Ero sivun ”Elton John” versioiden välillä

''[[Captain Fantastic and the Brown Dirt Cowboy]]'' (1975) on Johnin ja Bernie Taupinin omaelämäkerrallinen albumi, joka kertoo kaksikon uran alkuvaiheista Lontoossa vuosina 1967–1969. Albumi saatiin äänitettyä jo kesällä 1974 mutta julkaistiin vasta yhdeksän kuukautta myöhemmin, jolloin se nousi suoraan Billboardin listaykköseksi ensimmäisenä albumina tilastojen historiassa. Albumi sai myös kriitikoilta paremman vastaanoton kuin edeltäjänsä. Loppuvuonna 1974 John kävi New Yorkissa laulamassa taustoja [[John Lennon]]in uudelle albumille ja julkaisi singlenä oman versionsa Lennonin [[The Beatles|Beatles]]-kappaleesta ”[[Lucy in the Sky with Diamonds]]”. Kokoelmalevy ''[[Greatest Hits (Elton Johnin albumi)|Greatest Hits]]'' (1974) nousi listaykköseksi ja on edelleen Johnin myydyin albumi Yhdysvalloissa. MCA julkaisi Johnin esikoisalbumin ''[[Empty Sky]]'' Yhdysvalloissa ensi kertaa.<ref>Immonen 2018, s. 116–125.</ref>

 

 

Tupla-albumi ''[[Blue Moves]]'' (1976) äänitettiin [[Toronto]]ssa. John sävelsi poikkeuksellisesti joitain sen kappaleita ennen kuin Taupin oli kirjoittanut sanoitukset. Avioliitto-ongelmista kärsineen Taupinin sanoituksissa on alakuloinen tunnelma, mutta jotkin Johnin sävelllyksistä ovat silti kokeilunhaluisia ja nopeatempoisia. Albumilta otettu single ”Sorry Seems to Be the Hardest Word” nousi Yhdysvaltain singlelistan kuutossijalle. Ennen albumin julkaisua Johnilta julkaistiin livealbumi ''[[Here and There]]'', joka oli äänitetty vuonna 1974. Maaliskuussa 1976 Johnin hahmo lisättiin [[Madame Tussauds|Madame Tussaud’n vahakabinetti]]in. John oli ystävystynyt kuningasperheen kanssa ja soitti usein kuninkaallisten tilaisuuksissa ja kutsunäytöksissä. Johnin ja [[Kiki Dee]]n duettosingle ”Don’t Go Breaking My Heart” (1976) oli Johnin ensimmäinen listaykkössingle Britanniassa ja kuudes Yhdysvalloissa. Lokakuussa 1976 John kertoi ''[[Rolling Stone]]n'' haastattelussa olevansa [[biseksuaali]]. Myöhemmin hän on sanonut uskovansa lukijoiden ymmärtäneen hänen todellisuudessa tunnustaneen homoutensa.<ref>Immonen 2018, s. 134–142.</ref>