Ero sivun ”Pääjärvi (Loppi)” versioiden välillä

Järven pinta-ala on 119 [[hehtaari]]a ja sen pituus on 4,9 kilometriä ja leveys 1,5 kilometriä. Järviallas jakantuu kolmeen pääalueeseen. Läntisin osa erottuu muusta järvestä Kynnyharjun ylittäessä järven. Vesi avihtuuvaihtuu altaiden välillä vain harjussa olevan uoman kautta. Järven keskiosaa ja itäosaa erottaa Kiilinsaari niminen niemi, jonka eteläinen salmi yhdistää altaat toisiinsa.<ref name=oiva/><ref name=kp/>

Järvessä on 17 isompaa saarta, joitajoilla nimitetäänon nimenä esimerkiksi Kanasaari, Riitakari ja Pukkisaari. Kiilinsaari on sitävastoinnimestään huolimatta 800 metriä pitkä niemi. Näiden lisäksi on vielä 13 luotoa. Kynnysharjun aukossa on ainoa saari, jolle on rakennettu silta. Poikamonlahdella on alle 20 metriä leveä lahdensuu, joten se muodostaa lähes suljetun järvenjärvenosan. Myös Pääjärven kylän puoleisella lahdella on sen suu onvain 50 metriä leveä.<ref name=kp/>

Järven rantaviiva on 18 kilometriä pitkä ja sen ranta on pääosin [[moreeni]]pohjaista metsämaastoa, jota halkovat [[Harjujakso|harjujaksot]]. Järven rannat ovat joissakin paikoin soistuneita. Rannoille on rakennettu loma-asuntoja, joille johtaa tiet [[kantatie 54|kantatieltä 54]].<ref name=oiva/><ref name=kp/>

Pääjärvi on matala ja [[Humus|runsashumuksinen]] järvi, jonka ravinnetasot ovat koholla. Korkeat [[Fosfori|fosforin]] ja [[Typpi|typen]] arvot sijoittavattekevät PääjärvenPääjärvestä rehevöityneeksirehevöityneen järveksijärven. Tämä aiheuttaa syvänteessä ja alusvedessä toistuvastitoistuvaa [[Happi|hapettomuutta]]. Järven tila ei ole muuttunut viimevuosinaviime vuosina.<ref name=kala09/><ref name=kala12/>

Järven kalalajeja ovat kahden koekalastuksen perusteella [[ahven]], [[kiiski]], [[kuha]], [[hauki]], [[made]], [[särki]], [[lahna]] ja [[suutari]]. Viimeisimmän koekalastuksen mukaan kuha, ahven ja lahna dominoivat [[Biomassa|biomassana]] ja särki, ahven ja lahna yksilömärämäyksilömäränä.<ref name=kala09/><ref name=kala12/>

[[Jääkauden loppuvaihe|Jääkauden loppuvaiheessa]] [[Mannerjäätikkö|mannerjäätikön]] reuna päättyi näillä seuduilla suoraan mereenItämereen, joka oli eräs [[Itämeri|Itämeren]] suolainensuolaisessa [[Yoldiameri|Yoldiameren]] vaihevaiheessa. Ilmaston lämpenevä trendi kuitenkin keskeytyi kylmyyskauteen, jonka seurauksena reunan sulaminen hidastui ja liukuva mannerjäätikkömannerjäätikön reuna työntyi talvisin uudestaan eteenpäin. Tämä tapahtui noin 11&nbsp;400−11&nbsp;300 vuotta sitten.<ref name=mk/> Kesien sulaminen ja talvien työntyminen olivat sata vuotta tasapainossa keskenään ja aiheuttivat reunan edestakaisen liikkeen Tammelan seuduilla. EränEräs geologisesti kiinnostava paikka on juuri Pääjärven alue, koska täällä mannerjää putosi alemmaksi [[Tammelan ylänkö|Tammelan ylängöltä]] alemmaksi ja höyläsi maastoon painauman, johon Pääjärvi myöhemmin syntyi. Samalla kaikki jäätikön kuljettama maa-aines kasaantui järven kaakkoispuolelle muodostaen yhden jakson pitkästä [[Salpausselät|Kolmannesta Salpausselästä]]. Järven nykyranta päättyy kaakoisrannastaan juuri yhteen tällaiseen [[Päätemoreeni|päätemoreeniin]]. Kun mannerjäätikön reuna ilmaston uudelleen lämmettyä vetäytyi taas luoteeseen, jäi ympäristöään syvempään painaumaan makeaa vettä ja tämä muodosti paikalle suuren järven, josta Pääjärven pinta-ala on enää murto-osa. Järvi purkautui Yoldiamereen [[Tervalammi (Lopen Räyskälä)|Tervalammi]]n ja Viiverinsuon kautta.<ref name=tanja/><ref name=gtk/>

Vuoden 1855−56 [[Kalmbergin kartasto]]ssa järvellä yhtyvät kolme rajaakuntarajaa kulkivat erilailla kuin nykyään. Tammelan raja kulki järven yli Jokiniitynjoen suun itäpuolelle, jossa se yhtyi kahteen muuhun rajalinjaan. Kaakosta tullut raja ylitti Kiilinsaaren sen pituussuunnassa. Vuoden 1884 Senaatin kartastossa rajoja oli jo muutettu. Lopen raja oli siirretty kulkemaan Kiilinsaaren länsipuolen salmessa ja Tammelan raja yhtyi siihen niemen kapeikon edustalla järvessä.<ref name=kalmberg967/><ref name=xii25/>