Ero sivun ”Revontulet” versioiden välillä

 

== Alkuperä ja ulkonäkö ==

[[Kuva:Aurora-SpaceShuttle-EO.jpg|thumb|left|300px|Valokuva eteläisen pallonpuoliskon revontulista toukokuussa 1991 geomagneettisessa maksimissa.]]

Revontulien alkuperä on [[Aurinko]], 149 miljoonan kilometrin päässä maasta. Auringosta lähtevät hiukkaset kulkeutuvat [[aurinkotuuli|aurinkotuulena]] 300–1 000 km/s nopeudella Maapalloa kohti, kantaen mukanaan Auringon magneettikenttää. [[Maan magneettikenttä]] suojelee Maata aurinkotuulen hiukkasilta ja [[säteily]]ltä. Aurinkotuuli vääristää maan magneettikentän [[komeetta|komeetan]] hunnun muotoiseksi ''[[magnetosfääri]]ksi''. Suurin osa varatuista hiukkasista kiertää maan magneettikentän kenttäviivoja pitkin, mutta osa hiukkasista jää magneettikentän vangiksi, varsinkin jos ympäröivä inteplanetaarinen magneettikenttä on Maan magneettikentän napaisuuteen nähden vastakkaissuuntainen hiukkasryöpyn osuessa magnetosfääriin. Hiukkaset kiertyvät magneettikentän mukana kohti napa-alueita ja muodostavat ilmakehään osuessaan revontulia. Voimakkaimpien [[magneettinen myrsky|magneettisten myrskyjen]] aikaansaamat revontulet yleensä liittyvät [[auringonpilkku]]ihin liittyviin [[Roihupurkaus|roihupurkauksiin]], mutta on olemassa monia muitakin Auringon aktiiviseen toimintaan liittyviä aurinkotuuleen vaikuttavia ilmiöitä, kuten CME, korona-aukot tai kadonneet filamentit. Voimakkaimmat revontulet syntyvät noin 100 kilometrin korkeudessa maan pinnasta.

 

== Geomagneettisen kentän tarkkailu ==

[[Kuva:Saturn.Aurora.HST.UV-Vis.jpg|thumb|left|Revontulia Saturnuksen navoilla]]

Geomagneettista kenttää voidaan mitata [[magnetometri]]ksi kutsutulla instrumentilla. Useiden magnetometrien muodostama tieto antaa havainnoitsijoille mahdollisuuden seurata geomagneettisten olosuhteiden tilaa. Magnetometrin tieto annetaan yleensä kolmen tunnin välein erilaisina indeksilukuina. Erästä näistä kutsutaan ''K-indeksiksi''. K-indeksin arvo vaihtelee nollan ja yhdeksän välillä ja se on suoraan verrannollinen geomagneettisen kentän vaihteluihin kolmen tunnin aikajaksoilla. Mitä korkeampi K-indeksi on, sitä todennäköisemmin revontulia esiintyy. K-indeksi on sidottu havaintopaikkaan. Paikallinen K-indeksi voidaan arvioida lähimmän havaintopaikan mukaan siellä, missä observatorioita ei ole. Maapallon keskimääräistä revontuliaktiviteettia kuvaa ''Kp-indeksi''.

 

== Revontulien äänet ==

[[Kuva:Aurora1.jpg|right|240px|Revontuli.]]

Usein väitetään, että revontulia katsellessa voi kuulla humisevaa tai kolisevaa ääntä. Näiden äänien olemassaoloa on kyseenalaistettu, koska revontulet sijaitsevat noin 100 kilometriä maanpinnan yläpuolella erittäin harvakaasuisessa ympäristössä, joka ei varmasti voisi aiheuttaa maanpinnalle kuuluvia ääniä. Revontulien ääniä koskevat väitteet liitetään usein revontulien liikkeeseen, vaikka todellisuudessa äänen matka kestää monta minuuttia yläilmakehästä Maan pinnalle.

Uusimman mittaustuloksen mukaan revontuliin liittyvät äänet syntyvät vain 70 metrin korkeudessa ja ovat ihmiskorvin kuultavissa. Aiemmin on luultu, että äänet syntyvät niin korkealla, että niitä ei voi kuulla. Aalto-yliopiston tutkijat [[äänen tallennus|nauhoittivat]] revontulten ääniä kolmella toisistaan erilleen sijoitetulla [[mikrofoni]]lla ja pystyivät paikantamaan niiden syntypaikan vertailemalla äänten kulkeutumisesta johtuvia viiveitä. Äänet eivät synny revontulissa, vaan samat auringon hiukkaspurkaukset, jotka synnyttävät revontulia, voivat synnyttää myös äänilähteitä lähellä maanpintaa. Äänien syntymisen yksityiskohdat ovat yhä arvoitus, eikä niitä esiinny säännöllisesti revontulien aikana. Äänet ovat hiljaisia ja erottuvat vain vaivoin ympäristön kohinasta. Ääniä kuulleet ovat usein kuvanneet niitä etäisenä kohinana ja rätinänä. Tutkijat pitävät tämän vuoksi mahdollisena, että äänten syntytapoja on useita ja äänilähteiden etäisyydet maanpinnasta voivat vaihdella.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://yle.fi/uutiset/revontulien_aania_voi_kuulla/6210866| Nimeke = Revontulien ääniä voi kuulla| Tekijä = Vesa Sundqvist | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = 9.7.2012 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = YLE Uutiset| Viitattu = 9.7.2012 | Kieli = }}</ref>

 

Monet pohjoiset kansat, muun muassa [[kolttasaamelaiset]], eräät [[Siperia]]n kansat ja eräät [[intiaanit]], ovat uskoneet revontulten olevan verta, jota vertavuotaviin haavoihin kuolleet edelleen vuotavat vainajien maassa. Kolttasaamelaisten ja eräiden muiden uskomuksissa verisesti kuolleille on varattu oma paikkansa tuonpuoleisessa, [[verisurman saaneiden vainajala]], ja sieltä ovat lähtöisin revontulet. Kolttasaamelaiset naiset ovat voineet suojautua hatuillaan revontulten näkyessä, sillä he pelkäsivät, että muuten verisurman saaneiden sielut tarttuisivat heihin ja aiheuttaisivat verenvuotoja. Revontulet eivät kuitenkaan olleet merkki vainajien tuskasta tai huonoista oloista. Siperian kansojen ja intiaanien uskomuksissa veri roiskui taivaalle vainajien pelatessa palloa, ratsastaessa tai muissa leikeissä tai harjoituksissa. Kolttasaamelaisten uskomuksissa vainajat leikkelivät itseään vuotaakseen verta.

 

{{viitteet}}

 

* {{Kirjaviite | Tekijä=Kujanen, Seppo | Nimeke=Ionosfäärissä yömyöhällä: Revontulet, yötaivaan keinovalot | Julkaisupaikka=Lahti | Julkaisija=Teknosto | Vuosi=2007 | Tunniste=ISBN 978-952-92-2036-6}}

* {{Kirjaviite | Tekijä=Luhta, Jorma | Nimeke=Taivas tulessa: Kulje revontulten loimussa | Julkaisupaikka=Helsingissä | Julkaisija=Otava | Vuosi=2013 | Tunniste=ISBN 978-951-1-26901-4}}

 

* [https://www.youtube.com/watch?v=Lc3FxNXjBs0 The Amazing Northern Lights (Aurora Borealis) - FINLAND] – (www.youtube.com)

* [http://aurora.fmi.fi/public_service/ Magneettinen aktiivisuus ja revontulikamerat Suomessa. Ilmatieteen laitos.] – (aurora.fmi.fi)

* [http://www.sec.noaa.gov/pmap/ Magnetosfäärin aktiivisuus] – (www.sec.noaa.gov)