Ero sivun ”Hiroshiman ja Nagasakin pommitukset” versioiden välillä

'''[[Hiroshima]]''' ja '''[[Nagasaki]]''' ovat kaksi [[japani]]laista kaupunkia, joita kumpaakin vastaan [[Yhdysvallat]] hyökkäsi [[ydinase|atomipommilla]] elokuussa vuonna 1945 (Hiroshima 6. elokuuta ja Nagasaki 9. elokuuta). Ne ovat ainoat kohteet ihmiskunnan historiassa, joita vastaan ydinpommia on käytetty [[sota|sodassa]]. Iskujen katsotaan olleen merkittävä tekijä [[Toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] päättymisessä.

Pommit pudotettiin varta vasten muodostetun [[509. raskas erityispommitusrykmentti|509. pommitus- ja kuljetuslentorykmentin]] ''([[Englannin kieli{{k-en|engl.]] 509th Composite Group}})'' [[B-29 Superfortress]] -pommikoneista. Rykmentti oli sijoitettu [[Tinian]]in saarelle [[Mariaanit|Mariaaneille]]. Hyökkäykseen osallistui aina kolme konetta, itse [[pommikone]], mittauskone ja valokuvauskone. Niiden edellä kohteissa kävivät säätiedustelukoneet, sillä pommit piti pudottaa selkeällä säällä.<ref>Herlin s. 85</ref>

Nagasakin yllä 9. elokuuta 1945 räjäytetty pommi ([[Fat Man]]) oli täysin toisenlainen, sillä siinä käytettiin fissioituvana aineena plutoniumia. Tämäntyyppinen pommi oli jo kerran räjäytetty 16. heinäkuuta [[Manhattan-projekti#Trinity-koe (ydinkoe)|Trinity-koealueella]] [[New Mexico]]ssa. Pommi painoi 4&nbsp;545 kiloa, ja se pudotettiin [[Bockscar]] -nimisestä B-29-koneesta, jota ohjasi majuri [[Charles Sweeney]]. Pommin teho oli noin 20 kilotonnia ja räjähdyskorkeus sama 550 metriä. Nagasakin mäkisen maaston ansiosta tuhovaikutus jäi jonkin verran Hiroshimaa pienemmäksi, mutta pommi tappoi noin 73&nbsp;900 ihmistä. Pommituksissa käytettiin juuri B-29 Superfortress -[[pommikone]]ita, koska ainoastaan ne kykenivät lentämään Mariaaneilta Japaniin ja takaisin.

Yhdysvaltain päätöstä käyttää atomipommia on arvosteltu jälkeenpäin. Jopa presidentti [[Dwight D. Eisenhower]] ja kenraali [[Douglas MacArthur]] ovat jälkeenpäin sanoneet Japanin olleen käytännössä lyöty. Japani olisi neuvotellut sodan lopettamisesta ja sen ehdoista, mutta [[Potsdamin julistus|Potsdamin julistus]] määritteli ehdot Japanin antautumisen hyväksymiselle, mikä sitoi myös Yhdysvaltoja.

Pommien käytön tukijat väittävät ihmishenkiä ennemminkin säästetyn, sillä tavanomaisissa pommituksissa ja Yhdysvaltain [[maihinnoususotatoimi|maihinnousussa]] olisi todennäköisesti kuollut enemmän ihmisiä. Samoin on väitetty, että Japanin pääministeri kenraali [[Hideki Tōjō]] olisi myös määrännyt [[liittoutuneet|liittoutuneiden]] 100&nbsp;000 sotavankia teloitettavaksi jos maihinnousu Japanin pääsaarille tapahtuu; väite on todistamaton koska japanilaiset tuhosivat elo-syyskuussa 1945 systemaattisesti sodanaikaiset arkistonsa <ref>Edward Drea RESEARCHING JAPANESE WAR CRIMES: s.9-10 9–10,20 20</ref>.

Hiroshiman ja Nagasakin pommit näyttivät, miten voimakas ase atomipommi on: yksi pommikone kykeni tuhoamaan kokonaisen kaupungin, kun siihen aiemmin tarvittiin satojen koneiden hyökkäys ja jopa yli 20 prosentin kalusto- ja miehistötappiot sitä suoritettaessa.{{clear}}

Hiroshiman räjähdyksen aiheutti aiemmin testaamaton uraanipommi [[Little Boy]] (''”Pikkupoika”''), jonka massa oli 4&nbsp;000 kilogrammaa ja voima 15 kilotonnia. Pommi oli kolme metriä pitkä ja 71 senttimetriä leveä. Siinä oli sisällä tykki, joka ampui uraanimöhkäleen uraanirenkaiden sisässä olevaan koloon, niin että uraanimassa tuli kriittiseksi ja pommi räjähti. Pommi oli pitkulainen, hieman tavanomaista lentopommia muodoltaan muistuttava. Räjäytysmekanismi oli kolmivaiheinen: ensin oli sekuntiajastin, sitten neljä barometria, joista kahden oli oltava samaa mieltä ensin sytytyksen edetessä kohti finaalipistettä. Lopuksi oli lyhytaaltotutka, joka mittasi etäisyyttä maanpinnasta. Koska ydinlataus laukaistiin sähköisesti, eli sähköisellä sytytyksellä, tarvitsi se virtalähteekseen 24V pariston.<ref>Thomas & Witts: s. 305</ref> Nykymittapuiden mukaan Hiroshiman pommi ei ollut kovin turvallinen, sillä teoreettisesti katsoen oli mahdollisuudet subkriittisten uraanipalojen ennenaikaiseen yhtymiseen, mikä olisi aiheuttanut fission liian aikaisin ja tappanut koneen miehistön.<ref>Thomas & Witts: s. 270-271270–271</ref>

Pommi osui noin 300 metrin päähän kohteestaan [[Aioin silta|Aioin sillasta]], mutta näin pienellä etäisyyden erolla ei ollut tässä merkitystä. Pommin räjähdyskohdalla oli [[Shiman sairaala]].

[[Kuva:Abombdamage1945.svg|thumb|left|280px|Pommin tuhoympyrät. Complete täydellinen, Severe paha, Moderate kohtalainen, Light vähäinen tuho. Hiroshiman 5 PSI tuhoympyrä, jossa 50 % kuolee, oli 1,67 &nbsp;km etäisyydellä. Tämä vastaa täydellistä tuhoa. Ihmiset selvisivät yleensä hengissä 3,2 &nbsp;km päässä. ]]

Yleisesti ottaen pommi teki tulella ja paineaallolla pahaa tuhoa noin 2-22–2,5 &nbsp;km säteellä<ref>Hamai 2015, s. 1</ref>.

Monet selvisivät täällätällä alueella hengissä.

Pommin räjähdyksessä syntyneen tulipallon lämpötila oli yli miljoona astetta. Pommin kehittämä kuumuus oli niin suuri, että kattotiilet sulivat 600 metrin päässä, mikä vaatii 2&nbsp;000 astetta. 510 metrin päässä sulivat savitiilet yli 13001&nbsp;300 asteessa. Hautakivien kiille suli 380 metrin päässä 900 asteen lämpötilassa<ref>Hershey 20015, s 120</ref>. Kiillotettu graniitti muuttui karkeaksi suorasta säteilystä.

Pommin räjähdyspaikan kohdalla maanpinnassa lämpötila oli noin 3&nbsp;000–4&nbsp;000 tai 5&nbsp;000–6&nbsp;000 celsiusastetta, mikä sulatti raudan. Lähellä räjähdyksen maanpintakeskustaa ihmisistä jäi vain varjokuvia asfalttiin noin 500 metriin asti, kun ruumis höyrystyi.<ref>Thomas & Witts, 1976/1981: s.343-344 343–344.</ref> Yhden kilometrin päässä vallitsi seitsemän kertaa mustan paperin polttamiseen tarvittava lämpötila{{selvennä|Tarkoitetaanko celsiuslämpötilan kertolaskua (ei yleensä mielekästä) vai termodynaamisen lämpötilan? Parempi olisi ilmaista lämpötila suoraan lämpötilana.}}. Noin yhden kilometrin säteellä suojaamattomat ihmiset saivat kolmannen asteen palovammoja, jotka tappoivat heidät viikossa. Palovammat tappoivat käytännöllisesti kaikki suojattomat noin 2 &nbsp;km säteellä.<ref name="YK_1983_78">Kokonaistutkimus ydinaseista 1983, s 78</ref> 1,2 kilometrin säteellä ihmisten sisäelimet paloivat suorasta lämpöaallosta.

Varjovaikutukset olivat tavallisia, tummat kuviot paloivat puhki ja kasvojen toinen puoli saattoi palaa. Laajalla alueella tapahtui hiiltymistä tyypillisesti tulipalloon päin olevilla paljailla pinnoilla, sillä räjähdysenergia vapautui lyhyessä ajassa. Vielä 2,9–3,2 kilometrin päässä puhelinpylväät hiiltyivät mutta tavallisempaa tämä oli 1,65–2,4 kilometrin päässä. Puiden lehdet muuttuivat ruskeiksi vielä 2,4 kilometrin päässä. Iho paloi vielä 3,5–4 kilometrin päässä. Tyypillinen paloetäisyys oli 2,3 kilometriä. Tulipallon läpimitta oli lopulta yksi kilometri. Puhelinpylväät hiiltyivät 240 asteessa noin 4 &nbsp;km päässä<ref name="Hershey_2005_120">Hershey 2005, s 120</ref>.

[[Kuva:Hiroshima - Extend Of Fire & Limits Of Blast Damage.jpg|thumb|290px|Hiroshiman pommin vaikutukset kartalla. Punaisella merkitty alue kuvaa tulipalojen laajuutta.]]

Laajeneva tulipallo käynnisti paineaallon. Shiman sairaalan kivipylväät upposivat paineen voimasta maahan. Paine räjähdyksen alla oli 4,5–6,7 tonnia/m&sup2;. Betonirakennukset tuhoutuivat noin 500 metrin päässä ja tiilirakennukset vielä 1,5 kilometrin päässä<ref name="Hamai_2015_1">Hamai 2015, s 1</ref>.

Tuho oli täydellinen 750 metrin säteellä ja kaikki rakennukset tuhoutuivat kokonaan. Pahoja tuhoja oli 1,5 kilometriin asti, ja siitä kahteen kilometriin saakka kohtalaista. 1.8-2 ,8–2&nbsp;km päässä rakennusvauriot olivat vakavia. Kolmen kilometrin päässä tuho oli osittaista. Mutta puurakennuksia ei pystytty täällä jälkikäteen korjaamaan. Paineaalto eteni 3 &nbsp;km päähän alle 6 sekunnissa<ref name="YK_1983_79">Kokonaistutkimus ydinaseista 1983, s 79</ref>. Paineaallon jälkeen tuli ulospäin puhaltava tuuli, jonka voima 1,5 &nbsp;km pääsäspäässä oli 90 &nbsp;m/s. Tuuli kuljetti avomaalla ihmisiä, ja ihmisiin pirstaleita, jotka vammauttivat ja tappoivat<ref name="YK_1983_79"/>. Paineaalto ja tuuli sortivat rakennuksia. Niinpä paine tappoi lähes kaikki noin 1,5 &nbsp;km säteellä<ref name="YK_1983_80">Kokonaistutkimus ydinaseista 1983, s 80</ref>.

Lentokoneesta katsoen kaupunki näytti pyörteiseltä ja pölyn seasta välähti liekkejä. Pölykerroksen halkaisija oli yli viisi kilometriä. Pommin synnyttävästä pilvestä satoi maahan mustaa, radioaktiivista, tappavaa sadetta. Pommin ylöspäin nouseva tulipallo synnytti pian räjähdyksen keskipisteeseen päin puhaltavan tuulen, joka kiskoi puita juurineen.

Pommin tuhoa lisäsi [[tulimyrsky]]. Se syntyi, kun suuri määrä paineaallon rikkomia puutaloja syttyi tuleen noin 20 minuutin kuluttua pommin räjähdyksestä. Osin tulipalot syttyivät pommin lämmöstä, osittain paineaallon rikkomista liesistä jne.

Noin 11 &nbsp;km^{<small>2</small>} kaupungista paloi.<ref>[https://www.slideshare.net/MoiduBhai/atomic-bombing-of-hiroshima-nagasaki]</ref>

Pommin alkusäteily tappoi alle 1,3 - 13–1,4 &nbsp;km päässä kuukauden kuluessa, mutta 1,8 &nbsp;km päässä alkusäteily oli merkityksetön<ref name="YK_1983_81">Kokonaistutkimus ydinaseista 1983, s 81</ref>. Alkusäteily aiheutti tajuttomuuden noin 800 &nbsp;m päässä maanpintakeskipisteestä, mutta tällä alueella tappoivat enemmän paineaalto ja kuumuus.

Välitöntä tuhoa seurasi hitaammin puhkeava [[säteilysairaus]], ”atomirutto”, joka kauempana räjähdyskeskipisteestä puhkesi myöhemmin. Kymmeniätuhansia kuoli säteilyyn muutaman viikon kuluessa räjähdyksestä. Säteily aiheutti ripulia, hiusten irtoamista ja ihoon violetteja läiskiä.

Noin 0,8 kilometrin päässä suurin osa säteilyn uhreista kuoli kuukauden kuluessa. 90 prosenttia ihmisistä noin kilometrin päässä räjähdyksen maanpintakeskipisteestä kuoli. 1,3 kilometrin päässä ihmisistä kuoli kaksi kolmasosaa.

1,5 &nbsp;km päässä kuoli noin kolmasosa–puolet yleisti ottaen. Ulkona oli hyvin vaarallista olla vielä 2 &nbsp;km päässä. Avomaalla kuoli puolet vielä 2,25 &nbsp;km päässä, ja rakennuksissa puolet kuoli 800 metrin päässä. Betonirakennuksissa olevista puolet ei kuollut vielä 100-200 100–200&nbsp;m päässä, vaikka ulkone{{selvennä}} ei kuoolutkuollut sillä etäisyydellä vain muutama prosentti.

2,0 &nbsp;km päässä kuoli noin 1/4-14–1/5. 2,5-5 5–5&nbsp;km päässä oli shokkiaallon paine noin 0,75-275–2 PSI. Tällä alueella 3/4 selvisi vammoitta, ja vain pari prosenttia kuoli<ref name="nukefix">[http://www.nukefix.org/weapon.html nukefix]</ref>.

Ihmiset selvisvätselvisivät yleensä hengissä, jos etäisyys räjähdyspaikasta oli yli 3 &nbsp;km<ref>[http://glasstone.blogspot.fi/2010/04/review-of-1977-edition-of-glasstone-and.html ]</ref>. 3,5 &nbsp;km päässä kuolleisuus oli enää ulkona 1/200, eikä sisällä kuollut kukaan.

Hiroshiman 90&nbsp;000 rakennuksesta noin 60&nbsp;000 tuhoutui kokonaan ja noin 18&nbsp;000 osittain. 180 Hiroshiman 200:sta lääkäristä kuoli tai haavoittui. Sairaanhoitajia oli 1&nbsp;780, joista kuoli tai haavoittui 1&nbsp;654. 55 sairaalasta tai ensiapuasemasta jäi toimintakuntoon vain kolme. Palovammoja sai 25 prosenttia uhreista. Räjähdyksen keskipisteen lähellä olleessa Hiroshiman linnassa olleista ihmisistä jäi henkiin 10 prosenttia.

Heti sodan jälkeen Yhdysvallat pyrki muun muassa salaamaan radioaktiivisuuden aiheuttamaa säteilysairautta, muttei onnistunut tässä täysin.<ref>Silvennoinen, M., 1973: s.16-21 16–21</ref>

Ihmisiä kuoli eniten säteilyyn Hiroshimassa ja Nagasakissa noin viikossa, monia 3-43–4 viikon kuluessa räjähdyksestä. Mutta 2 kuukauden kuluttua suorat säteilykuolemat loppuivat. Kilpirauhassyöpä, harmaakaihi ja leukemia yleistyivät<ref>Bauer 1976, s. 213s 214-215214–215</ref>.

Hiroshimassa oli räjähdyshetkellä noin 255200255&nbsp;200 asukasta, koska paljon ihmisiä oli evakuoitu pois<ref name="Bauer_1976_210">Bauer 1976, s. 210</ref>.

Hiroshimassa oli 90 &nbsp;000 rakennusta 26 &nbsp;km^{<small>2</small>} alalla. Räjähdys ja tulipalot tuhosivat näistä 13,75 &nbsp;km^{<small>2</small>} eli noin 6000060&nbsp;000 taloa<ref name="Bauer_1976_210">Bauer 1976, s. 210</ref>.

Pommi tuhosi vain 26 % Hiroshiman teollisuudesta<ref name="Bauer_1976_210"/>. Se tappoi noin 2000020&nbsp;000 sotilashenkilöä.

Hiroshimassa kuoli heti 7000070&nbsp;000 ja 8000080&nbsp;000 haavoittui. 1 &nbsp;km säteellä kuoli väestöstä 95 %. Joulukuuhun mennessä pommi oli tappanut jälkivaikutuksillaan 130000-150000130&nbsp;000–150&nbsp;000, ja vuoteen 1950 mennessä 200000200&nbsp;000. Yhteensä pommi vaikutti 310000-320000310&nbsp;000–320&nbsp;000 ihmiseen<ref name="YK_1983_85">Kokonaistutkimus ydinaseista 1983, s. 85 s 85</ref>.

Nagasakissa kuoli heti 4000040&nbsp;000 ja haavoittui 2000020&nbsp;000. Joulukuuhun 1945 mennessä Nagasakin pommi tappoi yhteensä 6000060&nbsp;000&ndash;8000080&nbsp;000 ja vuoteen 1950 mennessä 100000100&nbsp;000. Täällä pommi vaikutti 270000270&nbsp;000&ndash;280000280&nbsp;000 ihmiseen<ref name="YK_1983_79"/>.

9. elokuuta [[1945]] Nagasakiin pudotettiin ”The Gadgetin” tyyppinen, noin 20 kilotonnin imploosiopommi, jonka paino oli noin 46004&nbsp;600&nbsp;kg<ref name="A.A.Fan.Man">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.atomicarchive.com/Photos/LBFM/image2.shtml | Nimeke = atomicarchive.com: Fat Man| Julkaisu = atomicarchive.com | Viitattu = 24.12.2017}}</ref> ja joka sai lempinimekseen [[Fat Man]] (”Lihava mies”). Pommi oli hieman Little Boyta pidempi – 3,25 metriä<ref name="A.A.Fan.Man"/> – mutta sen paksuus oli 1,52 metriä<ref name="A.A.Fan.Man"/> ja muodoltaan se oli kuin muna, jonka perässä oli laatikkomainen siivekerakennelma.

Lennettyään kolme kertaa Kokuran kaupungin yli se suuntasi vaihtoehtoiseen kohteeseen Nagasakiin. Aluksi myös Nagasakin yllä oli pilviä, mutta ne rakoilivat viime hetkellä. Tämä mahdollisti visuaalisesti kohteen pommittamisen. Pommi pudotettiin noin kolme kilometriä kaupungin keskustasta – aiotusta kohteesta – luoteeseen olevalle teollisuusalueelle. Se räjähti 43 sekuntia myöhemmin 469 metrin korkeudessa. Nagasakin pommi (22 kilotonnia) aiheutti tuhoa vähemmän kuin Hiroshiman pommi vaikka se oli voimakkaampi, sillä maasto oli mäkisempää. Kumpuileva maasto toisaalta suojasi, toisaalta keskitti ja voimisti räjähdyksen voimaa suppealla alueella, jonka koko oli noin 11 neliökilometriä. Tämän pommituksen valokuvauskoneessa oli mukana [[Yhdistyneen kuningaskunnan ilmavoimat|Kuninkaallisten ilmavoimien]] edustajat [[Leonard Cheshire]] ja [[William Penney]]. ''Bockscarin'' tutkaupseerina (elektroniset vastatoimet - [[ELSO]]) oli luutnantti [[Jacob Beser]]<ref>Thomas & Witts: s. 175-176175–176</ref>, joka oli ollut myös Enola Gayn lennolla. Hän on siis maailman ainoa kahteen ydinasehyökkäykseen osaa ottanut.<ref>Thomas & Witts: s. 360</ref>

Pommi tuhosi eniten rakennuksia noin 3.,8 &nbsp;km alalla Urakamin laaksossa.

Pommi tappoi heti noin 35&nbsp;000–70&nbsp;000 ihmistä ja vammautti 41&nbsp;000. Uusimpien tutkimusten mukaan Nagasakissa kuoli 87&nbsp;000. Nagasakin pommin suurempi voima näkyi sen tuhoalueessa. Paineaalto tuhosi rakennuksia ainakin vielä 2,4 &nbsp;km päässä. Graniitti muuttui karkeaksi 1,5 kertaa kauempana kuin Hiroshimassa ja hiiltymistä tapahtui 3,35 kilometrin päässä. Tulipaloja oli 3.,2 &nbsp;km päässä keskipisteestä<ref>[https://www.slideshare.net/MoiduBhai/atomic-bombing-of-hiroshima-nagasaki]</ref>. Ihmisiä paloi Nagasakissa 4,2 kilometrin päässä, Hiroshimassa 2,4 kilometrin päässä. Tiiliä siirtyili paikoiltaan keskimäärin kolmen kilometrin päässä, mutta joissain tapauksissa jopa 4,9 kilometrin päässä.{{lähde}}

Nagasakin pommi tuhosi paikan teollisuusalasta 68,3 %, eli paljon enemmän kuin Hiroshiman pommi.<ref>Bauer 1976. s 211</ref>.

Kaupungin keskusta syttyi pommin kuumuuden takia tuleen. Pommin tuhoalueella henkiin jääneet muistuttivat [[palovamma|palovammojen]] takia kauhukertomusten hahmoja: iho paloi valtaville rakoille, nahkaa roikkui ja uhreilla oli valtava jano. Paineaalto saattoi kuoria vaatteet pois<ref name="NHK_1983_8">Hiroshiman tuli, 1983, s. 8</ref>. Ihmiset huusivat ”vettä!” viimeisiksi sanoikseen. Elävillä oli valtavia tuskia palohaavojen ja paineaallon aiheuttamien vammojen takia<ref name="NHK_1983_8"/>. Monilta paineaalto kuori vaatteet pois. Joiltakin paloi päälaki mustaksi. Monien sukupuolta oli vammojen takia vaikea tunnistaa. Vammautuneilta saattoi puuttua leuka ja jotkut raahasivat paineaallon kuorimaa ihoa perässään. Paineaalto repi uhreilta ihon ja kuumuus puhkaisi silmät. Vaatteet paloivat kiinni ihoon. [[Kimono]]jen kuviot syöpyivät ruumiiseen.<ref>Thomas & Witts: s. 344</ref>. Tuli levisi puutaloissa räjähdysmäisen nopeasti. Romahtaneissa taloissa loukkuun jääneet ihmiset huusivat apua, kunnes tuli poltti heidät<ref name="Hamai_2015_29">Hamai 2015, s 29</ref>. Monet läntisillä alueilla juoksivat veteen helpotusta saadakseen, mutta hukkuivat. Kuolemaisillaan olevia ihmisiä makasi maassa. Kuolevissa kuhisi toukkia. <ref name="NHK_1983_8"/> Elävät lapset huusivat kuolleiden äitiensä sylissä. Ruumiita oli joka puolella.

Ruumiit alkoivat pian mädätä ja löyhkätä, joten ruumiita polttohaudattiin röykkiöittäin useita päiviä.<ref>Hautamäki, S., 1988: s. 14-1614–16</ref> Kuolleita kasattiin ja ruumiskasat sytytettiin tuleen öljyllä<ref name="NHK_1983_8"/>.

Välittömästi kuolleiden lisäksi säteilysairaus alkoi tappaa. Tuohon aikaan sitä sanottiin "atomirutoksi"”atomirutoksi”, Sen oireita olivat ripuli, hiusten lähtö ja iholla olevat violetit läiskät.<ref name="NHK_1983_8"/>

Hiroshiman ja Nagasakin pommit tappoivat ja vammauttivat myös amerikkalaisia sotavankeja<ref name="Zinn_1995_21">Howard Zinn, Hiroshima hiljaisuuden muuri murtuu, Rauhankirjat 1995, s. 21 </ref>.

Keväällä käydyn [[Iwo Jiman taistelu]]n jälkeen alkoivat Japanin tavanomaiset lentopommitukset, jotka olivat hyvin tuhoisia. Niissä käytetiiinkäytettiin palopommeja. [[Tokion pommitukset]] olivat luultavasti historian pahin pommitus. Ne olivat tietoista totaalista sotaa<ref>{{Verkkoviite|osoite=http://historianet.fi/sota/toinen-maailmansota/haikailematon-pommitus-muutti-tokion-liekkimereksi |nimeke=Häikäilemätön pommitus muutti Tokion liekkimereksi|julkaisu=Historie fi|ajankohta=2016-11-18|viitattu=2017-09-22|ietf-kielikoodi=fi}}</ref>. Palavien puutalojen tulimyrsky tappoi yli 100000100&nbsp;000 siviiliä. Jo vuodenvaihteessa oli selvää ettei Japani kestäisi sotaa kovin kauan <ref name="poulsen_1982_257"> Suuri maailmanhistoria, Sodasta toiseen 1914-1945, 1982, isbn 951-864-001-7, 951-864-000-9, Henning Poulsen, Leis Steffen Danielsen toim., suom Matti Hossa, s. 257</ref>. Japanin hallinnossa kilpailivat sotaa kannattavat "haukat"”haukat” ja sitä vastustavat "kyyhkyt"”kyyhkyt”.

Jatkuvat tappiot veivät siihen, että rauhanpuolueen kannatus kasvoi keväästä lähtien <ref name="poulsen_1982_260"> Poulsen 1982, s. 260</ref>. Entinen pääministeri Konoe ehdotti keisarille rauhaa helmikuussa 1945. Tämä hylkäsi ajatuksen ehkä siksi, että uskoi Japanin voittoon. Pääministeri Suzuki jatkoi sotaa, mutta koetti myös etsiä tietä rauhalle. Maltilliset pelkäsivät haukkojen sotilaskaappausta. Japani tunnusteli jo kesällä rauhaa, muttei halunnut antautua ehdoitta. Suzukin hallitus piti rauhaa yhtenä vaihtoehtona, muttei halunnut keisaria pois maan johdosta. Toisaalta Japanin sotaministeri ja monet isänmaalliset kannattivat yhä viivytystaistelua. Se tulisi päättymään Japanin tappioon. Mutta silloin Japani ei antautuisi kunniattomalla tavalla. Liittoutuneet uhkasivat Potsdamissa Japania ja sen armeijaa tuholla, mutteivät maininneet atomipommia. Länsimaiden lehdistö vaati Hirohitoa vastuuseen. Toisaalta liittoutuneiden hallitukset eivät suoraan vaatineet keisarikunnan lakkauttamista. Japanin täytyi antautua ehdoitta, koska Potsdamissa ei sanottu keisarin asemasta mitään, mutta vaadittiin ehdotonta antautumista, Japani jatkoi sotaansa<ref name="Bauer_1976_217">Toinen maailmansota 6, Eddy Bauer, WSOY 1976, ISBN 951-0-05846-7, s. 217</ref>.

Muutamat nuoret upseerit aloittivat majuri Hanatakan johdolla palatsivallankaappauksen. He miehittivät suurimman osan palatsia, mutta eivät saaneet keisaria käsiinsä. He tappoivat yhteistyöstä kieltäytyneen henkivartiokaartin johtajan Morin. Kapinalliset etsivät tuloksetta keisarin antautumispuheen sisältävää äänilevyä. Sitä ei löytynyt<ref>{{Lehtiviite|Otsikko=Kyūjō incident|Julkaisu=Wikipedia|Ajankohta=2017-09-01|www=https://en.wikipedia.org/w/index.php?title=Ky%C5%ABj%C5%8D_incident&oldid=798352278|Kieli=en}}</ref>. Kapinallisten vastustajat myös sabotoivat antautumisen kumoavan radiolähetyksen. Kapinan johtajat tappoivat itsensä heitettyään ensin sotaa kannattavia lentolehtisiä<ref>{{Verkkoviite|osoite=http://historianet.fi/sota/toinen-maailmansota/upseerien-kapina-oli-tuhota-japanin |nimeke=Upseerien kapina oli tuhota Japanin|julkaisu=Historie fi|ajankohta=2015-10-05|viitattu=2017-09-22|ietf-kielikoodi=fi}}</ref>. Toisaalla kapinaupseerit yrittivät murhata rauhaan 14. elokuuta suostuneen pääministeri Suzukin. Myös muut kapinayritykset epäonnistuivat. <ref name="poulsen_1982_261"> Poulsen 1982, s. 261</ref> Japani antautui 15. elokuuta, sallien miehityksen. Keisarin asemaan ei kuitenkaan kajottu. Sotaministeri ja monet sotilasjohtajat tappoivat itsensä kunniattoman antautumisen vuoksi.

Yhden näkemyksen mukaan pommit olivat kosto japanilaisille, jotka aloittivat sodan Yhdysvaltoja vastaan. Yhdysvaltain sotilaita kuoli jatkuvasti taisteluissa. Japanilaiset kiduttivat ja tappoivat sotavankejaan. Mutta vain 10-2010–20 % amerikkalaisista kannatti jokaisen japanilaisen tappamista. Trumanin erään lausuman mukaan "japanilaiset”japanilaiset ovat kuin petoja ja heitä täytyy kohdella kuin petoja"petoja”.

Arvion mukaan miljoona amerikkalaissotilasta ja 250 &nbsp;000 brittisotilasta kuolisi maihinnousussa. Japanilaiset olivat taistelleet sitkeästi Iwo Jiwassa ja Okinawassa, ja harvoin antautuivat. Upseerit mieluummin tappoivat itsensä kivuliaasti kuin antautuivat. Tämä johtui sotilasperinteestä, jonka mukaan antautuminen oli suuri häpeä ja sotilaan tuli taistella kuolemaansa asti. Myös pommiprojektissa mukana olleen Comptonin mukaan pommien käyttö nopeutti sodan päättymistä säästäen ihmishenkiä. Esimerkiksi sodan pitkittyminen ja Japanin merisaarto olisi saattanut tappaa 10 miljoonaa nälkään. Jotkut amerikkalaiset tukivat siviilien pommittamista, koska monet heistä auttoivat Japanin armeijaa mm. tekemällä työtä sotatarviketehtaissa ja - pajoissa.

Sodan jälkeen uudesta aseesta ja sen synnyttämistä vaikutuksista johtuvat, eli kaikki tiedot sekä uhrien haastattelut oudosta "atomirutosta"”atomirutosta” eli [[Säteilysairaus|säteilysairaudesta]] vaiennettiin niin tiukasti, että jopa termit ''Genbaku'' ja ''Genshi Bakudan'', jotka kuvaavat atomipommia japaniksi, olivat sensuroidut{{lähde}}. Ennen vuotta [[1952]] tuhoalueilta otettuja valokuvia ei saatu julkaista.<ref>Cramer: s. 57</ref>

Sodan jälkeen Yhdysvallat alkoi kehitellä atomipommia edelleen, atomipommien räjähdysvoiman lisäämiseksi ja painon pienentämiseksi. Haluttiin myös valmistaa räjähdysvoimaltaan pieniä [[taktinen ydinase|taktisisiataktisia ydinaseita]] esimerkiksi tykistön käyttöön. Vuonna 1946 suoritettiin [[Operation Crossroads|kaksi ydinkoetta]] [[Bikinin atolli]]lla. Ydinkokeissa tutkittiin myös pommin vaikutuksia ympäristöön. Vuonna 1962 psykologi [[Robert Jay Lifton]] teki pommituksien vaikutuksista ihmisten kuten [[Hibakusha|hibakushien]] [[Psyykkinen trauma|traumatisoitumiseen]].<ref>Hautamäki, S., 1988: s. 46</ref>

* {{Kirjaviite | Tekijä = Hersey, John | Nimeke = Hiroshima| Vuosi = 1947 | Selite = | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Tammi| Tunniste = | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = }}

*Morris, Edita: ''Hiroshiman kukat'', 1959

*{{Lehtiviite | Tekijä = Cancel, Claus | Otsikko = Hiroshiman perikato| Julkaisu = Tieteen kuvalehti Historia| Ajankohta = 2015| Vuosikerta = | Numero = 12| Sivut = 32-4132–41| Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Bonnier publications oy| Selite= | Tunniste= ISSN 0806-5209| www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 30.7.2015 | Kieli = | Lopetusmerkki = }}

* [http://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09/08/hiroshima-yhden-paivan-historiaa Yle Elävä arkisto: Hiroshima – yhden päivän historiaa]