Ero sivun ”Rullafilmi” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
toinenkin käännösmalline
kh
Rivi 4:
'''Rullafilmi''' on alun perin [[Eastman Kodak]]in vuonna 1888 keksimä [[valokuvaus]]filmin formaatti, joka mahdollisti ensi kertaa valoherkän kuvausmateriaalin lataamisen kameraan [[pimiö]]n sijasta myös päivänvalossa. Siihen asti kameroissa oli käytetty lasinegatiiveja tai niitä muistuttavia erillisiä filmiarkkeja, niin sanottua laaka- tai pakkafilmiä.
 
Yleisimmäksi rullafilmiksi muodostui yhä käytössä oleva 61 millimetriä leveä 120-koko, ja toinen yleinen rullafilmikoko oli vuosina 1912–1995 valmistettu, 46 millimetriä leveä 127-koko. Muita rullakokoja 1900-luvun alussa olivat 105, 117 ja 620, joissa filmi oli 61 mm leveää mutta puolat ja filminpituudet hieman erilaisia. 1920-luvulla markkinoilla oli kymmeniä rullafilmikokoja, joista monet jäivät lyhytikäisiksi. VuonnaAinoat 19652000-luvulle esiteltiintuotannossa 120-koostasäilyneet kehitettyrullafilmikoot ovat 120 ja sensiitä rinnallakehitetty, yhävuonna käytössä1965 olevaesitelty 220-koko. Siinä suojapaperia on vain filmirullan alussa ja lopussa, jolloin filmiä mahtuu samankokoiseen120-kokoiseen rullaan kaksin verroin enemmän.
 
Rullafilmiä käytetään eniten keskikoon filmikameroissa, joiden valmistajina ovat tulleet tunnetuiksi muun muassa [[Hasselblad]], [[Holga]], [[Mamiya]], [[Pentax]], [[Rollei]] ja [[Yashica]]. Suuren kuvakoon takia kuvan laatu on parempi kuin 1900-luvun loppupuolella suosioon nousseella [[kinofilmi]]llä, joten rullafilmi jäi 1960-luvulta alkaen pääasiassa ammattikuvaajien käyttöön.