Ero sivun ”Suomen kieli” versioiden välillä

Suomessa on kahdeksan [[vokaali]]a: [[Lavea suppea etuvokaali|/i/]], [[Pyöreä suppea etuvokaali|/y/]], [[Pyöreä suppea takavokaali|/u/]], [[Lavea puolisuppea etuvokaali|/e/]], [[Pyöreä puolisuppea etuvokaali|/ø/]], [[Pyöreä puolisuppea takavokaali|/o/]], [[Lavea väljä etuvokaali|/æ/]] ja [[Lavea väljä takavokaali|/ɑ/]].<ref name=Suom20>Suomi ym. s. 20.</ref>

 

|+ Suomen vokaalit<ref>[http://scripta.kotus.fi/visk/sisallys.php?p=2 ISK § 2], Suomi ym. s. 20–21.</ref>

|-

! <small>laveat</small>

[[konsonantti|Konsonantteja]] suomessa on 13–17. Omaperäisissä sanoissa tunnetaan 13 konsonanttifoneemia: [[Soinniton bilabiaalinen klusiili|/p/]], [[Soinniton alveolaarinen klusiili|/t/]], [[Soinnillinen alveolaarinen klusiili|/d/]], [[Soinniton velaariklusiili|/k/]], [[Bilabiaalinen nasaali|/m/]], [[Alveolaarinen nasaali|/n/]], [[Velaarinen nasaali|/ŋ/]], [[Soinniton alveolaarinen sibilantti|/s/]], [[Glottaalifrikatiivi|/h/]], [[Alveolaarinen tremulantti|/r/]], [[Alveolaarinen lateraali|/l/]], [[Labiodentaalinen approksimantti|/ʋ/]] ja [[Palataalinen approksimantti|/j/]]. Velaarinen nasaali /ŋ/ eli ”äng-äänne” esiintyy omaperäisissä sanoissa vain [[geminaatta]]na /ŋŋ/, jota merkitään oikeinkirjoituksessa kirjainyhdistelmällä ''ng'', esimerkiksi /kaŋŋas/ ''kangas''.<ref name=isk3>[http://scripta.kotus.fi/visk/sisallys.php?p=3 ISK § 3].</ref><ref>Karlsson s. 56–57, 64.</ref> Lisäksi lainasanojen mukana yleiskieleen on tullut neljä konsonanttia: [[Soinnillinen bilabiaalinen klusiili|/b/]], [[Soinnillinen velaariklusiili|/g/]], [[Soinniton labiodentaalinen frikatiivi|/f/]] ja [[Soinniton postalveolaarinen frikatiivi|/ʃ/]], jota merkitään kirjaimella ''š''. Niistä /f/ kuuluu jo selvästi konsonanttijärjestelmään, mutta /b/ ja /g/ ovat sen raja-alueella ja /ʃ/ on ilmeisesti kaikkein marginaalisin.<ref>[http://scripta.kotus.fi/visk/sisallys.php?p=6 ISK § 6]; Karlsson s. 58–59, 64; Suomi ym. s. 35–37.</ref>

 

|+ Suomen konsonantit<ref name=isk3/><ref>Karlsson s. 57, Suomi ym. s. 38.</ref>

|

Suomessa on paljon [[diftongi|diftongeja]] ja vokaaliyhtymiä, ja pitkät vokaalijonot ja vokaalien monenlaiset yhdistymismahdollisuudet erottavat suomen monista maailman kielistä.<ref name=Laury261/><ref name=Suom51/> Suomen yleiskielessä on 18 diftongia, jotka voidaan jakaa kolmeen ryhmään. Diftongeista harvinaisimpia ovat ''ey'', ''iy'', ''öi'' ja ''yi'', jotka esiintyvät lähinnä vain taivutusmuodoissa tai johdoksissa, siis vartalon ja suffiksin rajalla: ''peseytyä'', ''kääriytyä'', ''töitä'', ''hyinen''.<ref name=isk21>[http://scripta.kotus.fi/visk/sisallys.php?p=21 ISK § 21].</ref><ref>Karlsson s. 83–84.</ref> [[triftongi|Triftongeja]] suomessa ei ole, vaan kolmen vokaalin yhtymissä on aina tavuraja, kuten sanoissa ''kiuas'', ''kaaos'' tai ''viheriöi''. Sama koskee neljän vokaalin yhtymiä: ''raaoissa'', ''aioin''.<ref>[http://scripta.kotus.fi/visk/sisallys.php?p=25 ISK § 25], Karlsson s. 94–96.</ref>

 

|+ Suomen diftongit<ref name=isk21/>

| ei

| öi

|

|-

! suppeat diftongit

| yi

Suomessa on 10 perustavaa [[tavu]]tyyppiä, jos konsonanttiyhtymillä alkavia tavuja ei lasketa mukaan.<ref>[http://scripta.kotus.fi/visk/sisallys.php?p=11 ISK § 11], Suomi ym. s. 65–67.</ref>

 

|+ Perustavat tavutyypit

| '''o'''.sa

| '''ta'''.lo

|-

| '''es'''.te

| '''tas'''.ku

|-

| '''au'''.to

| '''saa'''.ri

|-

| '''aal'''.to

| '''viet'''.to

|-

| '''ark'''.ku

| '''kilt'''.ti

|}

==== Sijamuodot ====

 

! Sija !! Yksikkö !! Pääte !! Monikko !! Pääte

|-

|-

| [[nominatiivi]] || ''tuttu'' || – || ''tutu''+''t'' || -''t''

| [[partitiivi]] || ''tuttu''+''a'', ''maa''+''ta'' || -''A'', -''tA'' || ''tuttu''+''j''+''a'', ''tuotte''+''i''+''ta'' || -''A'', -''tA''

|-

|-

| [[essiivi]] || ''tuttu''+''na'' || -''nA'' || ''tuttu''+''i''+''na'' || -''nA''

| [[translatiivi]] || ''tutu''+''ksi'' || -''ksi'' || ''tutu''+''i''+''ksi'' || -''ksi''

|-

|-

| [[inessiivi]] || ''tutu''+''ssa'' || -''ssA'' || ''tutu''+''i''+''ssa'' || -''ssA''

| [[allatiivi]] || ''tutu''+''lle'' || -''lle^x'' || ''tutu''+''i''+''lle'' || -''lle^x''

|-

|-

|| [[abessiivi]] || ''tutu''+''tta'' || -''ttA'' || ''tutu''+''i''+''tta'' || -''ttA''

Omistusliitteet eli possessiivisuffiksit ilmaisevat nominien yhteydessä omistusta tai muuta yhteen kuuluvuutta, esim. ''minun kotoani'', ''meidän kaltaisemme''. Omistusliitteitä käytetään myös joidenkin verbin nominaalimuotojen kanssa, jolloin ne ilmaisevat tekijää: ''saadakseni'', ''syödessään'', ''huomaamattaan''.<ref name=isk95>[http://scripta.kotus.fi/visk/sisallys.php?p=95 ISK § 95].</ref><ref>[http://scripta.kotus.fi/visk/sisallys.php?p=1294 ISK § 1294].</ref><ref name=omLiitTaiv>{{Verkkoviite | Osoite = https://fl.finnlectura.fi/verkkosuomi/Morfologia/sivu2513.htm | Nimeke = Omistusliitteinen taivutus | Tekijä = Savolainen, Erkki | Julkaisu = Verkkokielioppi | Ajankohta = 2001 | Julkaisija = Finn Lectura | Viitattu = 2.9.2016}}</ref> Omistusliitteiden käyttö on uralilaisille kielille tyypillinen piirre.<ref name=Leht54/>

 

|+ Omistusliitteet<ref name=isk95/><ref name=omLiitTaiv/>

! Persoona

|-

! 1.

| -''nne''

|-

| ''kirja''+''nsa^x''

| -''nsA^x''

[[Komparaatio]]- eli vertailumuotoja on kaksi, [[komparatiivi]] ja [[superlatiivi]]. Suomen kielessä komparaatio on taivuttamisen ja [[sanojen johtaminen|johtamisen]] rajatapaus.<ref>[http://scripta.kotus.fi/visk/sisallys.php?p=633 ISK § 633].</ref><ref name=komp>{{Verkkoviite | Osoite = https://fl.finnlectura.fi/verkkosuomi/Morfologia/sivu26.htm | Nimeke = Komparaatio eli vertailu | Tekijä = Savolainen, Erkki | Julkaisu = Verkkokielioppi | Ajankohta = 2001 | Julkaisija = Finn Lectura | Viitattu = 3.1.2017}}</ref>

 

|+ Komparaatio<ref>[http://scripta.kotus.fi/visk/sisallys.php?p=300 ISK § 300].</ref><ref name=komp/>

!

! colspan="2" | komparatiivi

! colspan="2" | superlatiivi

|-

| ''iso''+''mpi''

| -''mpi''

| -''in''

|-

| ''iso''+''mma''+''n''

| -''mmA''-

| -''immA''-

|-

| ''iso''+''mpa''+''an''

| -''mpA''-

Suomen verbit taipuvat kolmessa persoonassa yksikössä ja monikossa, joten suomessa on kuusi kieliopillista persoonaa: yksikön 1. (''minä''), 2. (''sinä'') ja 3. (''hän'') persoona sekä monikon 1. (''me''), 2. (''te'') ja 3. (''he'') persoona.<ref name=isk106>[http://scripta.kotus.fi/visk/sisallys.php?p=106 ISK § 106].</ref><ref name=isk107/><ref name=persoonapäätteet>{{Verkkoviite | Osoite = https://fl.finnlectura.fi/verkkosuomi/Morfologia/sivu25211.htm | Nimeke = Persoonapäätteet | Tekijä = Savolainen, Erkki | Julkaisu = Verkkokielioppi | Ajankohta = 2001 | Julkaisija = Finn Lectura | Viitattu = 3.1.2017}}</ref> Puhekielessä monikon 1. persoonassa käytetään yleisesti ''mme''-päätteisen persoonamuodon asemesta passiivimuotoa, esimerkiksi ''me tehdään''.<ref>[http://scripta.kotus.fi/visk/sisallys.php?p=1272 ISK § 1272].</ref>

 

|+ Persoonamuodot<ref name=persoonapäätteet/>

!

|-

! 1.

Suomessa on neljä [[aikamuoto]]a: [[preesens]], [[imperfekti]], [[perfekti]] ja [[pluskvamperfekti]]. Preesensillä ei ole tunnusta, ja imperfektin tunnus on ''i''. Perfekti ja pluskvamperfekti ovat liittomuotoja, jotka muodostetaan ''olla''-verbistä ja pääverbin partisiippimuodosta.<ref name=isk112>[http://scripta.kotus.fi/visk/sisallys.php?p=112 ISK § 112].</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://fl.finnlectura.fi/verkkosuomi/Morfologia/sivu25213.htm | Nimeke = Tempukset | Tekijä = Savolainen, Erkki | Julkaisu = Verkkokielioppi | Ajankohta = 2011 | Julkaisija = Finn Lectura | Viitattu = 10.1.2017}}</ref>

 

|+ Tempukset<ref name=isk112/>

| ''kerron''

|-

| ''kerroin''

|-

| ''olen kertonut''

|-

| ''olin kertonut''

|}

Finiittiverbien [[Tapaluokka|tapaluokkia]] eli moduksia on neljä: [[indikatiivi]], [[imperatiivi]], [[konditionaali]] ja [[potentiaali]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://fl.finnlectura.fi/verkkosuomi/Morfologia/sivu25214.htm | Nimeke = Modukset | Tekijä = Savolainen, Erkki | Julkaisu = Verkkokielioppi | Ajankohta = 2011 | Julkaisija = Finn Lectura | Viitattu = 13.1.2017}}</ref><ref name=isk115>[http://scripta.kotus.fi/visk/sisallys.php?p=115 ISK § 115].</ref>

 

|+ Modukset<ref name=isk115/>

| ''kerro''+''n''

|-

| ''kerto''+''isi''+''n''

|-

| ''kerto''+''ne''+''n''

|-

| ''kerro^x''

|-

[[Lauseenvastike|Lauseenvastikkeet]] ovat rakenteita, joissa on jokin verbin infinitiivi- tai partisiippimuoto ja joiden voidaan ajatella vastaavaan sisällöltään kokonaista lausetta.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://fl.finnlectura.fi/verkkosuomi/Syntaksi/sivu38.htm | Nimeke = Lauseenvastikkeet | Tekijä = Savolainen, Erkki | Julkaisu = Verkkokielioppi | Ajankohta = 2011 | Julkaisija = Finn Lectura | Viitattu = 7.3.2017}}</ref> Lauseenvastikkeet ovat uralilaisten kielten alkuperäinen piirre, mutta vastaavia rakenteita tunnetaan muissakin maailman kielissä.<ref>Lehtinen s. 58.</ref>

 

|+ Lauseenvastikkeet<ref name=isk538>[http://scripta.kotus.fi/visk/sisallys.php?p=538 ISK § 538].</ref>

! Nimi

! Esimerkki

! Vastaava lause

|-

| ''Sanoin sinun lähtevän.''

| ''Sanoin, että sinä lähdet.''

| ''Aavistin, että hän on luopunut.''

|-

| ''Se tapahtui hänen tullessaan kotiin.''

| ''Se tapahtui, kun hän tuli kotiin.''

| ''Lähdin maalle, jotta lepäisin.''

|-

| ''Tyttö nauroi kaikkien nähden.''

| ''Tyttö nauroi niin, että kaikki näkivät.''