Ero sivun ”V. A. Koskenniemi” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
linkkejä Merkkaukset: Visuaalinen muokkaus Mobiilimuokkaus mobiilisivustosta |
linkkejä Merkkaukset: Visuaalinen muokkaus Mobiilimuokkaus mobiilisivustosta |
||
Rivi 21:
'''Veikko Antero Koskenniemi''', vuoteen 1906 '''Forsnäs''' ([[8. heinäkuuta]] [[1885]] [[Oulu]] – [[4. elokuuta]] [[1962]] [[Turku]]) oli suomalainen runoilija, sanomalehtitoimittaja, [[Kirjallisuustiede|kirjallisuustieteen]] professori ja [[akateemikko]]. Hän oli 1920–30-lukujen suosituin suomalainen runoilija joka tunnettiin [[patriotismi|isänmaallisen]] runotuotantonsa ja [[oikeisto]]laisen poliittisen vakaumuksensa ansiosta lempinimellä "valkoisen Suomen hovirunoilija". Hänen tunnetuimmat teoksensa ovat suositut isänmaalliset laulut ''[[Finlandia (sävelruno)|Finlandia]]'' ja ''[[Lippulaulu]]''.
Koskenniemi teki voimakkaan läpimurron runoilijana esikoiskokoelmallaan ''Runoja'' (1906), kaikkiaan hänen tuotantonsa käsittää kymmenen runokokoelmaa. Hänen runouttaan leimaavat toisaalta eurooppalainen kulttuuriperintö, etenkin 1800-luvun [[Romanttinen kirjallisuus|romanttinen]] [[lyriikka]] ja [[Antiikin mytologia|antiikin]] [[mytologia]], toisaalta kansalliset ja isänmaalliset aiheet. Koskenniemen runous oli perinteistä, [[Runomitta|mittaan]] ja [[Loppusointu|loppusointuun]] nojaavaa, eikä hän koskaan täysin hyväksynyt modernia, vapaamittaista ja loppusoinnutonta lyriikkaa. Runotuotantonsa ohessa hän loi uraa johtavana kulttuurikriitikkona useissa lehdissä, pisimpään sanomalehti ''[[Uusi Suomi|Uudessa Suomessa]]'' ja päätoimittamissaan aikakauslehdissä ''[[Valvoja]]ssa'' ja ''[[Aika|Ajassa]]''. Koskenniemi kutsuttiin [[1921]] vastaperustetun [[Turun yliopisto]]n kirjallisuustieteen professoriksi, ja hän vaikutti pitkään myös saman yliopiston rehtorina. Kirjallisuustieteilijänä hän keskittyi suurena esikuvanaan pitämänsä [[Goethe]]n tuotannon tutkimiseen ja suomentamiseen.
[[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] jälkeen Koskenniemi joutui voimakkaan kritiikin kohteeksi. Häntä arvostelivat sekä poliittinen vasemmisto, joka karsasti hänen oikeistolaisuuttaan ja sodan aikaisia saksalaissympatioitaan, että modernistinen kirjailijapolvi, jolle hän oli vanhentuneiden tyyli-ihanteiden henkilöitymä. Kritiikistä huolimatta Koskenniemi sai nimityksen [[akateemikko|akateemikoksi]] [[1948]] ja säilytti vaikutusvaltaisen aseman suomalaisessa kulttuurielämässä kuolemaansa asti.
| |||