Ero sivun ”Lutetium” versioiden välillä

'''Lutetium''' ({{k-la|lutetium}}) on [[alkuaine]], jonka [[kemiallinen merkki]] on '''Lu''' ja [[järjestysluku (kemia)|järjestysluku]] 71. Lutetium on [[lantanoidi]]en sarjan viimeinen alkuaine ja se kuuluu [[harvinaiset maametallit|harvinaisiin maametalleihin]]. Se on eräs harvinaisimmista lantanoideista ja se esiintyy tavallisesti [[yttrium]]in kanssa. Sitä käytetään joskus metalliseoksissa, iänmäärityksessä ja [[katalyytti]]nä.<ref name="britannica">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.britannica.com/science/lutetium | Nimeke = Lutetium | Julkaisu = Encyclopædia Britannica Online | Viitattu = 25.1.2018 | Kieli = {{en}} }}</ref><ref name="Emsley_240">Emsley s. 240</ref><ref name="Krebs_302">Krebs s. 302</ref><ref name ="hs">{{Verkkoviite | Osoite = http://www2.hs.fi/extrat/teemasivut/tiedeluonto/alkuaineet/71.html | Nimeke = Pariisin nimikkoaine on metalleista kallein | Tekijä = Hamilo, Marko | Ajankohta = 14.3.2006 | Julkaisu = Helsingin sanomat | Viitattu = 8.7.2010 }}</ref>

 

 

 

== Historia ==

Lutetiumin löysivät vuonna [[1907]] toisistaan riippumattomasti ranskalainen Pariisin [[Sorbonnen yliopisto]]n kemisti [[Georges Urbain]], itävaltalainen mineralogi, paroni [[Carl Auer von Welsbach]] ja yhdysvaltalainen kemisti [[Charles James]]. Urbain kutsui aluksi ainetta nimellä ''lutecium'', mutta se muutettiin vuonna 1949 lutetiumiksi<ref name="Greenwood_Earnshaw_1229">Greenwood & Earnshaw s. 1229 [https://books.google.fi/books?id=EvTI-ouH3SsC&pg=PA1229 Viite Googlen teoshaussa]</ref>. Auer eristi lutetiumia [[yttriumoksidi]]sta ja kutsui sitä nimellä ''cassiopeium'' [[Kassiopeia (tähdistö)|Kassiopeia]]-tähtikuvion ({{k-la|Cassiopeia}}) mukaan. [[New Hampshiren yliopisto]]ssa toimiva Charles James oli samoihin aikoihin tuottanut jo suuria määriä lutetiumia, mutta koska hän oli varovainen tulostensa julkaisemisen kanssa, alkuaineen löytämisen kunnia meni Urbainille ja Auerille.<ref name="Emsley_241">Emsley s. 241</ref><ref name="ACS">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.acs.org/content/acs/en/education/whatischemistry/landmarks/earthelements.html | Nimeke = Separation of Rare Earth Elements by Charles James | Tekijä = | Julkaisija = American Chemical Society | Ajankohta = 29.10.1999 | Viitattu = 25.1.2018 | Kieli = {{en}} }}</ref><ref name="UNH">{{Verkkoviite | Osoite = http://unhmagazine.unh.edu/f10/charles_james_pf.html | Nimeke = UNH Magazine - The Life and Work of Charles James | Tekijä = Marion James | Julkaisija = UNH Magazine | Ajankohta = syksy 2010 | Viitattu = 25.1.2018 | Kieli = {{en}} }}</ref>

 

 

Lutetiumin inflaatiolla korjattu reaalinen hinta on pysynyt hieman yli 10&nbsp;000&nbsp;USD/kg tason suurimman osan ajasta 1950-luvun loppupuolelta aina vuoteen 1998 saakka.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://minerals.usgs.gov/minerals/pubs/commodity/rare_earths/740798.pdf | Tekijä = Hedrick, James B | Otsikko = Metal Prices in the United States through 1998: Rare-Earths | Tiedostomuoto = pdf | Julkaisija = USGS | Viitattu = 2.4.2018 | Kieli = {{en}} }}</ref>

Puhtaana metallina lutetium on hopeanvalkoista ja suhteellisen pysyvää ilmassa. Lutetium on [[paramagnetismi|paramagneettista]] kaikissa lämpötiloissa aina sulamispisteeseensä 1&nbsp;936&nbsp;K (1&nbsp;663&nbsp;°C) asti. Siitä tulee [[suprajohde|suprajohtavaa]] 0,022&nbsp;K (−273,128&nbsp;°C) lämpötilassa ja yli 4,5&nbsp;GPa paineessa.<ref name="britannica"/>

 

 

=== Isotoopit ===

Luonnon lutetium koostuu kahdesta [[isotooppi|isotoopista]]: pysyvästä ¹⁷⁵Lu (97,4&nbsp;%) ja [[radioaktiivisuus|radioaktiivisesta]] ¹⁷⁶Lu (2,6&nbsp;%, [[puoliintumisaika]] 3,76×10¹⁰ vuotta). Tätä radioaktiivista isotooppia voidaan käyttää [[meteoriitti]]en iän määritykseen. Se on heikko [[beetasäteily|beetasäteilijä]]<ref name="Emsley_242"/>.

 

 

Lutetiumilla on runsaasti ydinisomeereja ja niistä pitkäikäisimmät ovat ^177mLu (puoliintumisaika 160,44 päivää), ^174mLu (142 päivää) ja ^176mLu (3,664 tuntia). Kaikkien muiden tunnettujen ydinisomeerien puoliintumisajat jäävät alle puoleen tuntiin.<ref name="nubase2016"/>