Ero sivun ”Hella Wuolijoki” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Tureku (keskustelu | muokkaukset)
Tureku (keskustelu | muokkaukset)
Rivi 87:
 
Tultuaan Yleisradion pääjohtajaksi Wuolijoki kiinnitti radion palvelukseen joukon uutta henkilökuntaa, jonka katsottiin joko avoimesti tai peitetymmin edustavan hänen omaa poliittista suuntaustaan. Näitä olivat muun muassa teatteriosaston päällikkö [[Matti Kurjensaari]] ja häntä vuonna 1947 seurannut [[Olavi Paavolainen]], esitelmä- ja selostusosaston päällikkö [[Erkki Vala]], toimittaja [[Unto Miettinen]] ja avustaja [[Raoul Palmgren]]. Wuolijoen kauden alussa toteutettiin radiossa myös organisaatiouudistus, kun suomenkielisen ohjelmajaoston rinnalle tuli itsenäinen ruotsinkielinen ohjelmajaosto, joiden kummankin päälliköt olivat suoraan pääjohtajan alaisia. Hella Wuolijoen pysyvin, nykypäiviin saakka kantanut aikaansaannos Yleisradiossa oli [[Radioteatteri]]n perustaminen vuonna 1948 <ref> Oinonen 2004, s. 59–60. </ref>
 
Toimittaja ja Yleisradion pääluottamusmies Unto Miettinen muisteli [[Ilta-Sanomat|Ilta-Sanomien]] haastattelussa vuonna 1986 saaneensa pääjohtaja Hella Wuolijoelta hätääntyneen puhelinsoiton vuonna 1947 tai 1948. Wuolijoki oli saanut postin mukana pöydälleen kenkälaatikon, jossa oli tiukaksi nipuksi sidottuja kuparilankoja, ja epäili lähetystä [[pommi]]ksi. Miettisen mukaan kyseessä oli melko kömpelösti koottu räjähde, jonka hän epäili kuitenkin voineen räjähtäessään aiheuttaa palovammoja. Pommin lähettäjää ei saatu koskaan selville.<ref>Mikko Heino: ''Pommi Yleisradioon''. Ilta-Sanomat 10. kesäkuuta 2017, Plus-liite s. 26. Helsinki: Sanoma Media.</ref>
 
===Erottaminen Yleisradiosta===