Versio 2. huhtikuuta 2018 kello 20.50 muokkaa Tinkkabaudit (keskustelu \| muokkaukset) 15 muokkausta Kielioppia korjattu Merkkaukset: Mobiilimuokkaus mobiilisovelluksesta ← Vanhempi muutos		Versio 3. huhtikuuta 2018 kello 11.44 muokkaa kumoa Pxos (keskustelu \| muokkaukset) sisällönvakauttajat, palauttajat 62 902 muokkausta Palautetaan versioon ilman kotikutoisia ääntämisohjeita ja korostetaan ääntämistä siellä, mihin se on jo kirjoitettu, siirtämällä ääntäminen erillisen otsikkonsa alle johdannon jälkeen. Uudempi muutos →
Rivi 1: {{Tämä artikkeli\|käsittelee kieltoa estää päätöksen syntyminen tai voimaantulo. Sanan ”veto” muista merkityksistä kerrotaan [[veto\|täsmennyssivulla]].}} '''Veto-oikeus''' ({{K-la\|veto}}, 'minä kiellän'~~, laus. veetto~~) on kielto tai tahdonilmaus, jolla valtionpäämies, muu valtioelin tai yhteisö taikka yksityinen toimija estää jonkin [[päätöksenteko\|päätöksen]] syntymisen tai voimaantulon.<ref>{{Kirjaviite \| Tekijä = Aukio, Annukka (toim.) \| Nimeke = Uusi sivistyssanakirja \| Vuosi = 1983 \| Luku = \| Sivu = \| Selite = 3. painos \| Julkaisupaikka = Helsinki \| Julkaisija = Otava \| Tunniste = ISBN 951-1-06121-6 \| Viitattu = 19.4.2012 \| Kieli = }}</ref> Termi on peräisin [[Rooman valtakunta\|Rooman valtakunnasta]], jossa [[kansantribuuni]]lla oli veto-oikeus [[Rooman senaatti\|senaatin]] päätöksiin. Hänen tarvitsi vain sanoa ”veto” saadakseen päätöksen kumotuksi. == Sanan ääntäminen ja taivutus == Klassisessa latinassa sana äännetään ['veto:], mutta nykyaikaisten eurooppalaisten kielten vaikutuksesta se suomessa äännetään usein [ve:to] tai jopa [ve:tto]. ''Veto'' taipuu [[astevaihtelu]]ttomana eli sen [[genetiivi]] on vahva-asteinen: ''veto'' : ''veton''.<ref>{{Kirjaviite \| Tekijä = \| Nimeke = Kielitoimiston sanakirja \| Vuosi = 2004 \| Kappale = \| Sivu = \| Selite = Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132 \| Julkaisupaikka = Helsinki \| Julkaisija = Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy \| Tunniste = ISBN 952-5446-11-5 \| www = http://www.kielikone.fi \| www-teksti = \| Tiedostomuoto = \| Viitattu = 25.5.2008 \| Kieli = }}.</ref>▼ == Yleisesti == Rivi 8 ⟶ 12: [[Sejm\|Puolan valtiopäivillä]] vuosina 1652–1791 päätöksenteko edellytti, että valtiopäivämiesten oli oltava asiasta yksimielisiä. Jokaisella heistä oli siis mahdollisuus estää päätöksen voimaantulo. Tämä järjestelmä tunnetaan nimellä [[liberum veto]]. ▲Klassisessa latinassa sana äännetään ['veto:], mutta nykyaikaisten eurooppalaisten kielten vaikutuksesta se suomessa äännetään usein [ve:to] tai jopa [ve:tto]. ''Veto'' taipuu [[astevaihtelu]]ttomana eli sen [[genetiivi]] on vahva-asteinen: ''veto'' : ''veton''.<ref>{{Kirjaviite \| Tekijä = \| Nimeke = Kielitoimiston sanakirja \| Vuosi = 2004 \| Kappale = \| Sivu = \| Selite = Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132 \| Julkaisupaikka = Helsinki \| Julkaisija = Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy \| Tunniste = ISBN 952-5446-11-5 \| www = http://www.kielikone.fi \| www-teksti = \| Tiedostomuoto = \| Viitattu = 25.5.2008 \| Kieli = }}.</ref> === Suomessa ===

Ero sivun ”Veto-oikeus” versioiden välillä