Ero sivun ”Mahatma Gandhi” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p luokkafix
Rivi 113:
[[Toinen maailmansota|Toisessa maailmansodassa]] Gandhi antoi julkisesti moraalisen tukensa liittoutuneille ja Kiinalle, mutta ei osallistunut sotaponnistuksiin. Britannian pääministeriksi noussut [[Winston Churchill]] kuitenkin vastusti jyrkästi Gandhia, ”puolialastonta [[fakiiri]]a”, eikä halunnut suoda Intialle edes aiempaa suurempia oikeuksia.<ref>Fischer 1983, s. 131–133.</ref>
 
Vuonna 1942 Gandhi aloitti ”Pois Intiasta” -vastarintakampanjan, jonka tavoitteena oli saada brittiläiset poistumaan maasta. Gandhi ja johtavia kongressipuolueen jäseniä pidätettiin elokuussa, mistä seurasi väkivaltaisen vastarinnan aalto. Varakuningas [[Victor Hope Linlithgow|lordi Linlithgow]] syytti väkivaltaisuuksista Gandhia, joka aloitti vastalauseeksi paaston. Gandhi vapautettiin kahden vuoden vankeuden jälkeen toukokuussa 1944. Hänen vankila-aikanaan hänen sihteerinsä [[Mahadev Desai]] ja vaimonsa Kasturbai kuolivat. Tämä jäi Gandhin viimeiseksi vankeudeksi; hän oli viettänyt Intian vankiloissa yhteensä lähes kuusi vuotta ja Etelä-Afrikan vankiloissa lisäksi 249 päivää.<ref name="fischer-141">Fischer 1983, s. 141–145.</ref>
 
Vapauduttuaan Gandhi otti yhteyttä Intian muslimijohtajaan [[Muhammad Ali Jinnah]]iin ja ehdotti keskusteluja, mutta kirjeenvaihto ei tuottanut tulosta. Heinäkuussa 1945 Britannian uusi [[labour]]-hallitus ilmoitti pyrkivänsä Intian itsehallinnon pikaiseen toteuttamiseen. Jinnah vaati Intian jakamista hindulaiseksi ja islamilaiseksi, mitä Gandhi vastusti.<ref>Fischer 1983, s. 146–147.</ref>