Ero sivun ”Numeerinen säänennustaminen” versioiden välillä

'''Numeerisessa säänennustamisessa''' vallitsevia [[sää]]oloja käytetään syötteinä [[ilmakehä]]stä tehdyille [[matemaattinen malli|matemaattisille malleille]], joiden avulla pyritään ennustamaan tulevia sääoloja. Ensimmäisen kerran menetelmää sovellettiin 1920-luvulla, mutta vasta tietokonesimulaation[[tietokonesimulaatio]]n kehittymisen myötä pystyttiin suorittamaan vaaditut laskutoimitukset riittävän nopeasti. Valtavien tietomäärien käsittely riittävällä tarkkuudella edellyttää [[supertietokone]]iden käyttöä. Sään ennustamisessa käytetään useita eri tasoilla olevia malleja.

Ilmakehä on fyysiseltä [[olomuoto|olomuodoltaan]] [[fluidi]], jossa rakenneosat voivat liikkua vapaasti toistensa suhteen. Numeerinen säänennustaminen pohjautuu siihen perusajatukseen, että tuntemalla fluidin tila tietyllä ajanhetkellä, sen tila tulevaisuudessa voidaan arvioida [[virtausdynamiikka|virtaus-]] ja [[termodynamiikka|termodynamiikan]] avulla.

Fry Richardson kokosi yhtälöryhmän[[yhtälöryhmä]]n, jota kututaan primitiiviyhtälöiksi. Primitiiviyhtälöt ovat:

* [[jatkuvuusyhtälö]] ([[tyhjiö]]tä ei synny)

*'''<math>T</math>''' [[lämpötila]]

*'''<math>R</math>''' [[kaasuvakio]]

*'''<math>p</math>''' [[paine]]