Ero sivun ”Örinälaulu” versioiden välillä

{{Tämä artikkeli| kertoo laulutyylistä, [[Murinamurina (suku)|Murinamurina]] on myös lepakkosuku.}}

[[Kuva:Alissa White Gluz - Live @ NOVA ROCK 2014.jpg|thumb|450px|[[Arch Enemy]]n [[Alissa White-Gluz]] on yksi harvoista murisevistaörisevistä naislaulajista.]]

'''MurinalauluÖrinälaulu''', '''kuolonkorina''', '''murina''', '''örinä''' tai '''karjunta''' ({{k-en|death growl}}) on äärimmäinen ja aggressiivinen [[laulu]]tyyli, jossa pyritään usein tuottamaan mahdollisimman epäinhimillistä ja monesti hirviömäistä lauluääntä hyödyntämällä voimakkaasti [[pallea]]lihasta ja säröttämällä [[kurkunpää]]n avulla ääntä rasittamatta kuitenkaan [[äänihuulet|äänihuulia]]. [[Englannin kieli|Englanninkielisissä]] maissa murinalaulustaörinästä käytetään myös humoristisesti nimitystä "Cookie Monster vocals"<ref>[http://opinionjournal.com/la/?id=110007902 Jim Fusilli, Thats Good Enough for Me - Cookie Monsters of Death Metal Music, Opinion Journal] {{en}}. Luettu 9. maaliskuuta 2007.</ref>, joka viittaa [[Seesamtie]]-lastensarjan erikoisesti ääntelevään nukkehahmoon, [[Keksimonsteri]]in.

==MurinalaulunÖrinälaulun tekniikka==

[[Tiedosto:Respiratory system.svg|thumb|250px|left|[[Pallea]]lla (diafragma) on tärkeä murinalaulussaörinälaulussa: sen käyttö tuo murinaanörinäan voimaa ja osin suojaa äänihuulia rasitukselta. Jotkut artistit käyttävät murinatekniikassaanörinätekniikassaan ainoastaan palleaa.]]

Murinalaulunörinälaulun tunnusomaisen rouhea ulosanti vaatii lähes välttämättä [[murrosikä|murrosiän]] [[äänenmurros|äänenmurroksen]] ohittamista. Siten keskimäärin alle 16-vuotiaita, joilla [[kurkunpää]] ei ole vielä kehittynyt, sitä ei suositella harjoittamaan: väärin tehtynä murinalauluörinälaulu voi pahimmillaan aiheuttaa pitkäaikaisia vaurioita [[äänihuulet|äänihuuliin]]<ref> [http://www.wikihow.com/Do-Harsh-Death-Metal-Vocals Learn to Do Harsh Death Metal Vocals, Wikihow] {{en}}. Luettu 9.3.2007.</ref>.

Murinalauluörinälaulu lähtee [[pallea]]lihaksen supistuksesta ja muotoutuu kurkunpäässä. Ilman pallealihaksen käyttöä murinaörinä rasittaa äänihuulia. Varsinaista ääntä hallitaan suun muodoilla ja säätelemällä äänen muotoutumisaluetta kurkunpään etuosasta (jossa yleensä muodostuu matalammat murinatörinät) kurkunpään takaosaan (josta vuorostaan korkea kirkuna). Kuten muutkin laulutyylit, murinalaulukinörinälaulukin edellyttää pitkäjännitteistä harjoittelua: kurkunpää ja äänihuulet tottuvat rasitukseen vasta vähitellen. Murinatyyliinörinätyyliin erikoistuneen lauluopettajan [[Melissa Cross]]in mukaan tyypillisiä aloittelevien murinalaulajienörinälaulajien virheitä ovatkin muun muassa itselleen liian korkeiden tai matalien äänialojen varomaton käyttö, pelkkä äänihuulien käyttö murinanörinän muodostamisessa ja varomaton äänenvoimakkuuden säätely. Murinalauluörinälaulu tulee aloittaa varovasti ja kehittää asteittain<ref>[http://www.melissacross.com/vocal_lessons.php? Melissa Cross, Vocal Solutions, MelissaCross.Com] {{en}}. Luettu 9.3.2007</ref>. Ammattimaiset murinalaulajatörinälaulajat ovat opetelleet säätelemään murinaäänissäörinääänissä tasapainoisesti hengitystiheyden, kurkunpään ja suun kosteuden sekä äänen raspin yhteisvaikutusta.

Toisin kuin yleensä luullaan, murinaääntäörinäääntä ei pysty "syntetisoimaan" minkäänlaisten efektien avulla. Efektit kuten kaiku ja hidastus saattavat saada murinanörinän kuulostamaan täyteläisemmältä niin kuin muut laulutyylit, mutta [[melodia|melodista]] laulua ei pysty muuttamaan murinaksiörinäksi. Lauluopettajat esittelevät opetuksessa usein erilaisia tekniikoita, mutta pitkäaikainen käyttö kuluttaa lopulta äänen, siten tekniikat on tarkoitettu "vähemmän vahingoittaviksi", "vaaratonta murinaaörinäa" vastoin.{{Selvennä}} Alankomaalainen [[Nijmegen]]issä sijaitseva St Radboudin lääketieteellinen keskusyliopisto kertoi kesäkuussa 2007 [[Nederlands Dagblad]] -lehdelle, että murinatyylinörinätyylin paikallisen kasvavan suosion takia yliopisto hoiti potilaita, joilla oli äänihuulissa [[turvotus]]ta ja polyyppeja.<ref>[http://www.nd.nl/Document.aspx?document=nd_artikel&id=95336 "Grunten" sloopt de stem] ''(Murinaörinä tuhoaa ihmisäänen)'', Nederlands Dagblad, 29. 2007 (Hollanti){{deadlink}}</ref>. Useissa oikein tehdyissä murinoissaörinöissä käytetään äänihuulien yläpuolella sijaitsevia limakalvoja tai pelkästään pallealihasta.

[[Kuva:Alice Cooper 2006.jpg|thumb|250px|[[Alice Cooper]]in rockärjyntä on voinut innoittaa monia myöhempiä murinalaulajiaörinälaulajia.]]

Niin kutsuttujen hirviömäisten murinaääntenörinä-äänten käyttö uhkaavan vaikutuksen aikaansaamiseksi voidaan johtaa vuoteen [[1956]], jolloin [[Screamin' Jay Hawkins]]in kappale "I Put a Spell on You" ilmestyi. Humoristisesta tarkoituksestaan huolimatta [[The Who]]n kappale "Boris the Spider" ([[1966]]) sisältää myös syviä, korisevia kurkkuäänimurinoitakurkkuääniörinöitä, jotka muistuttavat osin nykypäivän death metal -laulajien tyyliä. Varhain [[1970]]-luvulla kappaleet kuten [[Black Sabbath]]in "Iron Man" ja [[Pink Floyd]]in "One of These Days" sisältävät molemmat lyhyitä, matalasti muristujaöristyjä, joskin studiossa käsiteltyjä, ääniä taustallaan. [[Mike Oldfield]]in kappale "Piltdown Man/Caveman" albumilta ''[[Tubular Bells]]'' on hyvin samantyylinen. Yksi mahdollinen vaikuttaja ja innoittaja nykyiseen murinalauluunörinälauluun saattaa olla myös [[glam rock|glam]]- ja [[shock rock]] -artisti [[Alice Cooper]], joka 1970-luvun alussa käytti satunnaisesti kappaleissaan rankkaa ärjyntää. Esimerkkejä ovat ''[[Love It to Death]]'' -albumin kappaleen "Ballad of Dwight Fry" lyhyt väliosa ja ''[[Killer (albumi)|Killer]]''-albumin "You Drive Me Nervous" -kappaleen kertosäe. Myöhemmin tätä dramaattista rockärjyntätyyliä esiintyi monissa alkuvaiheen [[punk rock|punk]]yhtyeillä, kuten [[Sex Pistols]]illa. Koska [[thrash metal]] otti voimakkaasti vaikutteita [[punk|punk rock]]ista, tätä lajia voi ehkä pitää vaikuttajana.

Murinalaulunörinälaulun esiintulo sellaisena kuin sitä nykyisin käytetään, tapahtui suunnilleen samanaikaisesti death metalin ensiaskeleiden kanssa. Siksi on vaikea sanoa, kuka tekniikan on alun perin luonut. Eri laulajat todennäköisesti kehittivät tyyliä ajan kuluessa. [[Death]]issa ja sitä edeltäneessä yhtyeessä Mantasissa toimineet laulajat, alkuaan Kam Lee ja myöhemmin [[Chuck Schuldiner]], mainitaan usein tyylin vaikuttajina, vaikkakin Schuldiner vaihtoi myöhemmin laulutyylinsä äänialaltaan korkeampaan kirkunaan. Joidenkin mielestä eräitä varhaisimpia murinaaörinää käyttäviä yhtyeitä olivat [[Possessed]], kuten myös [[Necrophagia]] ja [[Master (yhtye)|Master]]. Samoihin aikoihin murinalaulunörinälaulun eri muunnelmia käyttivät esimerkiksi yhtyeet [[Hellhammer (yhtye)|Hellhammer]], laulajanaan Tom G. Warrior, ja alkuaikojen [[Massacre]].

Brittiläisen [[grindcore]]-yhtyeen [[Napalm Death]]in laulajat – perättäin Nic Bullen, Lee Dorrian ja Mark "Barney" Greenway – kehittivät tyyliä eteenpäin [[1980]]-luvun lopulla lisäämällä aggressiivisuutta ja syvempiä kurkkuääniä ja samalla nopeuttamalla [[sanoitukset|sanojen]] lausumista. Samoihin aikoihin Yhdysvalloissa [[Autopsy]]-yhtyeen Chris Reifert alkoi yhdistää kirkunaa murinaääneensäörinä-ääneensä, kun taas [[Cannibal Corpse]] -yhtyeen perustaja ja entinen laulaja [[Chris Barnes]] tuli tunnetuksi siitä, että hän syvensi murinaansaörinäänsä matalammille äänialoille kuin millä sitä ennen oli äänitetty.

Jotkut yhtyeet, kuten [[Carcass]], [[Dying Fetus]] ja [[Gorerotted]], tekivät kokeiluja käyttämällä kahta laulajaa, käyttämällä kappaleissaan vuorotellen kevympiä ja raskaampia murinanörinän lauluosia. Nykyisin toimintansa lopettaneella ruotsalaisella [[grindcore]]-yhtyeellä [[Nasum]]illa oli myös kaksi laulajaa, joiden ilmaisu vaihteli syvän [[death metal]] -murinanörinän ja korkean [[hardcore punk]] -kirkunan välillä.

[[Kuva:MikaelÅkerfeldtWOA2006.jpg |thumb|left|250px|[[Mikael Åkerfeldt]] toi puhtaan laulun murinalaulunörinälaulun lisukkeeksi death metal -tyyliin.]]

[[Doom metal]] -yhtyeiden laulajilla on tapana painottaa murinallaanörinällaan enemmänkin tunnelma- ja tunnevivahteita. [[Paradise Lost]]in Nick Holmes ja [[My Dying Bride]]n Aaron Stainthorpe olivat [[1990]]-luvun alkupuolella sen pääasiallisimmat kehittäjät. Stainthorpe oli ensimmäisiä niistä, jotka yhdistivät murinalauluaörinälaulua puhtaaseen lauluun. Tekniikkaa kehitti myöhemmin varsinkin [[Opeth]]in [[Mikael Åkerfeldt]], joka toi puhtaan laulun death metaliin.{{lähde}}

[[Goottimetalli]]ssa murinatörinät on yleensä asetettu [[ooppera]]maisen naislaulun rinnalle. Esimerkkejä siitä ovat ainakin [[Tristania]] ja [[Sirenia]]. Myös jotkut [[sinfoninen metalli|sinfoniset metalli]]yhtyeet, kuten [[After Forever]], [[Epica]] ja [[Leaves' Eyes]] käyttävät samaa tekniikkaa ja yhdistävät jonkin verran maskuliinista murinaaörinää usein klassisesti koulutettujen sopraanolaulajien ilmaisun vastapainoksi.

[[Funeral doom]] metal -yhtyeet soveltavat murinaaörinää hiukan eri tavalla: syvien kurkkuäänien sijasta laulu on usein kuiskattua murinaaörinää. Tätä tekniikkaa käyttävät muiden muassa suomalaisen [[Skepticism]]in Matti ja [[Evoken]]in John Paradiso.

Eräissä muissa metalin lajeissa on omat tapansa käyttää murinalauluaörinälaulua. Ne käyttävät lähinnä [[death-grind]]ia ja [[death metal|brutaalia death metalia]]. Niissä murinaäänetörinä-äänet on yleensä viety mahdollisimman mataliksi ja epäselviksi käyttämättä kuitenkaan efektejä, esimerkkeinä [[Suffocation]]in Frank Mullen, [[Devourment]]in Mike Majewski ja [[Incantation]]in John McEnte.