Ero sivun ”OLED-näyttö” versioiden välillä

OLED:in suurin ero [[Nestekidenäyttö|LCD-tekniikkaan]] verrattuna on se, että OLED valaisee itse pikselinsä, jolloin erillistä taustavaloa ei tarvita. Tämän vuoksi näytöistä ja televisioista saadaan ohuempia ja ne kuluttavat vähemmän virtaa kuin vastaavaan kokoiset LCD-tekniikalla toteutetut laitteet. Myös kuvan kontrasti ja värit paranevat huomattavasti, kun jokaisen pikselin valoisuutta voidaan säätää erikseen. OLED:in suurin ongelma on paneelien kesto, sillä OLED-tekniikalla toteutetun näytön käyttöaika saattaa olla vain noin 5 000 tuntia. [[plasmanäyttö|Plasma]]- ja LCD-tekniikoilla toteutettujen näyttöjen käyttöaika on yli kymmenen kertaa suurempi. <ref>[http://fin.afterdawn.com/uutiset/arkisto/9378.cfm]</ref> Usean vuoden kehityksen jälkeen ensimmäiset OLED-näytöt ovat kuitenkin saavuttaneet kaupallisiin tarkoituksiin riittävän käyttöiän. Nykytekniikalla valmistettuille näytöille luvataan jo yli 100 30&nbsp;000 käyttötunnin ikää. <ref>[https://www.glynshop.com/erp/owweb/Daten/DSS%20Corner/CMEL%20(AMOLED)/Specifications%20&%20more/4.3/P0430WQLB-T%20Tentative%20Spec%20V1.8%20-%20GLYN.pdf] Tentative Spec{{404}}</ref>

Sony toi joulukuussa 2007 markkinoille ensimmäisen kaupallisen OLED-tv:nsä. Sony XEL-1 on 11-tuumainen ja kykenee 940×540 -[[resoluutio (kuvatekniikka)|resoluutio]]on. Mitoiltaan se on 3 mm paksu ja painaa 2 kilogrammaa. Käyttöikää tuotteella on 30 &nbsp;000 tuntia, mikä on noin 50 %puolet vähemmän kuin nykyisillämyöhemmillä LCD-televisiolla.

Vuonna 2010 LG toi markkinoille ensimmäisen kotikäyttöön tarkoitetun 15-tuumaisen kotikäyttöön tarkoitetun OLED-TV:n, LG EL9500. Laitteen 15-tuumaisessa kuvaruudussa on yhtiön mukaan ylivoimainen kuvanlaatu ja OLED-tekniikan ansiosta laite on erittäin ohut ja kevyt.