Ero sivun ”Armand de Bourbon-Conti” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
kh |
KLS (keskustelu | muokkaukset) p linkin päivitys |
||
Rivi 11:
Tammikuussa 1649 Conti osallistui yhdessä lankonsa Longuevillen herttuan kanssa [[Fronde]]-kapinaan, jonka loppuvaiheessa hänet nostettiin. [[Charente]]n taistelussa vihollista johti hänen veljensä [[Louis II Condé]], joka oli vielä uskollinen kuninkaalle. Condé kuitenkin liittyi kapinoitsijoihin Rueilin rauhan solmimisen jälkeen maaliskuussa 1649. Siitä lähtien trio Conti, Condé ja Longueville johti kapinaa yhdessä. Kolmikko pidätettiin [[Palais-Royale (Pariisi)|Palais-Royalessa]] 16. tammikuuta 1650, ja heidät vietiin vangittuina [[Vincennesin linna]]an, ja myöhemmin [[Marcoussisin linna]]an ja lopulta [[Le Havre]]n linnoitukseen.
Fronden painostuksesta [[kardinaali Mazarin]] joutui pakenemaan ulkomaille vuonna 1651, ja samalla johtajakolmikko vapautettiin 7. helmikuuta samana vuonna. Condé oli äkkijyrkkä valtion suhteen ja esti Contia avioitumasta Charlotte de Lorrainen (1627–1652) kanssa, joka oli [[Anna Itävaltalainen (Ranska)|Anna Itävaltalaisen]] uskotun, Chevreusen herttuattaren tytär. Vuonna 1653 Conti oli vetäytynyt maaseudulle Pézenasiin [[Languedoc]]in maakuntaan. Hän alistui kuninkaan tahtoon ja teki sovinnon [[kardinaali Mazarin]]in kanssa. Hän avioitui 21. helmikuuta 1654 kardinaali Mazarinin veljentyttären Anne Marie Martinozzin (1639–1672) kanssa. Heillä oli avioliitosta lapset Louis Armand I de Bourbon-Conti (1661–1685), toinen Contin ruhtinas ja François Louis de Bourbon-Conti (1664–1709), kolmas Contin ruhtinas.
Kesäkuussa 1654 Contin piti jättää vaimonsa ja ottaa tehtäväkseen [[Katalonia]]a valloittaneen armeijan johtaminen. Hän joutui lähtemään uudelleen sotaretkelle [[Espanja]]an keväällä 1657. Hänen kuninkaallinen suosionsa oli korkeimmillaan, kun hänet nimitettiin hovin talouden ylimmäksi virkamieheksi (Grand maître de France), kun hän oli hylännyt vapaamielisen elämänmuotonsa. Samana vuonna hän johti myös [[Italia]]n alueelle kohdistunutta sotaretkeä.
| |||