Wikipedia

Ero sivun ”Valoeetteri” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
p korjattu paha anglisismi
w,kh, tekstin selvennyspyyntö
Rivi 1:
'''Valoeetteri''' (''luminiferous aether'') oli useiden fyysikoiden 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa kannattama oletus kaikkeuden täyttäväksi [[sähkömagneettinen säteily|sähkömagneettisen säteilyn]] väliaineeksi. Nimityksen antoi [[James Clerk Maxwell]], joka aikalaistensa tavoin ajatteli, että valon eteneminen vaatii väliaineen. [[Sähkökenttä|Sähkö-]] ja [[magneettikenttä|magneettikenttien]] katsottiin aiheutuvan eetterin jännitystiloista, valon ja muiden sähkömagneettisten aaltojen taas sen värähtelyistä. Tässä muodossa '''eetteriteoria''' oli useiden vuosikymmenien ajan tieteessä yleisesti hyväksytty. Muutamat tiedemiehet tekivät yrityksiä selittää eetterin avulla muitakin ilmiöitä. Esimerkiksi lordi Kelvin ([[William Thomson]]) esitti hypoteesin, jonka mukaan tavallisen aineen [[atomi]]t olisivat eräänlaisia eetterin solmuisia pyörteitä, ja hän teki alustavia yrityksiä selittääkseen tuolloin jo tunnetun [[alkuaineiden jaksollinen järjestelmä|alkuaineiden jaksollisen järjestelmänkin]] tämän hypoteesinsa avulla.<ref>Malkolm E. Lines: Jättiläisen harteilla, Matematiikan heijastuksia luonnontieteeseen, s. 221, Gummerus 2000, ISBN 951-884-285-X</ref>
 
Tietämyksen lisääntyessä eetteriltä vaaditut ominaisuudet osoittautuivat yhä hankalammiksi. Eetterin olisi pitänyt olla toisaalta [[fluidi]] (kaasu tai neste) täyttääkseen avaruuden, mutta samalla terästäkin jäykempi ja kimmoisempi, jotta valo kulkisi siinä ilman energiahäviöitä. Sen olisi pitänyt olla massaton ja viskositeetiton, jottei se vaikuttaisi planeettojen kiertoratoihin, sekä täysin läpinäkyvä, täysin [[dispersio]]ta aiheuttamaton ([[taitekerroin]] vakio), kokoonpuristumaton ja jatkuva hyvin pieneen mittakaavaan asti.
 
[[Michelsonin–Morleyn koe|Michelson-Morleyn kokeella]] vuonna 1887 yritettiin turhaan osoittaa eetterieetterin todeksiolemassaolo. Eetteriteoriaa yritettiin tämän jälkeen vielä pelastaa esittämällä syitä, joista kokeen epäonnistuminen olisi voinut johtua, vaikka eetteriä olisikin olemassa. Näytti kuitenkin, että se vaatisi absoluuttisen viitekehyksen, jossa yhtälöt pätisivät, sillä epätyydyttävällä ehdolla, että yhtälöt ovatolisivat eri muodossa liikkuvalle havaitsijalle. Nämä vaikeudet innoittivat [[Albert Einstein]]ia muodostamaan [[erityinen suhteellisuusteoria|erityisen suhteellisuusteorian]], jota kehitellessään hän hylkäsi valoeetterihypoteesin. Tämän jälkeen [[Occamin partaveitsi|Occamin partaveitsen]] leikkasi seneetteriteorian pois tarpeettomana.
 
Myös viime aikoina on esitetty erilaisia eetterihypoteeseja, mutta niitä pidetään yleisesti [[pseudotiedenäennäistiede|näennäistieteenä]]. NäissäNiissä alkuperäistä eetterihypoteesia on kehitetty edelleen, joskinedelleen–joskin pohjalla on edelleen vanha ajatus mekanistisesta kimmoisasta värähtelevästä aineksesta tai taustarakenteesta, joka sekä synnyttää aalto- ja hiukkasilmiöt että siirtää ne{{Selvennä|Siirtää mihin?}}. Esimerkki tällaisesta teoriasta on [[Kauko Nieminen|Kauko Niemisen]] eetteripyörreteoria<ref>Kauko Nieminen: Eetteripyörteet voimina, ISBN 951-99532-4-8</ref>.
 
==Katso myös==
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Valoeetteri”