Avaa päävalikko

Muutokset

915 merkkiä lisätty ,  1 vuosi sitten
lisätään Liukkosen artikkelista
 
==Varhaisvuodet Suomessa==
Armas Äikiä syntyi [[Karjalankannas|Karjalankannaksella]], Viipurin läänin Pyhäjärvellä kyläräätälin perheeseen. 19-vuotiaana Äikiä muutti Helsinkiin, missäja hänliittyi alkoituolloin osallistua poliittiseen toimintaan kommunistienkiellettyyn riveissäkommunistipuolueeseen sekä vasemmistotyöväen julkisissa järjestöissä. Äikiä työskenteli toimittajana, ja hän oli päätoimittaja [[Liekki (poliittinen lehti)|Liekki]]-, [[Itä ja Länsi]]- sekä [[Työväenjärjestöjen Tiedonantaja]] -lehdissä. Vuodet 1927–1928 ja 1930–1935 Äikiä vietti vangittuna. Tuomiot tulivat kiellettyyn poliittiseen toimintaan osallistumisesta.<ref name="KB" /><ref name=Liukkonen>Petri Liukkonen: [http://authorscalendar.info/aikia.htm Armas Äikiä (1904–1965)] Authors' Calendar {{en}}</ref>
 
Vapauduttuaan 1935 Äikiä siirtyi [[Neuvostoliitto]]on. Koska hän teki sen laittomalla tavalla ja kesken ehdonalaisen vapautensa, hän menetti Suomen kansalaisuuden.<ref name="KB" /> Hän oli harvoja Neuvostoliittoon siirtyneistä kommunisteista jotka eivät joutuneet pakkotyöleireille ja selviytyivät hengissä 1930-luvun vainoista. Hänen oletetaan työskennelleen [[NKVD|NKVD:n]] informanttina.<ref name=Liukkonen/>
 
==Neuvostoliitossa==
 
==Paluu Suomeen==
Äikiä palasi vuonna 1947 Suomeen<ref>Krekola, s. 372, 404.</ref>, mutta hän ei saanut takaisin Suomen kansalaisuuttaan eikä siten voinut työskennellä nyt laillistetussa puolueessa johtopaikoilla. Äikiä työskenteli työviisumilla toimittajana melko vaikutusvaltaisella paikalla [[Demokraattinen Lehdistöpalvelu|Demokraattisen lehtipalvelun]] (DLP) johdossa. Hän kirjoitti myös pakinoita SKP:n pää-äänenkannattaja [[Työkansan Sanomat (1945)|Työkansan Sanomiin]] nimimerkillä ''Liukas Luikku''.<ref name="KB" />.<ref name=Liukkonen/>
 
[[Suomen kansallisteatteri|Kansallisteatteri]] esitti syksyllä 1948 [[Jean-Paul Sartre]]n näytelmää ''[[Likaiset kädet]]'', jossa pääosanäyttelijä [[Aku Korhonen]] oli naamioitu [[Josif Stalin|Staliniksi]]. Kritiikit olivat muuten hyvät, mutta Äikiän kirjoituksessa [[Työkansan Sanomat|Työkansan Sanomiin]] 12. lokakuuta 1948 otsikolla "Kansallisteatterin tökerö teko" syytettiin teatteria Suomen ja Neuvostoliiton suhteiden vahingoittamisesta. Kun Äikiän artikkeleita luettiin Neuvostoliitossa, se herätti siellä huomiota ja oli aiheena yhdessä nootissa, jonka seurauksena näytelmän esityksen loppuivat.<ref name=SK/>
 
Vuonna 1952 Äikiä ajautui konfliktiin [[Suomen Kansan Demokraattinen Liitto|SKDL]]:n [[Vapaa Sana (sanomalehti)|Vapaan Sana]]n päätoimittaja [[Raoul Palmgren]]in kanssa. Palmgren piti DLP:n toimittamaa materiaalia julkaisukelvottomana ja senkorjaili johtajantekstejä. Äikiän ''Viljo Veijon'' nimellä julkaisemia romaaneja hän piti taiteelliselta arvoltaan vähäisinä. Äikiä voitti kiistan, sillä Palmgren jätti marraskuun lopussa eroanomuksensa SKP:lle, ja SKDL:n liittotoimikunta vapautti hänet päätoimittajan tehtävistä 15. joulukuuta 1952.<ref>Haikara, s.102–111.</ref> Tilalle nimitettiin [[Jarno Pennanen]]. Vuoden 1956 loppukesästä Äikiä nimitettiin lyhyeksi aikaa Työkansan Sanomien vt. päätoimittajaksi lomalle siirretyn [[Mauri Ryömä]]n tilalle, jolloin hänen tehtäväkseen muodostui Ryömän käynnistämän avoimesti puolueen ongelmia ruotineen lehdistökeskustelun taltuttaminen.<ref>Veli-Pekka Leppänen: ''Ohranasta oppositioon; Kommunistit Helsingissä 1944–1951'', s. 837. KSL, Helsinki 1994.</ref>
 
Äikiä oli jonkinlainen taustavaikuttaja SKP:ssa, mutta häntä ei Neuvostoliiton kansalaisena valittu virallisesti puolue-elinten jäseneksi. [[Veli-Pekka Leppänen]] on kutsunut Äikiää SKP:n "politbyroon ulkojäseneksi".<ref>Leppänen, s. 42.{{Kumpi Leppäsen teoksista}}</ref>
 
Äikiä joutui konfliktiin [[Kiila]]n puheenjohtajan [[Arvo Turtiainen|Arvo Turtiaisen]] ja monen muun vasemmistokirjailijan kanssa. Kiila päätyi Äkiän aatteellisten kannattajien haltuun. Äikiä julkaisi vuonna 1948 runokokoelman ''Henkipatto'', jajota [[Elvi Sinervo]] kritisoi rytmiltään kömpelöksi.<ref name=Liukkonen/> Äikiä julkaisi Viljo Veijon nimellä satiiriset romaanit ''Lotta Hilpeläinen'' 1951 ja ''Sinisten silmien tähden'' 1952. Hän sanoitti myös poliittisia [[kisällilaulu]]ja ja agitaatiorunoutta sekä suomensi [[Aleksandr Puškin]]in, [[Mihail Lermontov]]in ja [[Vladimir Majakovski]]n runoja.<ref name="KB" /> Majakovski-suomennokset ovat saaneet kiitosta<ref name=Liukkonen/>.
 
Äikiän aikalainen, kriitikko [[Maija Savutie]] on arvostellut kollegaansa kovin sanoin:<ref name=SK/>
 
==Viimeiset vuodet ja hautajaiset==
ÄikiäViimeisinä kuolivuosina alkoholinÄikiän liikakäytönkirjoitustyö seurauksiinjäi vähäiseksi alkoholismin vuoksi. Hän kuoli Helsingissä [[20. marraskuuta]] [[1965]].<ref name=Liukkonen/> Viimeisenä elinvuonnaan hän ei mitä ilmeisimmin työskennellyt lainkaan: hänen [[Kansan Arkisto]]ssa säilytetystä vuoden 1965 tammikuussa leimatusta [[Yleinen Lehtimiesliitto|Yleisen lehtimiesliiton]] myöntämästä [[lehtimieskortti|lehtimieskortistaan]] puuttuu merkintä lehdestä tai lehtipalvelusta sekä poliisiviranomaisen leima ja kuittaus kohdasta, jonka mukaan kortin haltijalla on pääsy poliisin yleisöltä sulkemiin tilaisuuksiin ja paikkoihin. Äikiän artikkeleita ei enää vuoden 1965 lehdistä löydy.{{Lähde}}
 
Kommunisti-lehden päätoimittaja [[Inkeri Lehtinen]] kirjoitti artikkelissaan hautajaisista, että "koko kansanvaltainen Suomi oli saattamassa suurta johtajaansa". Äikiän uurna laskettiin [[Malmin hautausmaa]]lle [[Suomen Kommunistinen Puolue|SKP:n]] johtohenkilöiden yhteishautaan. Uurnan laskivat [[Aimo Aaltonen]] ja [[Ville Pessi]] presidentti [[Urho Kekkonen|Urho Kekkosen]] tehtävään määräämän poliisivartion valvonnassa. Presidentin käskystä muiden saattajien läsnäoloa ei sallittu.{{Lähde}}
 
Mauri Sariola kuvaa Äikiää kirjassaan ''Armeija piikkilankojen takana'' (1970).<ref name=Liukkonen/>
== Teokset ==
* ''Kaksi soturia'': runoelma. Karjalais-suomalaisen SNT:n valtion kustannusliike, Petroskoi 1941
47 611

muokkausta