Ero sivun ”Barokkimusiikki” versioiden välillä

Yhdeksi keskeiseksi tunteiden ilmaisemisen keinoksi muodostui renessanssin [[kontrapunkti]]n sääntöjen tietoinen rikkominen. [[Claudio Monteverdi]] toimi monin paikoin kontrapunktin vakiintuneiden sääntöjen vastaisesti [[madrigaali|madrigaaleissaan]], erityisesti teoksessa ''Cruda Amarilli'', jossa hän muun muassa korostaa sanoja ''cruda'' (julma) ja ''ahi lasso'' (oi!) voimakkailla [[dissonanssi|dissonansseilla]]. ''Giovanni Maria Artusin'' esittämä voimakas kritiikki näitä sävellyksiä kohtaan sai Monteverdin puolustamaan teoksiaan lyhyellä vastineella, jossa hän tekee eron 1500-luvun ''prima prattican'' eli ensimmäisen käytännön ja uuden ''secunda prattican'' eli toisen käytännön välille. Monteverdin mukaan edellisessä musiikki noudattaa omia sääntöjään ja siten hallitsee teoksen tekstiä, kun taas jälkimmäisessä teksti hallitsee musiikkia ja siten musiikin sääntöjä voidaan rikkoa. Hän korosti, ettei uusi käytäntö korvannut vanhaa, vaan niitä tuli käyttää sopivissa tilanteissa. ''Prima prattica'' eli ''[[stile antico]]'' pysyikin musiikissa käytössä tyylikeinona koko barokin ajan. Muun muassa [[Johann Sebastian Bach]] sävelsi [[H-mollimessu (Bach)|h-molli-messuunsa]] useita renessanssikontrapunktia noudattavia jaksoja.<ref name="grout296"/> <Homo>