Ero sivun ”Veto-oikeus” versioiden välillä

25 merkkiä lisätty ,  3 vuotta sitten
Palautetaan versioon ilman kotikutoisia ääntämisohjeita ja korostetaan ääntämistä siellä, mihin se on jo kirjoitettu, siirtämällä ääntäminen erillisen otsikkonsa alle johdannon jälkeen.
(Kielioppia korjattu)
Merkkaukset: Mobiilimuokkaus  mobiilisovelluksesta 
(Palautetaan versioon ilman kotikutoisia ääntämisohjeita ja korostetaan ääntämistä siellä, mihin se on jo kirjoitettu, siirtämällä ääntäminen erillisen otsikkonsa alle johdannon jälkeen.)
{{Tämä artikkeli|käsittelee kieltoa estää päätöksen syntyminen tai voimaantulo. Sanan ”veto” muista merkityksistä kerrotaan [[veto|täsmennyssivulla]].}}
 
'''Veto-oikeus''' ({{K-la|veto}}, 'minä kiellän', laus. veetto) on kielto tai tahdonilmaus, jolla valtionpäämies, muu valtioelin tai yhteisö taikka yksityinen toimija estää jonkin [[päätöksenteko|päätöksen]] syntymisen tai voimaantulon.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Aukio, Annukka (toim.) | Nimeke = Uusi sivistyssanakirja | Vuosi = 1983 | Luku = | Sivu = | Selite = 3. painos | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Otava | Tunniste = ISBN 951-1-06121-6 | Viitattu = 19.4.2012 | Kieli = }}</ref> Termi on peräisin [[Rooman valtakunta|Rooman valtakunnasta]], jossa [[kansantribuuni]]lla oli veto-oikeus [[Rooman senaatti|senaatin]] päätöksiin. Hänen tarvitsi vain sanoa ”veto” saadakseen päätöksen kumotuksi.
 
== Sanan ääntäminen ja taivutus ==
 
Klassisessa latinassa sana äännetään ['veto:], mutta nykyaikaisten eurooppalaisten kielten vaikutuksesta se suomessa äännetään usein [ve:to] tai jopa [ve:tto]. ''Veto'' taipuu [[astevaihtelu]]ttomana eli sen [[genetiivi]] on vahva-asteinen: ''veto'' : ''veton''.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = | Nimeke = Kielitoimiston sanakirja | Vuosi = 2004 | Kappale = | Sivu = | Selite = Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy | Tunniste = ISBN 952-5446-11-5 | www = http://www.kielikone.fi | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 25.5.2008 | Kieli = }}.</ref>
 
== Yleisesti ==
 
[[Sejm|Puolan valtiopäivillä]] vuosina 1652–1791 päätöksenteko edellytti, että valtiopäivämiesten oli oltava asiasta yksimielisiä. Jokaisella heistä oli siis mahdollisuus estää päätöksen voimaantulo. Tämä järjestelmä tunnetaan nimellä [[liberum veto]].
 
Klassisessa latinassa sana äännetään ['veto:], mutta nykyaikaisten eurooppalaisten kielten vaikutuksesta se suomessa äännetään usein [ve:to] tai jopa [ve:tto]. ''Veto'' taipuu [[astevaihtelu]]ttomana eli sen [[genetiivi]] on vahva-asteinen: ''veto'' : ''veton''.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = | Nimeke = Kielitoimiston sanakirja | Vuosi = 2004 | Kappale = | Sivu = | Selite = Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy | Tunniste = ISBN 952-5446-11-5 | www = http://www.kielikone.fi | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 25.5.2008 | Kieli = }}.</ref>
 
=== Suomessa ===