Ero sivun ”Rita Hayworth” versioiden välillä

'''Rita Hayworth''' (alk. '''Margarita Carmen Cansino'''; [[17. lokakuuta]] [[1918]] [[New York]] – [[14. toukokuuta]] [[1987]] New York) oli [[Yhdysvallat|yhdysvaltalainen]] [[näyttelijä|elokuvanäyttelijä]]. Hän oli 1940-luvun suosituimpia naistähtiä ja seksisymboleita, joka näytteli useita vietteleviä [[femme fatale]]ja. HänenHän teki tunnetuimmat roolinsa [[film noir]]eissa ja musikaaleissa ja oli muutamassa elokuvassa [[Fred Astaire]]n tanssipari. Hayworth oli myös toisessa maailmansodassa yhdysvaltalaissotilaiden suosituimpia [[pin-up]]-tyttöjä. Hayworth sairastui uransa loppuvaiheessa [[Alzheimerin tauti]]in, joka kuitenkin todettiin vasta 1979. Hänen tyttärensä [[Yasmin Aga Khan]] hoiti häntä 1980-luvunluvulla ja toimi samalla Alzheimer-tutkimuksen varhaisena puolestapuhujana.

Hayworthin ensimmäiset elokuvat Columbialla olivat pääosin pienen budjetin [[B-elokuva|b-elokuvia]]. Näistä poikkeus oli ''[[Vain enkeleillä on siivet]]'' (1939). Hän esitti siinä naisivuosaanaisivuosassa pettävää vaimoa ja sai ensimmäiset myönteiset huomioinsa kriitikoilta.<ref name="nyt"/>

Hayworth piti 1949–1951 taukoa urastaan ollessaan naimisissa prinssi [[Aly Khan]]in kanssa. Hän myös alkoi turhautua ammattiin, sillä hän ei missään vaiheessa täysin sopeutunut julkisuuselämän kiroihin. Turhautumista lisäsi myöhemmin 1950-luvun aikana hänen vaikea liittonsa laulaja [[Dick Haymes]]in kanssa. Hayworthin 1950-luvun parhaimpia elokuvia olivat ''[[Trinidad (elokuva)|Trinidad]]'' (1952) ''[[Salome (vuoden 1953 elokuva)|Salome]]'' (1953), ''[[Sade (vuoden 1953 elokuva)|Sade]]'' (1953), ''[[Ystävämme Joey]]'' (1957), ''[[Eri pöydissä]]'' (1958), ''[[Tie Corduraan]]'' (1959).<ref name="britannica"/>

Hayworth tunnettiin uransa aikana erityisesti sensuelleista viettelijöiden rooleista, mutta hän siirtyi 1950-luvulla siirtyi entisätentistä enemmän kypsempiin elokuviin. Hayworth edusti toimittaja Albin Krebsin mukaan Hollywoodin glamouria ja viehätysvoimaa. Hän esiintyi monissa musikaaleissa, ja [[Fred Astaire]] kertoi omaelämäkerrassaan Hayworthin olleen suosituinhänen miellyttävin tanssikumppaninsa. Laulajana Hayworth ei kuitenkaan ollut erityisen hyvä, ja esimerkiksi [[Anita Ellis]] toimi hänen lauluäänenä neljässä elokuvassa.<ref name="nyt"/>

Vuonna 1999 [[American Film Institute]] valitsi hänetHayworthin vuosisadan 25 tärkeimmän yhdysvaltalaisen naisnäyttelijän joukkoon.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.afi.com/100Years/stars.aspx| Nimeke = Afi's 50 Greates American Screen Legends| Julkaisija = American Film Institute| Viitattu = 3.7.2018 | Kieli = {{en}}}}</ref> [[Hollywood Walk of Fame]]lle hän oli saanut tähden vuonna 1960.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.walkoffame.com/rita-hayworth| Nimeke = Rita Hayworth| Julkaisija = Hollywood Chamber of Commerce| Viitattu = 3.7.2018 | Kieli = {{en}}}}</ref>

Hayworthin sairaus diagnosoitiin vuonna 1979, ja tieto siitä tuli julkisuuteen vuonna 1981.<ref name="lat">{{Verkkoviite | Osoite = http://articles.latimes.com/2006/nov/20/health/he-myturn20| Nimeke = Rita Hayworth's misdiagnosed struggle| Tekijä = Lerner, Barron H.| Ajankohta = 20.11.2006| Julkaisija = Los Angeles Times| Viitattu = 3.7.2018 | Kieli = {{en}}}}</ref> Losangelesilainen oikeus totesi kesäkuussa 1981 Hayworthin olevan kykenemätön pitämään huolta itsestään. Hänen tyttärensä Yasmin Khan alkoi hoitaa häntä ja toi hänet New Yorkiin. Yasmin alkoi tehdä uraauurtavaa työtä Alzheimerin taudin hoitamiseksi, ja hän todisti muun muassa Kongressissa tutkimusrahoituksen saamiseksi. Hän myös oli aktiivinen Alzheimer-järjestöissä.<ref name="nyt"/> Hayworth oli ensimmäisiä julkisuuden henkilöitä, jotkajoka olivatoli esillä Alzheimer taudin takia.<ref name="lat"/>