Ero sivun ”Jyrki Virolainen” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p kirjoitetaan pienellä
Ei muokkausyhteenvetoa
Merkkaukset: Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta 
Rivi 30:
Vuonna 1973 Virolainen nimitettiin korkeimman oikeuden [[oikeussihteeri]]ksi, toimien tuonkin viran ohessa sivutoimisesti Helsingin [[raastuvanoikeus|raastuvanoikeuden]] apujäsenenä. Samana vuonna Virolainen nimitettiin Toijalan tuomiokunnan [[käräjätuomari]]ksi. Vuonna 1976 Virolainen toimi lainvalmistelukunnan jäsenenä eli lainsäädäntöneuvoksena [[oikeusministeriö]]ssä. Tuolloin hänet myös nimitettiin [[Vaasan hovioikeus|Vaasan hovioikeuden]] hovioikeudenneuvokseksi vain 33-vuotiaana, ja lienee edelleen nuorimpia tuohon virkaan nimitetyistä. Vuonna 1978, 35-vuotiaana Virolainen nimitettiin Kauhajoen tuomiokunnan [[kihlakunnantuomari]]ksi. Tällöin hän hoiti myös pari lukukautta Helsingin yliopiston avoinna ollutta prosessioikeuden professuuria. Virolainen väitteli oikeustieteen tohtoriksi vuonna 1977 tutkimuksella, jonka aiheena oli muutoksenhakumenettelyä koskeva reformatio in pejus -kielto. Vuonna 1982 Virolainen siirtyi Ikaalisten tuomiokunnan kihlakunnantuomariksi. Vuonna 1983 Virolainen oli puoli vuotta korkeimman oikeuden ylimääräisenä jäsenenä.
 
Kihlakunnantuomariksi palattuaan Virolainen alkoi kehittää mm. kollegansa [[Gustaf Möller]]in kanssa alioikeusprosessia moderniin, suullisempaan suuntaan, jossa [[Ruotsi]] oli hyvä esimerkki. Sittemmin alioikeusmenettely on lainsäännöksillä muutettu tavalla, jota monet aliokeustuomaritalioikeustuomarit olivat käyttäneet jo ennen virallista uudistusta vuonna 1994.
 
Vuosina 1986–1987 Virolainen hoiti Lapin yliopiston prosessioikeuden professuuria, johon virkaan hänet nimitettiin vuonna 1990. Helsingin yliopiston prosessioikeuden dosentiksi Virolainen oli nimitetty jo vuonna 1979.