Ero sivun ”Rullafilmi” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p kokojärjestykseen, kh
p kh, bronica lisätty
Rivi 2:
[[Kuva:Brownie2 overview3.jpg|thumb|[[Kodak Brownie]] No.2 oli yksi ensimmäisistä rullafilmiä käyttävistä laatikkokameroista.]]
 
'''Rullafilmi''' on alun perin [[Eastman Kodak]]in vuonna 1888 keksimä [[valokuvaus]]filmin formaatti, joka mahdollisti ensi kertaa valoherkän kuvausmateriaalin lataamisen kameraan [[pimiö]]n sijasta myös päivänvalossa. Rullafilmikokoja oli 1920-luvun paikkeilla kymmeniä erilaisia, mutta nykyisin valmistettavia rullafilmejä ovat enää keskikoon [[filmikamera|filmikameroissa]] käytettävät tyypit 120 ja 220.
 
Rullafilmi on valmistettaessa kierretty metallista, puusta tai muovista valmistetun puolan ympärille yhdessä sitä valolta suojaavan, filmirainaa hieman leveämmän paperirainan kanssa. Suojapaperin ja filmipuolan valotiiviiden päätylaippojen ansiosta rullafilmin voi ladata kameraan valoisassakin kuvauspaikassa, kun aiemmin kameran lataamiseksi oli aina hakeuduttava pimeään tilaan vaihtamaan lasinegatiiveja tai [[Laakafilmi|laaka-]] eli pakkafilmiä. Käytön helppoudellaan rullafilmi loi osaltaan perustan valokuvausharrastuksen yleistymiselle.
Rivi 8:
Yleisimmäksi rullafilmiksi muodostui yhä käytössä oleva 61 millimetriä leveä 120-koko, ja toinen yleinen rullafilmikoko oli vuosina 1912–1995 valmistettu, 46 millimetriä leveä 127-koko. Muita rullakokoja 1900-luvun alussa olivat 105, 117 ja 620, joissa filmi oli 61 mm leveää mutta puolat ja filminpituudet hieman erilaisia. 1920-luvulla markkinoilla oli kymmeniä rullafilmikokoja, joista monet jäivät lyhytikäisiksi. Ainoat 2000-luvulle tuotannossa säilyneet rullafilmikoot ovat 120 ja siitä kehitetty, vuonna 1965 esitelty 220. Siinä suojapaperia on vain filmirullan alussa ja lopussa, jolloin filmiä mahtuu 120-kokoiseen rullaan kaksin verroin enemmän.
 
Rullafilmiä käytetään eniten keskikoon filmikameroissa, joiden valmistajinavalmistajia ovat tulleet tunnetuiksi muun muassa[[Bronica]], [[Hasselblad]], [[Holga]], [[Mamiya]], [[Pentax]], [[Rollei]] ja [[Yashica]]. Suuren kuvakoon takia kuvan laatu on parempi kuin 1900-luvun loppupuolella suosioon nousseella [[kinofilmi]]llä, joten rullafilmi jäi 1960-luvulta alkaen pääasiassa ammattikuvaajien käyttöön. Mustavalkoisen ja [[värinegatiivi]]filmin lisäksi rullafilmi voi olla [[diafilmi]]ä.
 
Yhdelle 120-rullalle mahtuu kuvaamaan kamerasta riippuen 15–16 ruutua 6×4,5 cm koossa, 12 tai 13 ruutua 6×6 cm koossa, 10 ruutua 6×7 cm koossa, 8 ruutua 6×9 cm koossa jne. Suuressa [[panoraamakamera]]ssa negatiivikoko saattaa olla 6×24 cm, jolloin yhdelle rullalle mahtuu vain 3 ruutua.