Ero sivun ”Ludvig XV” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
p typo |
||
Rivi 17:
Ludvigin isoisä Le Grand Dauphin kuoli 11. huhtikuuta 1711. Kruununperimysjärjestyksessä seuraavana oli Ludvigin isä. Tästä ei kuitenkaan tullut koskaan kuningasta, koska hän ja hänen vaimosa kuolivat vähän yli puoli vuotta tämän jälkeen eräänlaiseen [[tuhkarokko]]on. Saman kohtalon koki myös Ludvigin vanhempi veli, Bretagnen herttua. Tapahtumaketjun seurauksena Ludvigista tuli vasta kaksivuotiaana [[Ludvig XIV (Ranska)|Ludvig XIV]]:n valtaistuimen perijä ''le [[Dauphin]]''. Myös Anjoun herttuan oli käydä rokon vuoksi hullusti, mutta hänen hoitajansa kielsi lääkäreiden suorittaman [[suoneniskentä|suoneniskennän]].{{lähde}}
Ludvigille määrättiin vuonna 1714 opettajaksi abbé Perot. Tämän tehtävänä oli opettaa oppilaansa lukemaan ja kirjoittamaan, sekä myös perehdyttää historian ja maantiedon perusteisiin. Kasvatus oli monipuolista ja tiukan uskonnollista. Nuoren kruununperijän kasvatusta valvoi [[Markiisitar de Maintenon]], kuningas Ludvig XIV:n rakastajatar.
Tammikuussa 1715 Ludvig osallistui ensimmäiseen julkiseen tilaisuuteensa, [[Persia]]n lähettilään valtuuskirjeen jättämiseen [[Versailles]]in linnassa. Kuningas Ludvig XIV kuoli 1. syyskuuta 1715 ja Anjoun herttuasta tuli viisivuotiaana kuningas Ludvig XV. Edesmenneen kuninkaan veljenpojasta [[Filip II (Orléans)|Orléansin herttuasta]] tuli sijaishallitsija.<ref name="EB">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.britannica.com/biography/Louis-XV | Nimeke = Louis XV
== Sijaishallitsijan kausi ==
Ludvig XV:n lapsuus jäi hyvin lyhyeksi, sillä vaikka valtakunnan asioita hoiti sijaishallitsija, niin kuninkaalla oli runsaasti virallisia velvollisuuksia, lähinnä kuitenkin läsnäololla hoidettavia. Heti 3. ja 4. syyskuuta Ludvig suoritti ensimmäiset kuninkaalliset tekonsa. Ensinnäkin hän osallistui edesmenneen kuninkaan kunniaksi järjestettyyn [[sielunmessu]]un Versaillesin kappelissa ja sen jälkeen hän vastaanotti pappissäädyn edustajat, jotka olivat kokoontuneet juhlistamaan uuden kuninkaan valtaannousua. Tämän jälkeen 12. syyskuuta hän osallistui ''lit de justice'' -oikeudenistuntoon, joka oli Ranskan monarkian kaikkein juhlallisimpia tapahtumia. Tämän jälkeen seurasivat Suuren neuvoston, Pariisin yliopiston ja [[Ranskan akatemia]]n tervehdyskäynnit, ja tietenkin myös kaikki ulkovaltojen lähettiläät, jotka esittivät osanottonsa ja samalla onnittelunsa uudelle kuninkaalle. Heti hallintansa alkuvaiheissa joutui nuori poika todella koviin ja kuria vaativiin tehtäviin.
Vanha, kuollut kuningas oli ollut epäluuloinen veljenpoikaansa [[Filip II (Orléans)|Orleansin Filipiä]] kohtaan. Testamentissaan Ludvig olikin määrännyt aviottoman poikansa Mainen herttuan Louisin sijaishallitsijaksi Ludvig XV:n alaikäisyyden ajaksi.{{lähde}} Heti kuninkaan kuolemaa seuranneena päivänä, 2. syyskuuta [[Pariisin parlamentti]] kokoontui päättämään sijaishallitsijasta. Orleansin Filip teki parlamentin kanssa sopimuksen, jossa hän palautti sille Ludvig XIV:n aikana menetetyn veto-oikeuden kuninkaan antamiin säädöksiin. Tämän seurauksena edesmenneen kuninkaan tahto sijaishallitsijasta tehtiin mitättömäksi. Näin parlamentti teki 41-vuotiaasta Orleansin herttuasta sijaishallitsijan.<ref name="EB"/><ref name="ORL"/> Symbolisena tekona sijaishallitsija siirsi hallituksen toiminnan Pariisiin ja Versaillesin hovi hajaantui.<ref name="VER">{{Verkkoviite | Osoite = http://en.chateauversailles.fr/discover/history#the-reign-of-louis%C2%A0xv1715---1774 | Nimeke = Reign of Louis XV
Vuonna 1717 seitsenvuotias kuningas oli saavuttanut "järjellisen iän" ja joutui eroon lapsuutensa kasvattajasta Ventadourin herttuattaresta, joka oli kasvattanut häntä yhdessä kahden suutarin lapsen ja nuoren [[irokeesi]]n kanssa, ja nyt Ludvig uskottiin isosetäpuolensa, Mainen herttuan hoiviin. Vastedes hänen kasvatuksensa uskottiin Villeroyn herttualle sekä kotiopettajana toimineelle Fréjusin piispalle [[André Hercule de Fleury|de Fleurylle]]. Nyt hänen opiskeluohjelmaansa sisältyi latinaa, matematiikkaa, [[kartografia]]a ja piirustusta, sekä astronomian perustiedot. Myös metsästyksen taidetta tuli hänen opiskella.
Orleansin Filip johti valtakunnan hallintoa Pariisin keskustassa olevasta palatsistaan. [[Palais-Royal]]esta. Nuori Ludvig XV siirrettiin asumaan [[Vincennesin linna]]n yhteen rakennettuun uuteen asuinosaan. Tämä linnoitus oli seitsemän kilometrin päässä Pariisista, keskellä Vincennesin metsää. Se katsottiin olevan ilmastoltaan huomattavasti Pariisia terveellisemmän nuorelle monarkille. Myöhemmin sijaishallinnon aikana hän kuitenkin muutti asumaan Pariisin keskustassa ja lähellä Palais-Royalea olevaan [[Tuileries'n palatsi|Tuileriesin palatsiin]].{{lähde}}
Kansainvälisessä politiikassa Orleansin Filip pyrki eristämään setänsä, Espanjan kuninkaan [[Filip V (Espanja)|Filip V]]:n mahdolliset pyrkimykset valtaan Ranskassa, jos nuorelle kuninkaalle kävisi huonosti.<ref name="ORL"/> Tämän eristyspolitiikan eräs looginen seuraus oli 1717 solmittu kolmoisliitto eli
Sijaishallitsija Filip kohtasi aatelistossa täydellisen puutteen hallitusasiain asiantuntijoista. Filip palasi takaisin Ludvig XIV:n aikana olleeseen kuninkaalliseen hallintoon, ja vuonna 1718 hän palautti valtiosihteerien eli ministerien virat. Läheisen uskottunsa kardinaali Duboisin hän nimitti pääministeriksi 1722.{{lähde}} Saadakseen valtion raha-asiat uudelleen erinomaiseen kuntoon pyrki hän kokeilemaan useita erilaisia talousmalleja, joista ehkä tunnetuin oli [[John Law (taloustieteilijä)|John Lawn’n]] kehittämä järjestelmä. Siitä syntyi [[Mississippin kupla|talouskupla]], joka päättyi [[konkurssi]]in ja raunioitti monen aateliston jäsenen talouden.<ref name="ORL"/>
Vuodesta 1721 lähtien suunniteltiin kuninkaan naittamista. Kuninkaan setä, [[Filip V (Espanja)|Espanjan Filip V]], tarjosi tytärtään, Espanjan infanta Maria Anne Victoirea, joka oli tuskin kolmen vuoden ikäinen. Ei Ludvigkaan ollut kuin yhdentoista ikäinen. Sijaishallitsija hyväksyi ehdotuksen ja 2. tammikuuta 1722 tuleva aviopari tapasi [[Bidassoa]]ssa, lähellä Espanjan rajaa, paikassa, jossa myös Ludvig XIV ja hänen myöhempi puolisonsa [[Marie-Thérèse (Ranskan kuningatar)|Marie-Thérèse]] olivat tavanneet vuonna 1660. Tästä lähtien "lapsikuningattareksi" kutsuttu morsian asettui asumaan Versaillesin linnaan.
Kesäkuussa 1722 nuori kuningas ja hovi palasivat Versaillesiin, missä se pysyi hänen hallituskautensa loppuun saakka. Saman vuoden 1722 elokuussa Ludvig XV [[konfirmaatio|konfirmoitiin]]. Näihin aikoihin Velleroyin herttua erotettiin tehtävästään ja kuninkaan kasvatus uskottiin Charos'in herttuan vastuulle. Hänen tehtävänään oli eritoten johdattaa kuningas finanssien ja sotilaallisen strategian hallitsemiseen.
Rivi 44:
Saatuaan näin valtakunnan hallinnon järjestettyä ja muiden hoitoon saattoi nuori kuningas omistautua sukunsa keskeiselle harrastukselle, [[metsästys|metsästykselle]], joka oli mitä parhainta ajanvietettä. Esimerkiksi 3. marraskuuta 1724, [[Pyhä Hubertus|Pyhän Hubertuksen]] päivänä, kokoontui kuninkaan metsästysseurue, jossa oli satoja torvensoittajia, yli 900 koiraa ja tuhat hevosta.
Koska kuningas oli tullut täysi-ikäiseksi ja oikeutetuksi itsenäiseen päätöksentekoon, myös kysymys avioliitosta ja tulevasta kruununperijästä tuli ajankohtaiseksi. Espanjan "lapsikuningatar" oli vasta
Melko pian vuonna 1726 kuningas oli päättänyt päästä eroon serkustaan Bourbonin herttuasta, joka oli äärimmäisen epäsuosittu henkilö. Samalla myös de Fleury poistui hovista. Kuitenkin hänet pian kutsuttiin takaisin. Joka tapauksessa muutama päivä de Fleuryn paluun jälkeen kuningas karkotti Bourbonin herttuan tämän tiluksille [[Chantilly]]n linnaan, lähelle Pariisia. Tämän päätöksenteon jälkeen 16. kesäkuuta 1726 kuningas ilmoitti neuvostossaan selkeästi päätöksensä hallita vastedes yksin. Bourbonin herttuan pääministerikautta hallitsivat mm. [[protestantti]]en vainoaminen 1726, useat rahan arvon muuttamiset, uusien verojen kehittäminen sekä viljan kohonneet hinnat. Kaikki nämä olivat omiaan luomaan maahan taloudellista levottomuutta. Lisäksi herttua oli valmistellut sotaa Espanjaa ja Itävaltaa vastaan.
Rivi 69:
Ranskan diplomatia toimi tehokkaana välittäjänä Itävallan ja [[Ottomaanien valtakunta|Ottomaanien keisarikunnan]] (Turkin) välillä ja sai aikaan Belgradin rauhan syyskuussa 1739. Rauha oli selvästi edullisempi Turkille kuin Itävallalle. Näin Ranska toteutti pitkäaikaista ulkopolitiikkaansa, jossa Itävallan heikentäminen oli keskeisellä sijalla. Ulkopolitiikan suurena tuloksena oli, että 1740-luvulla Ranskan suurvaltamahti vastasi kaupankäynnistä koko Lähi-idässä. Näin oli Ludvig XV:n arvostus korkealla kaikkialla Euroopassa ja tietenkin myös kotimaassa.
Kun Itävallan keisari Kaarle VI kuoli vuonna 1740, niin hänen tyttärensä Maria Teresian nousu valtaistuimelle aloitti Euroopassa ns. [[Itävallan perimyssota|Itävallan perimyssodan]]. Vanhalla kardinaali de Fleuryllä ei ollut enää kylliksi voimia vastustaa sotaan osallistumista, niin kuningas otti voimakkaasti kantaa anti-itävaltalaisen ryhmittymän puolesta. Ludvig meni mukaan sotaan 1741 liittoutumalla [[Preussi]]n kanssa. Sota päättyi 1748, ja merkittävin seuraus oli [[Sleesia]]n jääminen Preussin haltuun. Itävallan hallitsija Maria Teresia yritti saada Sleesian takaisin ja keräsi liittolaisiksiin mm. Venäjän, Ruotsin ja Ranskan. [[Seitsenvuotinen sota|Seitsenvuotisesta sodasta]] (1756–63) Preussi selvisi kuitenkin voittajana ja varsinkin Ranskan armeija kärsi useita nöyryyttäviä tappiota, kuten [[Rossbachin taistelu|Rossbachin]] (5.11.1757) ja [[Krefeldin taistelu|Krefeldin]] (23.6.1758) taisteluissa. Samaan aikaan Ranska soti Preussin ainoaa liittolaista [[Englanti]]a vastaan mm. [[Pohjois-Amerikka|Pohjois-Amerikassa]] ja [[Intia]]ssa ja menetti tässä [[suuri siirtomaasota|suuressa siirtomaasodassa]] siirtomaitaan Englannille. Ranska oli palaamassa Ludvig XIV:n ajan jatkuvaan sodassa olemisen aikakauteen.
Ikääntynyt pääministeri de Fleury ei nähnyt enää sotien päättymistä, sillä hän kuoli tammikuussa 1743. Nyt kuningas päätti seurata edeltäjänä esimerkkiä ja ilmoitti hallitsevansa vastedes ilman pääministeriä.<ref name="EB"/> Tästä voidaan katso hänen täysin henkilökohtaisen hallitsemisensa alkaneen.
== Yksinvaltiuden aika ==
Kuningas
Ludvig XV sooloili ulkopolitiikassa lähettämällä eri maihin omia salaisia lähettiläitään, jotka toisinaan neuvottelivat erilaisista ratkaisuista ja liittoumista kuin virallinen Ranska. Epäonniset liitot johtivat Amerikassa ja Intiassa olleiden siirtomaa-alueiden menetykseen Britannialle, ja
== Aikakauden loppu ==
Rivi 86:
== Jälkeläiset ==
[[Maria Leszczyńska]]n kanssa Ludvig XV:llä oli kymmenen lasta, joista kolme kuoli hyvin varhaisessa lapsuudessa: Kaksoset Élisabeth ja Henriette (1727), Louise (1728), [[dauphin]] Louis-Ferdinand (1729), Philippe, Anjoun herttua (1730), Adélaïde (1732), Victoire (1733), Sophie (1734), Thérèse (1736) ja Louise (1737). Kardinaali Fleuryn neuvosta muut prinsessat paitsi kaksoset ja Adélaïde viettivät lapsuutensa poissa Versaillesista, Fontevraudin luostarissa. Seitsemän lapsista eli aikuisikään asti.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://heritage.bnf.fr/france-pologne/fr/marie-leszczynska-art | Nimeke = Marie Leszczynska (1703-1768) | Tekijä = Urszula Król | Ajankohta = | Julkaisu =
Tämän lisäksi Ludvig XV:llä oli runsaasti avioliiton ulkopuolisia suhteita, [[Ludvig XV:n rakastajattaret|rakastajattaria]], ja heillä enemmän tai vähemmän tunnustettuja jälkeläisiä.
| |||