Ero sivun ”Perinnöllisyystiede” versioiden välillä

'''Perinnöllisyystiede''' eli '''genetiikka''' on perinnöllisyyttä tutkiva [[biologia]]n haara.<ref name="Kielitoimiston sanakirja">{{KirjaviiteVerkkoviite| Osoite = https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/perinnöllisyystiede | Nimeke=Kielitoimiston sanakirja | Selite=Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0 | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy | Vuosi=2004 | Tunniste=ISBN2018 952-5446-11-5}}</ref> Se tutkii [[geeni]]en eli perintötekijöiden rakennetta, toimintaa, muuntelua ja periytymistä.

Nykyisessä muodossaan perinnöllisyystiede sai alkunsa [[Gregor Mendel|Mendelin]] jo aiemmin löytämien periytymissääntöjen uudesta löytymisestä vuonna 1900 sekä myöhemmin [[DNA]]:n rakenteen ja geneettisen koodin selvittämisestä vuonna 1953. Ominaisuuksien periytymistä vanhemmilta jälkeläisille ilman ilmiön geneettisen taustan tuntemista on kuitenkin käytetty hyväksi jo esihistoriallisina aikoina esimerkiksi eläinten ja kasvien [[Jalostus (biologia)|jalostuksessa]].

1980-luvun puolenvälin jälkeen tapahtunut uusien [[Molekyylibiologia|molekyylibiologisten]] menetelmien synty on avannut mahdollisuuden [[DNA]]:n suoraan tutkimiseen suoraan ja tieteenalan voimakkaaseen kasvuun. Voimakkaimmin tähän ovat vaikuttaneet erityisesti DNA:n monistamiseen tarkoitetun [[polymeraasiketjureaktio]]n (PCR) ja DNA:n sekvensointimenetelmien kehitys. Tämä on mahdollistanut muun muassa perinnöllisiä sairauksia aiheuttavien [[mutaatio]]iden entistä tehokkaamman selvittämisen sekä eläin- ja kasvijalostuksessa edullisten [[alleeli]]en tunnistamisen ja lisäämisen. Viime aikoina myösMyös [[Geenitekniikka|geenitekniikan]] kehitys on mahdollistanut monia uusia perinnöllisyystieteen sovelluksia, tunnetuimpana ehkä [[geenimuunneltu organismi|muuntogeeniset elintarvikkeet]] ja [[geeniterapia]].