Ero sivun ”Maastopyöräily” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
SeppVei (keskustelu | muokkaukset)
kuva
Rivi 1:
{{Lähteetön}}
[[File:Bicycle Forest Cannock (Unsplash).jpg|thumb|Pyörällä metsässä]]
[[Tiedosto:Hardtail-mountain-bike.jpg|thumb|Maastopyörä]]
'''Maastopyöräilyssä''' ({{k-en|mountain biking}}) ajetaan [[polkupyörä|polkupyörillä]], joiden ajo-ominaisuudet mahdollistavat monenlaisessa maastossa ajamisen. Perinteisestä [[maantiepyörä]]stä maastopyörän erotti alun perin halkaisijaltaan pienemmät, 26-tuumaiset (vannehalkaisija 559 mm) pyörät, tukevampi runkorakenne, ilmatilavuudeltaan isommat nappularenkaat, tehokkaammat jarrut sekä ajoasento, joka mahdollistaa pyörän vaivattomamman käsittelyn.
Rivi 5 ⟶ 6:
Perinteinen katupyörien kaksoiskolmiomallinen runko oli aluksi suosituin runkomalli, mutta sittemmin on erilaisia jousitusratkaisuja kehitelty jo kahdenkymmenen vuoden ajan varsin intensiivisesti, ja ne hallitsevat nykyään markkinoita. Suosituin maastopyörien runkojen ja osien valmistusmateriaali on [[alumiini]] keveytensä vuoksi, mutta myös [[teräs|kromi-molybdeeniteräksisiä]] sekä titaaniseosteisia runkoja ja osia valmistetaan yhä. Keskihintaisissa ja kalleimmissa pyörissä käytetään myös kasvavassa määrin [[hiilikuitu]]a, joka on alumiiniakin kevyempää.
 
26" pyörien rinnalle yleistyi ensin 2000-luvun loppupuolella 29-tuumaiset maastopyörät (29er, vannekoko sama kuin 28" maantiepyörissä, 622 mm). 29" renkailla varustettu maastopyörä ei ollut aivan yhtä ketterä kuin pienempirenkainen, mutta sen suurempi rengaskoko rullaa paremmin, tarjoa paremman pidon ja ylittää pienet esteet helpommin. Myöhemmin 2010-luvulla tulivat markkinoille välikokoiset 27,5" maastopyörät (650b, vanne 584 mm), joissa on pyritty hakemaan sopivaa kompromissia isomman 29er-rengaskoon tuomien etujen ja pienimmän 26" rengaskoon näppärän käsiteltävyyden välillä. Rengaskoko on yleistynyt varsinkin keskipitkällä (~ 120–160 mm) joustomatkalla varustetuissa pyörissä.
 
Omin ajoalusta maastopyörälle on ihmisen muokkaama maasto, jota ei ole kuitenkaan tarkoitettu moottoriajoneuvoille, eli Suomessa esimerkiksi [[jokamiehenoikeus|jokamiehenoikeuden]] alaiset metsäpolut ja vaellusreitit.
 
==Historia==
Maastopyöräily nykymuodossaan on amerikkalaislähtöinen urheilulaji. [[1970-luku|1970-luvun]] [[Kalifornia]]ssa, Marinin maakunnassa paikalliset nuoret keksivät aikansa kuluksi erilaisia korvikelajeja [[lainelautailu|surffaamiselle]], ja pyörillä vuoripolkuja alas ajeleminen oli yksi niistä (ja [[rullalautailu]] toinen). Sen aikaisiin cruiser-tyylisiin polkupyöriin keksittiin asentaa moottoripyörien osia, kuten jarrukahvoja ja nappularenkaita. Maastopyörä kaupallistui hyvin nopeasti, ja [[1990-luku|1990-luvulle]] saavuttaessa oli Suomessakin saavutettu eräänlainen buumi maastopyörissä. 1990- ja [[2000-luku]]jen vaihteessa oli maastopyörien jousitustekniikka kehittynyt jo niin pitkälle, että voitiin puhua jo varsinaisesta edusta verrattuna täysjäykkiin maastopyöriin. 2000-luvulla eletään maastopyöräilyssä erilaistumisen aikaa, kun maastopyöräilyyn kehitetään jatkuvasti uusia tyylisuuntauksia, joita varten löydetään myös kaupallista potentiaalia pyörien kehittelyssä.
 
Rivi 15 ⟶ 16:
 
== Alalajit ==
*'''Maastoajo''' ({{k-en|Cross Country}}, XCO) on perinteisin maastopyöräilyn alalajeista. Kilpailuissa ajetaan usean tunnin ajan radalla, joka asettaa sekä ajajan aerobisen kunnon että ajotekniset kyvyt koetukselle. Maastoajoa voisi verrata [[murtomaahiihto]]on. Kisaan lähtijät lähtevät matkaan samanaikaisesti, eikä ulkopuolista apua saa käyttää huoltotoimenpiteissä. Lajiin tarkoitetut pyörät ovat mahdollisimman kevyitä ja ajoasennoltaan usean tunnin satulassa hikoilemisen mahdollistavia. Lyhytkestoinen kiihkeä sprinttiversio tästä on Cross Country Eliminator (XCE). Muita maastoajosta polveutuvia alalajeja ovat pidemmällä reitillä ajettavat marathon-tyyliset kilpailut (XCM, täysmatkan reitti yleensä 60–80 km, ajetaan 1-4 kierrosta), sekä [[Suomi|suomalainen]] maastopyöräenduro [http://www.mtb-enduro.net/index.php], jossa maastoajoon sovelletaan [[moottoripyöräenduro]]n kilpailutraditioita. Enduro on voimakkaassa kasvussa myös kansainvälisesti, jonka myötä Suomessakin endurokisojen kellotettavat erikoiskokeet ovat muokkautuneet kohti alamäkiajon tyyppisiä ratoja.
 
*'''[[Alamäkiajo]]ssa''' ({{k-en|Downhill}}, DH) ajetaan yksitellen kelloa vastaan rata, joka kulkee nimensä mukaisesti alamäkeen. Yksi lasku kestää yhdestä kymmeneen minuuttia, ja rata on ajoteknisesti haastava, sisältäen eri kaltevuuksia, kivikkoa, juurakkoa, kuivaa ja märkää maastoa, hyppyreitä ja pudotuksia. Alamäkipyörä on teknisesti ehkä kaikkein edistyksellisin polkupyörä, vaatimuksena nykyään muun muassa noin 20 senttiä joustoa molemmille pyörille, kestävä rakenne ja kuitenkin alle 20 kilogramman paino. Alamäkiajoa voisi verrata [[syöksylasku|alppihiihdon syöksylaskun]] ja [[motocross]]in sekoitukseksi. Suomea on edustanut alamäkiajon maailmancupin kärjessä [[Matti Lehikoinen]], toinen jo uransa lopettanut huippunimi on Suomen kaikkien aikojen menestynein pyöräilijä, [[Katja Repo]].