Ero sivun ”Pierre de Coubertin” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p kh |
Viitteisiin mallineita. Lähde haudatulle sydämelle. |
||
Rivi 37:
De Coubertin organisoi [[23. kesäkuuta]] [[1894]] kansainvälisen konferenssin [[Sorbonne]]ssa, Pariisissa. Hän ehdotti [[antiikin olympialaiset|antiikin olympialaisten]] uudelleen järjestämistä. Tämä johti [[Kansainvälinen Olympiakomitea|Kansainvälisen Olympiakomitean]] perustamiseen. De Coubertinista tuli sen pääsihteeri. Päätettiin myös, että ensimmäiset nykyaikaiset olympiakisat pidetään vuonna 1896 [[Ateena]]ssa, Kreikassa ja että ne järjestetään joka neljäs vuosi. Näistä kisoista tuli menestys ja de Coubertinista tuli KOK:n puheenjohtaja kreikkalaisen [[Demetrius Vikelas]]in väistyttyä syrjään kotimaassaan järjestettyjen kisojen jälkeen.
Vaikka ensimmäiset kisat menestyivät, seuraavat kisat vuonna [[Kesäolympialaiset 1900|1900 Pariisissa]] (de Coubertinin kotikaupungissa) ja vuonna [[Kesäolympialaiset 1904|1904 St. Louisissa]] järjestettiin maailmannäyttelyiden yhteydessä eivätkä ne muun ohjelman seassa herättäneet juurikaan kiinnostusta. Coubertin kommentoi ylipäätään maailmannäyttelyinstituutiota sangen kriittisesti: hän syytti sitä viihteellistymisestä ja katsoi, että olympialaisten tapainen urheilullinen kilvoittelu ajaisi rauhanaatetta paremmin kuin teollinen kilpailu ja vertailu näyttelyissä. Sen lisäksi hän piti näyttelyissä pidettyjen tiedekonferenssien arvoa keskinkertaisina, koska tiedemiehet olivat näyttelyissä liiaksi lomatunnelmissa keskittyäkseen tieteen tekemiseen. Coubertin kuitenkin myönsi konferenssien olevan hyviä kontaktienluomispaikkoja, ja lisäksi hän kiitteli vuoden 1893 Chicagon maailmannäyttelyä siitä, että vaikka sielläkin oli viihteellistyminen voimakasta, oli viihde erillisellä Midwayn alueella, kun taas vakavampi puoli oli White Cityssä.<ref>
De Coubertin osallistui itse vuoden 1912 olympialaisiin [[Olympiakisojen taidekilpailut|taidelajeissa]]. Hänen runonsa ''Oodi urheilulle'' voitti kultamitalin. De Coubertin käytti kuitenkin salanimeä, ja teoksen kirjoittajiksi mainittiin saksalaiset Georges Hohrod ja Martin Eschbach.<ref>
Pierre de Coubertin väistyi KOK:n johdosta ja olympiakomitean jäsenyydestä [[Kesäolympialaiset 1924|Pariisin 1924 kisojen]] jälkeen vuonna 1925<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Virtamo, Keijo (toim.) | Nimike = Fokus-Urheilu 2 | Sivu = 117 | Vuosi = 1970 | Julkaisija = Otava}}</ref> mutta toimi järjestön kunniapuheenjohtajana kuolemaansa asti. De Coubertin on haudattu [[Lausanne]]en, mutta hänen sydämensä on haudattu erilleen monumenttiin vanhan [[Olympia (Kreikka)|Olympian]] raunioiden lähelle.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Lucas, John | Otsikko = The Death and Burial of Coubertin: A Retrospective By John Lucas, Prof. Emiritus | www = http://library.la84.org/SportsLibrary/JOH/JOHv9n3/johv9n3g.pdf | Julkaisu = Journal of Olympic History | Vuosi = 2001 | vuosikerta = 9 | Numero = 3 | Sivu = 7 | Julkaisija = | Viitattu = 22.06.2018 }}</ref>
== Lähteet ==
| |||