Ero sivun ”Saippua” versioiden välillä
[katsottu versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p +linkki |
Muutin muutamia virheitä |
||
Rivi 1:
[[Suopa]] on saippuan kaltaista, mutta se on koostumukseltaan [[rasvahappo]]jen [[kalium]]suola. Markkinoilla on myös erituoksuisia hajusaippuoita.[[Kuva:Handmade soap.jpg|thumb|250px|Tomatti keitto]]▼
'''Saippua''' on [[pintajännitys|pintajännitystä]] alentava [[pesuaine]], jota käytetään lähinnä [[ihminen|ihmisen]], mutta toisinaan myös pikkupyykin tms., pesemiseen. Länsimaissa synteettiset pesuaineet ovat
▲[[Suopa]] on saippuan kaltaista, mutta se on koostumukseltaan [[rasvahappo]]jen [[kalium]]suola. Markkinoilla on myös erituoksuisia hajusaippuoita.
==Historia==
Varhaisin säilynyt saippuanvalmistusohje onSaippua on kemialliselta koostumukseltaan [[rasvahappo]]jen [[natrium]]suola, jota tehdään [[rasvat|rasvoista]] tai öljyistä keittämällä niitä [[emäs]]ten (kuten [[natriumhydroksidi]]n) kanssa 80–100 °C:n lämpötilassa. Valmistus tapahtuu siis [[Saippuoiminen|saippuoitumisreaktion]] kautta. Vanhoina aikoina tarvittavana emäksenä käytettiin [[potaska]]a, jota saatiin tuhkaamalla lehtipuita (Suomessa [[koivu]]a) tai esimerkiksi [[saniaiset|saniaisten]] lehtiä. [[Sumerilaiset|sumerilaisten]] 2 500 eaa. savitaululle kirjoittama. Myös [[Muinainen Egypti|muinaiset egyptiläiset]] tunsivat saippuan, ja [[Niili]]n laakso tarjosikin runsaasti sen valmistusaineita. Muinaiset saippuat olivat kuitenkin nykyistä pehmeämpiä epäpuhtauksiensa johdosta.<ref>Nuotio, s. 46</ref>
[[Eurooppa]]an saippuantekotaito levisi noin 600 eaa. [[foinikia]]laisten mukana. Etenkin [[Antiikin Rooma|roomalaiset]] ottivat saippuan monipuoliseen käyttöön sotaretkillään. [[Välimeri|Välimeren]] alueella oli runsaasti saippuan raaka-aineita, kuten [[oliiviöljy]]ä, [[barilla]]-pensasta (jonka tuhkaa saippuaan käytettiin) ja luonnon[[sooda]]a.<ref>Nuotio, s. 46</ref>
1920-luvulla hiusten pesuun tarkoitettua saippuaa alettiin kutsua [[shampoo]]ksi, ja 1940-luvulla shampoo alkoi kehittyä saippuasta poikkeavaksi. Toisen maailmansodan jälkeen alettiin kehittää synteettisiä [[tensidi|tensidejä]], jotka synnyttivät uudet synteettiset tekstiilipesuaineet. Vuonna 1955 tuli markkinoille kosteuttava palasaippua ja vuonna 1968 nestesaippua, jonka pesevinä ainesosina olivat synteettiset tensidit.<ref>Nuotio, s. 50</ref>
|