Ero sivun ”Ane” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
|||
Rivi 1:
[[Kuva:Indulgence.png|thumb|170px|frame|Tämän aneen on [[Paavi]]n valtuuksilla myöntänyt [[Johan Tetzel]]. Tekstissä lukee: ''"Kaikkien pyhimysten valtuuksilla ja sinuun kohdistuvalla armolla vapautan sinut kaikista synneistäsi sekä pahoista teoistasi ja täten kymmenen päivän rangaistusaikasi on suoritettu."'']]
'''Ane eli lievitys''' on katolisen uskon mukaan "syyllisyyden puolesta jo poispyyhittyjen syntien ajallisesta rangaistuksesta Jumalan edessä saatu vapautus, jonka oikein asennoitunut kristitty saa määrätyillä ehdoilla kirkon avulla, joka lunastuksen palvelijattarena on valtuutettu hoitamaan ja jakamaan Kristuksen ja pyhien hyvitystöiden aarretta"<ref>''Katolisen kirkon katekismus, 1471''</ref>.
"Yleensä aneiden saaminen edellyttää tiettyjen ennalta määrättyjen ehtojen täyttymistä (ks. kohdat 3 ja 4) ja tiettyjen ennalta määrättyjen tekojen suorittamista. Täydellisen tai osittaisen aneen saamiseksi on välttämätöntä, että uskova on armon tilassa vähintäänkin silloin, kun aneeseen liittyvä teko suoritetaan."<ref>Apostolisen katumusoikeusistuimen asiakirja ''Aneen lahja, 2-3'' (2000)</ref>
"Täydellinen ane voidaan saada vain kerran päivässä. Sen saamiseksi uskovan täytyy olla armon tilassa, minkä lisäksi edellytetään, että
- hän on sisäisesti täydellisesti irrottautunut synnistä, jopa lievästä synnistä,
- hän on sakramentaalisesti tunnustanut syntinsä,
- hän on ottanut vastaan pyhän eukaristian (mieluiten osallistumalla messuun, mutta pelkkä pyhän
kommuunion saaminen riittää aneeseen), ja
- hän on rukoillut paavin tarkoitusten puolesta."<ref>Apostolisen katumusoikeusistuimen asiakirja ''Aneen lahja, 4'' (2000)</ref>
"Aneita voi aina käyttää itsensä hyväksi tai kuolleiden ihmisten sielujen hyväksi. Niitä ei kuitenkaan voi käyttää toisten maan päällä elävien ihmisten hyväksi."<ref>Apostolisen katumusoikeusistuimen asiakirja ''Aneen lahja, 7'' (2000)</ref>
== Aneiden tarina ==
Varhaiskirkko ei tuntenut anekäytäntöä, vaan se kehittyi [[500-luku|500]] — [[900-luku|900]] -luvulla ja ainoasttaan latinalaisessa kirkossa siirryttäessä julkisesta sovittamisesta yksityisen [[rippi|ripin]] sakramenttiin. Ane tarkoittaa vapautumista syntiä seuraavasta maallisesta rangaistuksesta, kuten esimerkiksi [[jalkapuu]]sta. Syntien aiheuttama syyllisyys on jo synninpäästön sakramentissa pyyhitty pois. Myös kirkon määräämän katumuksen, esimerkiksi tilapäisen ehtoolliskiellon, pystyi korvaamaan katumustöillä, kuten almuilla tai pyhiinvaelluksilla.
Keskiajalla aneita myytiin helpotuksiksi katumusharjoituksiin ja lyhentämään [[kiirastuli|kiirastulessa]] vietettävää aikaa. Aneita oli mahdollista ostaa myös kuolleiden omaisten puolesta. Anekauppa sai alkunsa hurskaasta ajatuksesta, että hyvillä teoilla saattoi sovittaa pahoja tekoja. Myöhemmin katumustöitä alettiin Uskonpuhdistajat [[John Wycliff]], [[Jan Hus]] ja [[Martti Luther]] tuomitsivat aneen julkeana [[Jahve|Jumalan]] [[armo]]n kaupallistamisena. Uskonpuhdistuksen jälkeen anekauppa tyrehtyi, mutta se jatkui [[vastauskonpuhdistus|vastauskopuhdistuksen]] aikaan; aneilla ei enää suoritettu katumusta vaan ihmiset saivat osallistua [[Pietarinkirkko|Pietarinkirkon]] rakennuskuluihin ostamalla aneita. == Viitteet ==
<div style="font-size: 75%">
<references/>
</div>
== Katso myös ==
| |||