families and the social space of school choice in urban Finland|Vuosi=2016|Sivu=|Julkaisupaikka=Helsinki|Julkaisija=Unigrafia|Isbn=978-951-51-0322-2|www=https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/158936/families.pdf?sequence=1&isAllowed=y}}
*{{Kirjaviite|Tekijä=Simola, Hannu|Nimeke=Koulutusihmeen paradoksit. Esseitä suomalaisesta koulutuspolitiikasta|Vuosi=2015|Sivu=|Julkaisupaikka=Tampere|Julkaisija=Vastapaino|Isbn=978-951-768-521-4}}
*{{Kirjaviite|Tekijä=Kettunen, Pauli & Simola, Hannu (toim.)|Nimeke=Tiedon ja osaamisen Suomi. Kasvatus ja koulutus Suomessa 1960-luvulta 2000-luvulle|Vuosi=2012|Sivu=|Julkaisupaikka=Helsinki|Julkaisija=Suomalaisen Kirjallisuuden Seura|Isbn=978-952-222-177-3}}
==Aiheesta muualla==
| |||