Ero sivun ”Elton John” versioiden välillä

 

===Yhdysvaltain läpimurto===

Ensimmäisen albumin julkaisun jälkeen Johnin ura jatkoi hiljaista linjaansa. Hän esiintyi nimettömänä halvoilla levyillä, joilla esitettiin uusia versioita isoista menestyskappaleista. Samalla hän yritti päästä eroon sopimuksestaan DJM:lla, sillä Dick James ei ollut onnistunut saamaan hänen uraansa nousuun lupauksista huolimatta. Sopimusta ei purettu, mutta Johnille annettiin vielä yksi mahdollisuus, ja hän sai levyttää albumin, jonka nimeksi tuli ''[[Elton John (albumi)|Elton John]]''. Dick James piti tuloksesta ja alkoi mainostaa levyä kunnolla. John pääsi esittämään ensimmäisen singlen "Border Song" ''[[Top of the Pops]]'' -ohjelmaan, mutta kappale ei saavuttanut menestystä. James päätti kuitenkin tukea Johnin uraa, sillä albumi myi Britanniassa 10&nbsp;000 kappaletta, mikä oli siihen aikaan hyvä saavutus.<ref>Norman 2002, s. 122.</ref> Myös arvostelut olivat positiivisia: ''New Musical Express'' kutsui Johnia suureksi kyvyksi. Hänen ympärilleen palkattiin joukko ihmisiä, Ray Williams manageriksi, Nigel Olsson rumpaliksi ja Dee Murray basistiksi. Britanniassa suosio kasvoi hitaasti ja Yhdysvalloissa vieläkin vaivalloisemmin. Asiat kääntyivät kuitenkin parempaan suuntaan, kun Johnin työtoveri [[Roger Greenaway]] esitteli Johnin tuotantoa Uni Recordsin johtaja Russ Reganille Amerikan-matkallaan. Hän ei innostunut ''[[Empty Sky]]'' -levystä, mutta kuunneltuaan albumia ''Elton John'', hän hyväksyi jälkimmäisen ja pyysi laulajaa tulemaan Yhdysvaltoihin markkinoimaan sitä. James päätti, että matkan hinnan vuoksi tulisi tehdä kunnon kiertue. Keikkoja ei kuitenkaan ollut mahdollista saada ilman suurta mainetta, joten hän pääsi lopulta viikoksi pääesiintyjäksi [[Los Angeles]]in folk-klubille, Troubadourille, jossa oli tilaa 300 ihmiselle. Ensimmäinen esiintyminen sai hyvät arvostelut, vaikka John oli hetkeä ennen sitä ollut vähällä palata Britanniaan hermostuksissaan.<ref>Norman 2002, s. 134.</ref> ''[[Los Angeles Times]]in'' Robert Hilburn omisti kolumninsa Johnin ensimmäiselle Troubadourin konsertille ja uskoi hänestä tulevan "yksi rockin suurimmista ja tärkeimmistä nimistä". Maine levisi ympäri Yhdysvaltoja ja kahdessa viikossa ''Elton John'' -albumia oli myyty 30 000 kappaletta. Kiertuetta pidennettiin ja se käsitti lopulta [[Boston]]in, [[Philadelphia]]n ja [[New York]]in.

 

Yhdysvaltain läpimurron jälkeen John palasi kotimaahansa, jossa vastaanotto oli hiljainen. Lokakuussa 1970 hän julkaisi kolmannen albuminsa ''[[Tumbleweed Connection]]'', joka nousi viidenneksi Yhdysvaltain albumilistalla, mutta ei tehnyt vaikutusta Britanniassa. John ja James olivat yhtä mieltä siitä, että mikään kappale ei sopisi singleksi, ja lopulta John päätyi levyttämään soundtrackin [[Lewis Gilbert]]in ohjaamaan elokuvaan ''[[Ystävät (elokuva)|Ystävät]]''.<ref>Norman 2002, s. 145.</ref> Uni Records julkaisi kappaleen "[[Your Song]]" albumilta ''Elton John'', ja marraskuun puolivälissä John ja hänen yhtyeensä palasivat Yhdysvaltoihin toiselle kiertueelle. He saivat myös vihdoin huomiota Britannian lehdistössä, kun [[Bob Dylan]] kehui Johnin ja Taupinin yhteistyötä.<ref>Norman 2002, s. 154.</ref> Tammikuussa 1971 "Your Song" nousi kahdeksanneksi Yhdysvaltain singlelistalla ja helmikuussa seitsemänneksi Britannian listalla ollen näin Johnin ensimmäinen menestyskappale kotimaassaan. Kahden seuraavan vuosikymmenen aikana kappaleesta tehtiin ainakin 45 [[cover]]-versiota ja [[John Lennon]] sanoi sitä ensimmäiseksi todella uudeksi asiaksi Beatlesien jälkeen.<ref>Norman 2002, s. 158.</ref> Vaikka ''Tumbleweed Connection'' menestyi kaupallisesti, seuraavat nopeasti julkaistut levyt jäivät vähälle huomiolle. Soundtrack ''[[Friends (soundtrack)|Friends]]'' saavutti kultarajan vähittäismyyjille myytyjen määrien ansiosta, mutta todellinen myynti jäi alhaiseksi. Lisäksi julkaistiin äänityspäivänsä mukaan nimetty livealbumi ''[[11-17-70]]'', joka nousi sijalle 11 Yhdysvalloissa mutta ei ollenkaan listoille Britanniassa. John on myöhemmin sanonut, että hätäiset julkaisut olivat vähällä tuhota sen menestyksen, jonka eteen he olivat kauan töitä tehneet.<ref>Norman 2002, s. 164.</ref>

 

John lähti neljännelle Yhdysvaltain kiertueelle kahdeksan kuukauden sisällä vuonna 1971. Kiertue kesti kymmenen viikkoa, käsitti 55 kaupunkia ja teki hänestä dollarimiljonäärin. Hän pääsi myös ensimmäistä kertaa ''[[Rolling Stone]]'' -lehden kanteen, johon kuvan otti [[Annie Leibovitz]]. Vuoden lopulla Britannian lehdistö oli jo väsynyt ylistämään Johnin saavutuksia ja otsikoiden sävy muuttui päinvastaiseen suuntaan. Hän toivoi voivansa voittaa kriitikot puolelleen uudella albumilla ''[[Madman Across the Water]]'', mutta vaikka se sijoittuikin kahdeksanneksi Yhdysvalloissa, Britanniassa se jäi sijalle 41. Sopivaa singleä ei taaskaan löytynyt, sillä kappaleet olivat liian pitkiä.<ref>Norman 2002, s. 190.</ref> Huhtikuussa 1972 John kuitenkin pääsi sijalle kaksi Britannian singlelistalla ja sijalle kuusi Yhdysvalloissa kappaleella "Rocket Man". Single julkaistiin sattumalta samoihin aikoihin, kun kuuluotain [[Apollo 16]] oli uutisotsikoissa. Albumi, jolta "Rocket Man" julkaistiin, levytettiin verotussyistä Ranskassa ja sille annettiin siten nimi ''[[Honky Chateau]]''.<ref>Norman 2002, s. 196.</ref> Levytystä varten palkattiin uusi kitaristi, David Johnstone. Albumista tuli Johnin ensimmäinen ykkössijalle yltänyt levy Yhdysvalloissa ja neljäs kultalevy. Loppuvuodesta julkaistiin "Crocodile Rock", joka nousi listaykköseksi Yhdysvalloissa. John palasi maahan uudelle kiertueelle, mutta kävi kesken sitä kotimaassaan esiintymässä kuninkaallisessa kutsunäytännössä, joka televisioitiin 25 miljoonalle ihmiselle. Esiintymisestä tuli kritiikkiä, ja eräs kriitikko kirjoitti Johnin jääneen täysin toisen esiintyjän, [[Liberace]]n varjoon. Yhdysvalloissa kiertue myi kuitenkin loppuun ja vuodenvaihteeseen mennessä ''Elton John'', ''Tumbleweed Connection'', ''Madman Across the Water'' ja ''Honky Château'' olivat kaikki myyneet platinaa eli yli miljoona kappaletta.<ref>Norman 2002, s. 222–223.</ref> Alkuvuodesta julkaistiin toinen single "Daniel" ja uusi albumi ''[[Don't Shoot Me I'm Only the Piano Player]]'', joka nousi ykköseksi sekä Yhdysvalloissa että Britanniassa. Samoihin aikoihin John perusti oman levy-yhtiön [[Rocket Records]]in John Reidin, Taupinin, Steve Brownin ja Gus Dudgeonin kanssa. Tarkoitus oli aluksi julkaista muiden artistien levytyksiä, sillä Johnilla oli oma sopimus toisaalla vuoteen 1975 asti. Levymerkille otettiin David Johnstone, joka halusi tehdä sooloalbumin ja [[Kiki Dee]], joka ei ollut vielä saanut menestystä urallaan. Keväällä 1973 levytettiin ''[[Goodbye Yellow Brick Road]]''. Ranskan studiota ei voitu aluksi käyttää oikeuskiistojen vuoksi, joten ryhmä matkusti [[Kingston (Jamaika)|Kingstoniin]] [[Jamaika]]lle. Paikka oli sillä hetkellä muodissa, sillä [[reggae]] oli noussut suosioon.<ref>Norman 2002, s. 248.</ref> Työnteko Jamaikalla ei kuitenkaan onnistunut sekavien järjestelyjen vuoksi ja levytystä voitiin lopulta jatkaa Ranskassa. Kappaleita tuli niin paljon, että päätettiin julkaista tupla-albumi. Se julkaistiin syksyllä, ja se pysyi Yhdysvalloissa top 40 -listalla yli vuoden.<ref>Norman 2002, s. 156.</ref> Julkaisun ohessa järjestettiin entistä suurempi Yhdysvaltain kiertue.

 

Seuraava albumi ''[[Caribou]]'' (1974) äänitettiin kuuden päivän aikana [[Colorado]]n vuorilla. Se nousi niin Britannian kuin Yhdysvaltainkin listaykköseksi, ja single ”Don’t Let the Sun Go Down on Me” nousi Yhdysvaltain listakakkoseksi. John näytteli [[The Who]]n rockoopperaelokuva ''[[Tommy (albumi)|Tommy]]n'' yhdessä kohtauksessa ja julkaisi versionsa kappaleesta ”[[Pinball Wizard]]”. John valittiin keväällä 1974 jalkapalloseura [[Watford FC|Watford]]in johtokunnan jäseneksi. Hän maksoi seuran velat pois pitämällä varainkeruukonsertin.<ref>Immonen 2018, s. 110–116.</ref>

 

===1975–1979===

''[[Captain Fantastic and the Brown Dirt Cowboy]]'' (1975) on Johnin ja Bernie Taupinin omaelämäkerrallinen albumi, joka kertoo kaksikon uran alkuvaiheista Lontoossa vuosina 1967–1969. Albumi saatiin äänitettyä jo kesällä 1974 mutta julkaistiin vasta yhdeksän kuukautta myöhemmin, jolloin se nousi suoraan Billboardin listaykköseksi ensimmäisenä albumina tilastojen historiassa. Albumi sai myös kriitikoilta paremman vastaanoton kuin edeltäjänsä. Loppuvuonna 1974 John kävi New Yorkissa laulamassa taustoja [[John Lennon]]in uudelle albumille ja julkaisi singlenä oman versionsa Lennonin [[The Beatles|Beatles]]-kappaleesta ”[[Lucy in the Sky with Diamonds]]”. Kokoelmalevy ''[[Greatest Hits (Elton Johnin albumi)|Greatest Hits]]'' (1974) nousi listaykköseksi ja on edelleen Johnin myydyin albumi Yhdysvalloissa. MCA julkaisi Johnin esikoisalbumin ''[[Empty Sky]]'' Yhdysvalloissa ensi kertaa.<ref>Immonen 2018, s. 116–125.</ref>

 

Albumi ''[[The Fox (Elton Johnin albumi)|The Fox]]'' (1981) on tyylillisesti monimuotoisempi kuin edellinen albumi. Toukokuussa 1982 Johnin omistama jalkapallojoukkue [[Watford FC]] nousi ylimmälle sarjatasolle ensimmäistä kertaa historiassaan. Albumin ''[[Jump Up!]]'' (1982) jälkeen John lähti maailmankiertueelle.<ref>Immonen 2018, s. 164–171.</ref>

 

''[[Too Low for Zero]]'' (1983) on jälleen kokonaan Taupinin sanoittama. John soittaa useimmilla kappaleilla pianon sijaan [[Yamaha]]-syntetisaattoria. Albumi nosti hänet takaisin suosioon: se sai hyvät arvostelut sekä nousi Britanniassa albumilistan sijalle 7 ja pysyi listalla 73 viikkoa. Myös albumilta otetut singlet ”I Guess That’s Why They Call It the Blues” ja ”I’m Still Standing” nousivat hiteiksi. Kappaleiden musiikkivideot olivat kekseliäämpiä kuin Johnin aikaisemmat videot, mutta videoiden teko oli Johnille silloin ja myöhemminkin vastenmielistä.<ref>Immonen 2018, s. 173–177.</ref>

 

Vuonna 2005 John esiintyi [[Live 8]] -konsertissa Lontoossa. Johnin vanha kappale ”Indian Sunset” nousi Britannian singlekärkeen räppäri [[Eminem]]in kappaleeseen samplattuna vuonna 2005. Näinä vuosina John myös vieraili useiden artistien levyillä, ja muut artistit tekivät omia versioitaan hänen lauluistaan.<ref>Immonen 2018, s. 267.</ref>

 

John solmi rekisteröidyn parisuhteen vakituisen miesystävänsä David Furnishin kanssa joulukuussa 2005. Liitto sai paljon mediahuomiota, koska se oli ensimmäinen tunnetun henkilön homoliitto.<ref>Immonen 2018, s. 267–268.</ref> Pariskunta yritti ensin adoptoida lasta [[Ukraina]]sta, mutta Johnin korkean iän vuoksi se ei onnistunut. Sen sijaan he hankkivat kaksi omaa poikaa [[Sijaissynnytys|sijaissynnyttäjän]] avulla, Zacharyn (s. 2010) ja Elijahin (s. 2013). John on ainakin Zacharyn biologinen isä.<ref>Immonen 2018, s. 280–289.</ref> John ja Furnish solmivat avioliiton maaliskuussa 2014 heti kun se tuli mahdolliseksi.<ref>Immonen 2018, s. 269.</ref>