Ero sivun ”Kreikan–Turkin sota (1919–1922)” versioiden välillä

| lopputulos = Turkin voitto. [[Kreikan ja Turkin väestönvaihto]].

| taistelija1 = [[Tiedosto:Ottoman flag.svg|border|22px]] [[Turkki]] (Turkin kansallinen liike)<hr>'''Tukema:'''<br />{{Neuvosto-Venäjä}}

[[Tiedosto:Ottoman flag.svg|border|22px]] [[Fevzi Çakmak|Fevzi Pašša]]<br>

[[Tiedosto:Ottoman flag.svg|border|22px]] [[İsmet İnönü|İsmet Pašša]]<br>

 

===Pattitilanne syyskuusta 1921 elokuuhun 1922===

 

Kun Kreikka ei onnistunut saamaan aikaan sotilaallista ratkaisua, se kääntyi liittoutuneiden puoleen saadakseen apua, mutta vuoden 1922 alussa Britannia, Ranska ja Italia päättivät, ettei [[Sèvresin rauhansopimus]]ta voitu sellaisenaan vahvistaa, vaan sitä oli tarkistettava. Tämän päätöksen mukaisesti Italia ja Ranska evakuoivat sotilaansa Turkista ja jättivät kreikkalaiset yksin.

 

===Dumlupınar===

Turkkilaiset käynnistivät vasta 26. elokuuta 1922 vastahyökkäyksen<ref name=Stoneman183 />, joka on tullut tunnetuksi ”Suurena hyökkäyksenä” ({{k-tr|Büyük Taarruz}}). Tällöin Kemalin sotajoukot voittivat Kreikan [[Afyonkarahisar]]issa.<ref name="Ensykl_Atatürk /> Kreikan armeija kärsi ratkaisevan tappion 30. elokuuta [[Dumlupınarin taistelu]]ssa, jossa puolet sen sotilaista vangittiin tai surmattiin, ja se menetti kaiken varustuksensa.<ref name=Shaw362>{{kirjaviite | Tekijä = Stanford Jay Shaw, Ezel Kural Shaw | Nimeke = History of the Ottoman Empire and Modern Turkey | Sivu = 362 |Julkaisija = Cambridge University Press | Vuosi = 1977}}</ref> Tätä päivää vietetään Turkissa kansallisena juhlapäivänä, Voiton päivänä, ja [[Kütahya]]n pelastumisen päivänä. Dumlupınarin taistelussa turkkilaiset vangitsivat kreikkalaiset kenraalit [[Nikolaos Trikoupis|Trikoupisin]] ja Dionisin.<ref>{{kirjaviite | Tekijä = John Balfour, 3rd Baron Kinross | Nimeke = Atatürk: The Rebirth of a Nation | Sivu = 315 | Julkaisija = Weidenfeld & Nicolson | Vuosi = 1960 | Tunniste = ISBN 978-0-297-82036-9}}</ref> Kenraali Trikoupis sai vasta vangittuna tietää, että hänet oli vastikään nimitetty ylipäälliköksi kenraali Hatzienestisin tilalle. Syyskuun 1. päivänä Mustafa Kemal antoi Turkin armeijalle kuuluisan käskyn: ”Armeijat, seuraava tavoitteenne on Välimeri. Eteenpäin!”<ref name=Shaw362 />

 

Eräs Kreikan armeijaa tutkinut brittiläinen sotilasattašea totesi sen olevan tehokkaampi taistelukone kuin mikään hänen ennen näkemänsä.<ref name=Smith207>{{kirjaviite | Tekijä = Michael Llewellyn Smith |Nimeke = Ionian Vision: Greece in Asia Minor, 1919–1922 | Sivu = 207 | Julkaisija = University of Michigan Press | Vuosi = 1999 | Tunniste = ISBN 978-0-472-08569-9 | www = http://books.google.mk/books?ei=Pyx6T7CLMcbh4QTI7ZmTDw&hl=de&id=E4OuoSFztt8C&dq=ionian+vision+1919-1922+michael+1998&q=%22efficient+fighting+machine+than+I+have+ever+seen+it%22#v=snippet&q=%22efficient%20fighting%20machine%20than%20I%20have%20ever%20seen%20it%22&f=false}}</ref> Myöhemmin hän kirjoitti: ”Kreikan Vähän-Aasian-armeija, joka nyt seisoi valmiina ja innokkaana etenemään, oli kaikkein mainioin voima, jonka kansakunta oli koskaan lähettänyt kentälle. Sen moraali oli korkea. Balkanin mittapuiden mukaan sen henkilökunta oli etevää, sen kuri ja organisaatio hyvät.”<ref name=Smith207 /> Turkkilaisilla joukoilla oli määrätietoinen ja pätevä johto, joka koostui ensimmäisen maailmansodan veteraaneista. Etuna puolellaan heillä oli se, että he olivat puolustus­asemissa ja käyttivät uudenlaista aluepuolustuksen muotoa.

 

 

==Julmuudet ja väitetyt etniset puhdistukset==