Ero sivun ”Skeema (ortodoksiset luostarit)” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p kh
Oluttynnyri (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 22:
Myös vanhan Laatokan Valamon viimeinen rippi-isä, [[Smolenskin skiitta|Smolenskin skiitassa]] asunut skeemapappismunkki isä Jefrem ehti tulla hyvin tunnetuksi ja rakastetuksi, joskin hänen olonsa uudessa kodissa Heinävedellä ei ehtinyt tulla pitkäksikään; hän kuoli jo vuonna 1947. <ref> http://www.valamo.fi/index.php?module=pagemaster&PAGE_user_op=view_page&PAGE_id=289&MMN_position=353:341:342:349</ref>
 
ToistaiseksiPitkän aikaa Suomen viimeinen suuren skeeman luostarilainen oli [[Lintulan luostari]]n [[Nunna#Nunna_ortodoksisessa_kirkossa|skeemanunna]], äiti Serafima, joka kuoli 5. kesäkuuta 1986; Joensuun piispa Arseni vihki 15. maaliskuuta 2018 ensi kerran suomenkielisellä toimituksella suureen skeemaan äiti Taisian joka sai uuden nimen äiti Melania <ref>https://ort.fi/uutishuone/2018-03-15/suureen-skeemaan-vihkiminen-lintulan-luostarissa</ref>
 
Kreikassa ja Venäjällä skeema ymmärretään eri tavoin. Nykyisin [[Kreikka|Kreikassa]] monessa luostarissa vihitään viitankantajat suoraan suureen skeemaan, koska jako suureen ja pieneen skeeman on myöhäissyntyinen. Kreikan skeemanunnat/ munkit ovat siis aivan samalla tavalla mukana luostarin elämässä ja kuuliaisuustehtävissä kuin ennenkin, kun taas slaavilaisessa tai ainakin venäläisessä traditiossa on kyse vetäytymisestä yksinäiseen elämään joko omaan keljaan tai erakkomajaan. Heillä ei liioin ole ”pääkallovaatteita”, vain itse skeemakuvio on suurempi kuin pienen skeeman munkeilla tai nunnilla (siellä missä heitä vielä vihitään).