Ero sivun ”Jakob Bremer” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Merkkaukset: Visuaalinen muokkaus Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta 
Ei muokkausyhteenvetoa
Merkkaukset: Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta 
Rivi 13:
Jacob Bremerin suuren tarmokkuuden osoituksena voi pitää hänen toimintaansa turkulaisen teollisuuden merkittävänä alullepanijana. Vuonna 1757 Bremer perusti yhtenä osakkaana Turun sokeritehtaan, josta hän lopulta omisti puolet ja 1763 Turun tupakkatehtaan, jossa hän oli pääosakas. Hän pisti pystyyn Järvenojalle paperitehtaan 1764 yhdessä lankonsa Hans Henrik Wittfoothin kanssa ja otti 1765 hoitoonsa yhdessä Johan Christopfer Frenckellin kanssa Turun ainoan kirjapainon, jonka hän sittemmin antoi vävylleen.
 
Bremer oli aikaisin mukana suolantuonnissa Espanjasta ja hänestä tuli Turun suurin laivanvarustaja. 1750-luvulla hän omisti osuuksia kaupungin suurimpaan alukseen nimeltä 'Storfursten af Finland', jokjoka pystyi ottamaan 300 lästin lastin ja 'Nordstierna', joka otti 222 lästin lastin. Turusta vietiin lautatavaraa, tervaa ja rautaa. Turvatakseen puutavaran saannin Bremer hankki osuuksia vesisahoista Turun ja Porin läänistä. Elämänsä loppupuolella hän omisti puolet Marttilan Kosken sahasta, osuuksia Luvian sahasta ja omisti Kauvatsan Sääkskosken sahan kokonaan.
 
Hyvinä satovuosina Bremer vei laivoillaan suuria määriä viljaa. Suolan lisäksi tuontilastina oli viinejä, siirtomaatavaroita ja käsityöläistuotteita Etelä- ja Länsi-Euroopasta sekä pellavaa ja hamppua Venäjältä. Vuodesta 1755 Bremer oli Turun merimiestalon johtaja.
pystyi ottamaan 300 lästin lastin ja 'Nordstierna', joka otti 222 lästin lastin. Turusta vietiin lautatavaraa, tervaa ja rautaa. Turvatakseen puutavaran saannin Bremer hankki osuuksia vesisahoista Turun ja Porin läänistä. Elämänsä loppupuolella hän omisti puolet Marttilan Kosken sahasta, osuuksia Luvian sahasta ja omisti Kauvatsan Sääkskosken sahan kokonaan.
Från 1755 var han även direktör för Åbo sjömanshus. Han var även ägare till flera andra industrianläggningar, och kom att lovordas i riksdagsberättelsen 1770.
 
Under goda år exporterade Bremer även stora mängder spannmål. Förutom salt importerades viner, kolonialvaror och manufakturer från Syd- och Västeuropa samt lin och hampa från Ryssland.
Från 1755 var han även direktör för Åbo sjömanshus. Han var även ägare till flera andra industrianläggningar, och kom att lovordas i riksdagsberättelsen 1770.
 
Bremerillä ei ollut lainkaan perittyä omaisuutta aloittaessaan kauppiasuraansa. Vauraus kasvoi valtavalla työteliäisyydellä, säästäväisyydellä ja tarkalla suunnittelulla. Hän ei ottanut vastaan arvonimiä tai muita kunnianosoituksista, joita aikalaiset hänelle tarjosivat.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://juhansuku.blogspot.com/2008/05/turun-rikkain-mies.html|nimeke=Juhan suku-uutiset: Turun rikkain mies|julkaisu=Juhan suku-uutiset|ajankohta=2008-05-23|viitattu=2018-06-25}}</ref>