Yhtye sai alkunsa [[Springfield (Missouri)|Springfieldissä]] [[Missouri]]n osavaltiossa kristillisen rockyhtyeen [[Petra (yhtye)|Petran]] keikalla vuonna 1980, kun Phil Keagyn kanssa kiertueella olleet basisti-laulaja Doug Pinnick (s. 3.9.1950) ja rumpali-laulaja Jerry Gaskill (s. 27.12.1957) tapasivat lahjakkaaksi havaitsemansa kitaristi-laulajan Ty Taborin (s. 17.9.1961). Kolmikko perusti aluksi The Edge -nimellä Top40- ja rockklassikoita soittaneen uuden [[cover]]-yhtyeen, joka alkoi saavuttaa mainetta. Kolmikko alkoi myös tuottaa omia sävellyksiään. Yhtyeen nimi vaihtui Sneak Preview'ksi vuonna 1983 ja tällä nimellä se myös teki yhden albumin vuonna 1984. Yhtye houkuteltiin levytyssopimuksen toivossa [[Houston]]iin, [[Texas|Teksasiin]] vuonna 1985. LevytysssopimusLevytyssopimus kariutui, mutta yhtye pääsi [[ZZ Top]]in videotuottajana kunnostautuneen Sam Taylorin suojiin. Hänen lujassa ohjauksessaan musiikki kehittyi 80-lukulaisesta popista kohti heavyriffittelyn ja stemmalaulut yhdistävää vaikeasti luokiteltaaluokiteltavaa tyyliä, josta nyt Taylorin painostuksesta King’s X:ksi nimensä vaihtanut bändi tuli sittemmin tunnetuksi.
LevytysssopimusLevytyssopimus solmittiin Megaforcen kanssa 1987. Kaksi ensimmäistä albumia ”Out of the Silent Planet” (1988) ja ”Gretchen Goes to Nebraska” (1989) keräsivät paljon positiivista kritiikkiä. King’s X:ää pidettiin yleisesti yhtenä 1990-luvun suurista nimistä, mutta levyjä ostava yleisö oli eri mieltä. Vaikka kolmas levy ”Faith Hope Love by King’s X” (1990) olikin yhtyeen kaupallisesti menestynein levy ja johti levytyssopimukseen suuren Atlanticin kanssa, alkoi yhtyeen jäseniä häiritä tuottaja Taylorin halu tuoda kristillistä tematiikka voimakkaasti esiin. Välirikko tapahtui seuraavan, epätasaisen neljännen levyn (1992) jälkeen. Yhtye etsi uutta suuntaa grungetuottaja Brendan O'Brienin johdolla. ”Dogman” (1994) on soitoltaan raadollisesti, rakenteeltaan ja soundiltaan pelkistyneempi levy, jolla ei juuri kuulu aiempia gospel-vaikutteita. Tämä heijastui myös sanoituksissa, jotka alkoivat enemmän heijastella ihmisluonteen nurjia puolia. Atlanticin panostus yhtyeeseen laski ja loppui kaupallisetikaupallisesti flopanneen ”Ear Candy” -levyn jälkeen. Uusi levy-yhtiö löytyi Metal Bladeltä. 1990-luvun lopun ja 2000-luvun alun albumit yhtye on pääosin tuottanut itse. Siinä, missä vuoden 1998 ”Tape Head” -albumi oli paluuta yhteyeenyhtyeen perusilmaisuun, hidastempoinen ”Please Come Home Mr. Bulbous” (2000) ja "Manic Moonlight" konelooppeineen (2001) edustavat kokeellisempaa tuotantoa. Vuoden 2003 vanhasta Edge- ja Sneak Preview-aikaisesta materiaalista uudelleenäänitetyn "Black Like Sunday" -albumin (2003) jälkeen levy-yhtiö vaihtui jälleen kerran, nyt Inside Outiksi. Onnistunut "Live All Over the Place" -livealbumi (2004) ja Michael Wagenerin tuottama "Ogre Tones" (2005) näyttävät taas kääntäneen bädinyhtyeen musiikillisen kurssin nousuun.
1990-luvun lopulta lähtien yhtyeen jäsenet ovat tehneet lukuisia soololevyjä ja olleet mukana sivuprojekteissa. Näistä mainittakoon Ty Taborin, Rod Morgensteinin ja John Muyngin Platypus, Pinnick-Gales-Pridgen, 3rd Ear Experience ja KXM
Rivi 68:
*[https://www.facebook.com/KingsXFanPage/ King's X Facebook]
