Ero sivun ”Kuuban itsenäisyyssota” versioiden välillä

Aselepo astui voimaan elokuussa 1898 ja [[Pariisin rauha (1898)|joulukuussa solmittiin rauhansopimus]] [[Pariisi]]ssa. Kuubalaisia ei ollut mukana rauhanneuvotteluissa, eikä heitä päästetty osallistumaan espanjalaisten antautumis- ja maasta positumisseremonioihin. Espanjalaisvalta Kuubassa lakkasi, mutta heidän sijaansa Kuubassa oli nyt 45&nbsp;000 amerikkalaissotilasta. Kuubaa hallitsemaan perustetiin amerikkalainen sotilashallinto, jota kuubalaisten valtaosa ei hyväksynyt. Yhdysvallatkaan ei halunnut jatkaa kallista hallintoa loputtomiin, vaan vuonna 1900 järjestettiin perustuslakia säätävän kokouksen vaalit. Kokouksen satua peruustuslakiehdotuksensa valmiiksi Yhdysvallat vaati siihen lisäpykäliä joukkojensa vetämisen ehtona. Lisäpykälät tunnettiin senaattori [[Orville H. Platt]]in mukaan [[Plattin lisälauseke]]ena. Ne antoivat Yhdysvalloille oikeuden puuttua tapahtumiin, jos Kuuban itsenäisyys tai rauha olisi uhattuna. Kuuban oli myös vuokrattava ja myytävä amerikkalaisille tukikohta-alueita. [[Isla de la Juventud]] jäi Kuuban suvereniteetin ulkopuolelle, minkä lisäksi Kuubaa kiellettiin luovuttamasta alueita muille valtioille. Plattin lisälausekkeen takia Yhdysvalalt hallitsee edelleen [[Guantanamo Bayn laivastotukikohta|Guantánamon tukikohta-aluetta]], jonka se sai vuonna 1903. Amerikkalaisjoukot jäivät vielä Kuubaan maan ensimmäisiin vaaleihin saakka keväällä 1902, joiden jälkeen ne vedettiin takaisin Yhdysvaltoihin. Kuuban presidentiksi valittu Tomás Estrada Palma sai Yhdysvallat luopumaan joistakin tukikohdistaan ja joitakin tullihelpotuksia Kuubalaiselle sokerille. Joka tapauiksessa itsenäistynyt Kuuba muistutti pitkälti Yhdysvaltojen siirtomaata. Suuri osa Kuuban maista ja esimerkiksi sähkö- ja puhelinyhtiöistä päätyi amerikkalaisomistukseen ja amerikkalaiset tuotteet hallitsivat kotimarkkinoita tullihelpotusten avulla.<ref name="karhis" />