Ero sivun ”Bodominjärven murhat” versioiden välillä

Murha-asetta ei löydetty telttapaikalta. Uhreilta katosi myös runsaasti tavaroita, joiden olinpaikka on jäänyt tähän päivään saakka epäselväksi. Näiden tiimoilta ei löytynyt johtolankoja. Gustafsson kertoi, ettei muistanut yön tapahtumista nukkumaanmenon jälkeen käytännössä mitään. Aamuyöllä lahden vastarannalla työssään ollut karjakko ja niemelle tulleet kaksi lintuharrastajapoikaa olivat nähneet liikettä niemessä, mutta havainnot olivat kaukaa. 14-vuotias onkijapoika, Olavi Kivilahti, oli nähnyt vaaleapuseroisen vaalean miehen menevän ohitse noin 50 metrin päästä, mutta onkijahän oli [[likinäkö]]inen.

Bodominjärven seudulla liikkuneista saatiin runsaasti silminnäkijöiden havaintoja. Vaaleasta miehestä saatiin heinäkuun loppuun mennessä noin 50 ilmoitusta. Ilmoitusten johdosta silloin ei ollut vieläkuitenkaan suoritettu yhtään pidätystä.<ref>Satakunnan Kansa 30.07.1960</ref>

Tuntomerkit olivat: ikä noin 20–30 vuotta, ei nuori eikä vanha, pituus noin 173–174&nbsp;cm, vartalo: tavallinen, tukevampi kuin Gustafsson itse, kasvot: pyöreähköt, tukka: vaalea, pitkä ja taaksepäin kammattu, korvat: tavalliset, ei ulkonevat, korvanlehti pyöreähkö, otsa: korkeahko ryppyinen epätasaisesti, ryppyjä vaakasuorassa, myös nenän päällä, silmät: suuret, väristä ei tietoa, nenä: suora joka puolelta, ei pitkä eikä lyhyt, kulmakarvat: tavalliset vaaleat, huulet: paksuhkot, leuka: voimakas, poskiluut: hieman ulkonevat, kaula: lyhyt, hampaat: valkoiset, ei tietoa, onko poissa, kädet: paksut ja isot sormet, iho: posket punaiset, erikoistuntomerkkeinä: finnejä otsassa ja poskissa, vaatetus: paksukankainen ruudullinen tumma pusero, jossa pienet mustat napit ja pusero napitettu ylös asti; puserossa montaa väriä, ainakin mustaa ja vihreää – ja puserossa päällelyödyt rintataskut.<ref>[http://murha.info/userfiles/file/Bodom%20Hypnoosi.pdf Pöytäkirja Nils Gustafssonille tehdystä hypnoosista.]</ref>

Yksi murhien kestoepäillyistä oli Oittaalla kioskia pitänyt Karl Valdemar Gyllström. Hänen tiedettiin inhonneen telttailijoita ja käyttäytyneen aggressiivisesti. "Kioskimiehenä" tunnettu Gyllström hukkui tai hukuttautui Bodominjärveen vuonna 1969, ja hänen kerrotaan tunnustaneen murhat juovuspäissään naapurilleen ennen kuolemaansa sanoen: "Minä ne tapoin". Gyllströmin on kerrottu mm. täyttäneen kotipihansa kaivon muutama päivä murhien jälkeen ja siksi Gyllströmin talo ja pihamaa tutkittiin perin pohjin. Mitään raskauttavaa ei kuitenkaan löytynyt. Toisaalta on mahdollista, että ryöstetyt tavarat oli kaikki hävitetty. Muun muassa kioskimiehen vävyn on kerrottu olleen varma, että murha-ase on täytetyssä kaivossa. Poliisin mukaan kioskinpitäjällä oli murhayölle alibi, jonka oli antanut Gyllströmin vaimo. Vaimo oli kertonut valvoneensa koko yön, jaeikä mies ei ollut hänen mukaansa poistunut kotoakotoaan. Alibin antanut vaimo kertoi kuitenkin ennen kuolemaansa, että mies oli uhannut tappaa hänet, jos hän kertoo totuuden.<ref>OBS (FST 2005).</ref>

Eniten epäilyksiä on kohdistunut [[KGB|KGB:n]] vakoojanakin pidettyyn saksalaissyntyiseen [[Hans Assmann]]iin, joka 6. kesäkuuta 1960 tuotiin [[Helsinki|Helsingin]] [[Kirurginen sairaala (Helsinki)|kirurgiseen sairaalaan]] hyvin erikoisesti käyttäytyvänä. Ihmetystä herätti myös potilaan epäsiisti olemus, muun muassa mustat kynnenaluset ja täynnä punaisia tahroja olleet vaatteet. Assmann valehteli sairaalahenkilökunnalle syyn nuhruiseen olemukseensa, mutta asuintietojaan hän ei valehdellut. Hän myös teeskenteli tajutonta ja oli aggressiivinen ja hermostunut. Assmann muistutti vaatetusta myöten kuvausta vaaleasta miehestä. Kun uutisissa kerrottiin etsintäkuulutetun tuntomerkkejä, Assman leikkautti vaaleat hiuksensa lyhyeksi. Assmann asui viiden kilometrin päässä Espoon Bodomista, josta oli vain lyhyt matka Bodominjärven rantaan.

Hänen mahdollista syyllisyyttään piti esillä erityisesti Kirurgisen sairaalan tuolloinen [[amanuenssi]], myöhempi lääketieteen professori [[Jorma Palo]], joka hoiti kyseisenä aikana sairaalassa Assmannia. Hän oli vakuuttunut Assmannin syyllisyydestä, kuten myös muu sairaalan henkilökunta. Poliisi kävi vain pikaisesti tapaamassa Assmannia. Poliisivain pikaisesti, eieikä halunnut kuulustella lääkäreitä, eikä ottanut Assmannin punatahraisia vaatteita tutkittavaksi. Palo kirjoitti murhista ja Assmannista kolme kirjaa. Entinen rikoskomisario [[Matti Paloaro]] yhdisti Assmannin myös viiteen muuhun murhaan, mm. [[Kyllikki Saari|Kyllikki Saaren]] surmaan ja jopa ministeri [[Penna Tervo]]n kuolemaan.<ref>''Bodomin arvoitus'' (Palo, 2003) ja ''Luottamus tai kuolema! Hans Assmannin arvoitus'' (Paloaro & Palo 2004).</ref>

Poliisin mukaan Assmannilla oli kuitenkin täydellinen alibi, jota arkaluontoisuudensa vuoksi ei ollut annettu julkisuuteen. Keskusrikospoliisin Assmannia koskevat asiakirjat tulivat julkisiksi vuonna 2005. Poliisin mukaan Assmann oli ollut surmayön naisystävänsä alivuokralaisasunnossa ja tämän vuokraisäntä ja -emäntä näkivät hänet aamiaispöydässä. Asiakirjat vahvistavat, että Hans Assmann, tuolloin 36, yöpyi surmayön naisystävänsä kanssa naisystävän sisaren ja tämän miehen asunnossa Helsingissä. Assmannilla oli ollut tämä avioliiton ulkopuolinen suhde jo vuosia. Assman nukkui 33-vuotiaan naisystävänsä kanssa samassa vuoteessa. Ovi toisen pariskunnan huoneeseen oli koko yön auki eikä Assmann paikalla olleiden mukaan voinut poistua huomaamatta. Sisarenmies heräsi aamuvirkkuna jo kello 6 ja Assmann herätettiin kahville kello 9. Surmat oli tuolloin jo tehty Bodomilla, ja ensimmäiset ohikulkijat olivat nähneet kaadetun teltan. Vuokraisäntäpari oli naisystävän sisar ja tämän mies, joten he olivat Assmannin lähipiiriä. Poliisin mukaan Jorma Palon sairaalassa havaitsemat punaiset jäljet Assmannin vaatetuksessa sekä sekava käytös johtuivat siitä, että Assmann oli ollut maalaamassa punaisella maalilla ja juopotellut työmaallaan. Hänellä oli lisäksi jonkinlaisen tulehduksen aiheuttamia vatsavaivoja.<ref>[http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/hans-assmanilla-oli-taydellinen-alibi/art-1288337033441.html Ilta-Sanomat 01.10.2005 Täydellinen alibi.]</ref> Jorma Palo epäili Assmannin olleen KGB:n agentti ja, että häntä suojeltiin ulkopoliittisista syistä. Poliisi on julkisuudessa väittänyt Jorma Palon kirjoja fiktioksi eli mielikuvituksen tuotteeksi.<ref>[http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=2&t=15&a=98 YLE Elävä arkisto Professori Palo ei uskonut Gustafssonin syyllisyyteen.]</ref>