Ero sivun ”Ludvig XV” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 19:
Ludvigille määrättiin vuonna 1714 opettajaksi abbé Perot. Tämän tehtävänä oli opettaa oppilaansa lukemaan ja kirjoittamaan, sekä myös perehdyttää historian ja maantiedon perusteisiin. Kasvatus oli monipuolista ja tiukan uskonnollista. Nuoren kruununperijän kasvatusta valvoi [[Markiisitar de Maintenon]], kuningas Ludvig XIV:n rakastajatar.
 
Tammikuussa 1715 Ludvig osallistui ensimmäiseen julkiseen tilaisuuteensa, [[Persia]]n lähettilään valtuuskirjeen jättämiseen [[Versailles]]in linnassa. Kuningas Ludvig XIV kuoli 1. syyskuuta 1715 ja Anjoun herttuasta tuli viisivuotiaana kuningas Ludvig XV. Edesmenneen kuninkaan veljenpojasta [[Filip II (Orléans)|Orléansin herttuasta]] tuli sijaishallitsija.<ref name="EB">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.britannica.com/biography/Louis-XV | Nimeke = Louis XV| Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisu = Encyclopaedia Britannica | Viitattu = 14.4.2018 }}</ref>
 
== Sijaishallitsijan kausi ==
Ludvig XV:n lapsuus jäi hyvin lyhyeksi, sillä vaikka valtakunnan asioita hoiti sijaishallitsija, niin kuninkaalla oli runsaasti virallisia velvollisuuksia, lähinnä kuitenkin läsnäololla hoidettavia. Heti 3. ja 4. syyskuuta Ludvig suoritti ensimmäiset kuninkaalliset tekonsa. Ensinnäkin hän osallistui edesmenneen kuninkaan kunniaksi järjestettyyn [[sielunmessu]]un Versaillesin kappelissa ja sen jälkeen hän vastaanotti pappissäädyn edustajat, jotka olivat kokoontuneet juhlistamaan uuden kuninkaan valtaannousua. Tämän jälkeen 12. syyskuuta hän osallistui ''lit de justice'' -oikeudenistuntoon, joka oli Ranskan monarkian kaikkein juhlallisimpia tapahtumia. Tämän jälkeen seurasivat Suuren neuvoston, Pariisin yliopiston ja [[Ranskan akatemia]]n tervehdyskäynnit, ja tietenkin myös kaikki ulkovaltojen lähettiläät, jotka esittivät osanottonsa ja samalla onnittelunsa uudelle kuninkaalle. Heti hallintansa alkuvaiheissa joutui nuori poika todella koviin ja kuria vaativiin tehtäviin.
 
Vanha, kuollut kuningas oli ollut epäluuloinen veljenpoikaansa [[Filip II (Orléans)|Orleansin Filipiä]] kohtaan. Testamentissaan Ludvig olikin määrännyt aviottoman poikansa Mainen herttuan Louisin sijaishallitsijaksi Ludvig XV:n alaikäisyyden ajaksi.{{lähde}} Heti kuninkaan kuolemaa seuranneena päivänä, 2. syyskuuta [[Pariisin parlamentti]] kokoontui päättämään sijaishallitsijasta. Orleansin Filip teki parlamentin kanssa sopimuksen, jossa hän palautti sille Ludvig XIV:n aikana menetetyn veto-oikeuden kuninkaan antamiin säädöksiin. Tämän seurauksena edesmenneen kuninkaan tahto sijaishallitsijasta tehtiin mitättömäksi. Näin parlamentti teki 41-vuotiaasta Orleansin herttuasta sijaishallitsijan.<ref name="EB"/><ref name="ORL"/> Symbolisena tekona sijaishallitsija siirsi hallituksen toiminnan Pariisiin ja Versaillesin hovi hajaantui.<ref name="VER">{{Verkkoviite | Osoite = http://en.chateauversailles.fr/discover/history#the-reign-of-louis%C2%A0xv1715---1774 | Nimeke = Reign of Louis XV | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisu = Chateau of Versailles | Viitattu = 14.4.2018 }}</ref>
 
Vuonna 1717 seitsenvuotias kuningas oli saavuttanut "järjellisen iän" ja joutui eroon lapsuutensa kasvattajasta Ventadourin herttuattaresta, joka oli kasvattanut häntä yhdessä kahden suutarin lapsen ja nuoren [[irokeesi]]n kanssa, ja nyt Ludvig uskottiin isosetäpuolensa, Mainen herttuan hoiviin. Vastedes hänen kasvatuksensa uskottiin Villeroyn herttualle sekä kotiopettajana toimineelle Fréjusin piispalle [[André Hercule de Fleury|de Fleurylle]]. Nyt hänen opiskeluohjelmaansa sisältyi latinaa, matematiikkaa, [[kartografia]]a ja piirustusta, sekä astronomian perustiedot. Myös metsästyksen taidetta tuli hänen opiskella.
 
Orleansin Filip johti valtakunnan hallintoa Pariisin keskustassa olevasta palatsistaan. [[Palais-Royal]]esta. Nuori Ludvig XV siirrettiin asumaan [[Vincennesin linna]]n yhteen rakennettuun uuteen asuinosaan. Tämä linnoitus oli seitsemän kilometrin päässä Pariisista, keskellä Vincennesin metsää. Se katsottiin olevan ilmastoltaan huomattavasti Pariisia terveellisemmän nuorelle monarkille. Myöhemmin sijaishallinnon aikana hän kuitenkin muutti asumaan Pariisin keskustassa ja lähellä Palais-Royalea olevaan [[Tuileries'n palatsi|Tuileriesin palatsiin]].{{lähde}} Sijaishallinnon aikana Orleansin Filip, tukea itselleen hakiessaan, suosi voimakkaasti [[aateli]]stoa, joka Ludvig XIV:n aikana oli eristetty kauaksi vallankäytön keskipisteestä. Hän perusti 15. syyskuuta nk. [[polysynodia]]n, joka mahdollisti aateliston osallistumisen vallankäyttöön. Järjestelmä osottautui niin tehottomaksi, että se purettiin 1718.<ref name="ORL">{{lähdeVerkkoviite | Osoite = https://www.britannica.com/biography/Philippe-II-duc-dOrleans | Nimeke = Philippe II, duc d'Orléans | Julkaisu = Encyclopaedia Britannica | Viitattu = 14.4.2018 }} </ref>
 
Kansainvälisessä politiikassa Orleansin Filip pyrki eristämään setänsä, Espanjan kuninkaan [[Filip V (Espanja)|Filip V]]:n mahdolliset pyrkimykset valtaan Ranskassa, jos nuorelle kuninkaalle kävisi huonosti.<ref name="ORL"/> Tämän eristyspolitiikan eräs looginen seuraus oli 1717 solmittu kolmoisliitto eli ns. [[trippeliallianssi]], jossa Ranska, Iso-Britannia ja Alankomaat halusivat estää Espanjan laajentumispyrkimykset Euroopassa. Liittoon liittyi seuraavana vuonna vielä neljäskin jäsen, kun [[Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta|Pyhän roomalaisen keisari­kunnan]] hallitsija [[Kaarle VI (keisari)|Kaarle VI]] liittyi siihen.
 
Sijaishallitsija Filip kohtasi aatelistossa täydellisen puutteen hallitusasiain asiantuntijoista. Filip palasi takaisin Ludvig XIV:n aikana olleeseen kuninkaalliseen hallintoon, ja vuonna 1718 hän palautti valtiosihteerien eli ministerien virat. Läheisen uskottunsa kardinaali Duboisin hän nimitti pääministeriksi 1722.{{lähde}} Ja saadakseenSaadakseen valtion raha-asiat uudelleen erinomaiseen kuntoon pyrki hän kokeilemaan useita erilaisia talousmalleja, joista ehkä tunnetuin oli [[John Law (taloustieteilijä)|John Lawn’n]] kehittämä järjestelmä. Siitä syntyi [[Mississippin kupla|talouskupla]], joka päättyi [[konkurssi]]in ja raunioitti monen aateliston jäsenen talouden.<ref name="ORL"/>
 
Vuodesta 1721 lähtien suunniteltiin kuninkaan naittamista. Kuninkaan setä, [[Filip V (Espanja)|Espanjan Filip V]], tarjosi tytärtään, Espanjan infanta Maria Anne Victoirea, joka oli tuskin kolmen vuoden ikäinen. Ei Ludvigkaan ollut kuin yhdentoista ikäinen. Sijaishallitsija hyväksyi ehdotuksen ja 2. tammikuuta 1722 tuleva aviopari tapasi [[Bidassoa]]ssa, lähellä Espanjan rajaa, paikassa, jossa myös Ludvig XIV ja hänen myöhempi puolisonsa [[Marie-Thérèse (Ranskan kuningatar)|Marie-Thérèse]] olivat tavanneet vuonna 1660. Tästä lähtien "lapsikuningattareksi" kutsuttu morsian asettui asumaan Versaillesin linnaan.